|
Assia di Cascina Croce "Assi"
|
||||
|
PENTUE SUUNNITTEILLA VUODELLE 2012-2013
Om. Salla Finnilä Kasv. Renato Gritti Synt. 5.1.2009
Terveys/health: perusterve/Healthy. Lonkat/hip score/anca: B/C, kyynärpäät/elbows/gomiti: 0/0. Oikea olkanivel ok, vasemmassa olkanivelessä lievä luutumishäiriömuutos, ei nivelrikkoa, Lue lisää. Hampaat 2xP2. Ataksiavapaa.
KAER/Hunting trial (HPR)/Prova di lavoro: NUO1, AVO2 (metsä), AVO1 (pelto)/Junior Class 1, Open Class 1/Classe giovani Eccellente/Classe libera Ecc
Näyttely/show/mostre: Serti/CAC Koko: 58,5 cm, 28 kg Assi Saksanseisojakerhon tietokannassa Ei myytävänä.
12.3.2012 Sulhasehdokas on valittu, mutta lopullisen valinnan tekee Assi, jonka kanssa riiuureissulle Italiaan lähdetään loppuvuodesta. Luonto on aina ihmistä viisaampi - ainakin meikäläistä. Toiveissa olisi hyväluonteisia terveitä työskentelyintoisia metsästyskoiria, joiden ominaisuudet olisivat tasaisen käyttökelpoiset kaikilla seisovalta lintukoiralta vaadittavilla osa-alueilla. 12.2.2012 Assi melkein osallistui näytelmien käyttöluokkaan Lohjalla. Tuomarina olisi ollut dott. Giuseppe Colombo Manfroni. Melkein, koska näyttelytoimikunta päätti aivan viime metreillä, että koska tulkkaisin dottorea edeltävän päivän ulkomuototuomarikoulutuksessa, olisi koirani esteellinen esitettäväksi kehässä seuraavana päivänä. Niinpä Assi joutui koulutuksen toiseksi mallikoiraksi, mutta dottore lausui siitä ystävällisesti muutaman sanan, ja sama suomeksi. Toisaalta tämä oli pitemmällä tähtäimellä paljon parempi ratkaisu, sillä jos Assi olisi ollut kehässä, olisin (oman etiikkani mukaan) joutunut harjoittamaan illallisilla smalltalkia aiheesta sää, kulttuuri, ruoka ja muut kiehtovat maailmanilmiöt, mutta nyt voin vapaasti kysellä spinonesta ja sen historiasta niin paljon kuin halusin. Dottore on metsästänyt bracco italianolla ja seurannut spinoneita 1960-luvulta, ja hän on saanut rotuihin ulkomuototuomarin oikeudet 1970-luvun alussa. Hänen asiantuntemuksensa ja ymmärryksensä laajuus ja syvyys ovat näin suomalaisen näkökulmasta uskomattomia: oli kiehtovaa huomata, miten hän tottuneesti poimi mallikoirista esiin niiden hyvät puolet, poikkeamat rotumääritelmästä ja viitteet historiallisista roturisteytyksistä. Opin todella paljon spinonen historiasta, rotumääritelmän tulkinnasta ja painotuksista sekä rodun nykytilanteesta, eli moni "miksi" sai perustellun vastauksen. Assi matkusti lentokoneessa rauhallisesti ja selvisi metsäläisenä kahden päivän hulinasta hyvin, vaikka olikin selvästi väsynyt (ei niin väsynyt, etteikö hotellin kuusenjuurelta olisi rusakkoa bongannut) ja olisi mieluusti ollut jossain muualla (kuten bongaamassa lisää rusakkoja). Hotelliasumisen kanssa sillä oli ongelma: huoneessani oli kaksi sänkyä, eikä se osannut päättää, kumpi oli pehmeämpi. Entten, tentten... 1.2.2012 Uroksia on alustavasti kartoitettu Assin kasvattajan ja muutaman hyvän ystäväni kanssa. Tarkoitukseni on lähteä kohtapuoliin katsastamaan ehdokkaita paikanpäälle ja valita niistä muutama mieluinen. Haluan nähdä urokset maastossa itse, jotta saan jonkinlaisen käsityksen niiden ominaisuuksista, hermorakenteesta ja sopivuudesta juuri Assille. Jos kaikki menee hyvin, tarkoitus on lähteä Assin kanssa reissuun loppuvuodesta 2012, joten pennut toivottavasti syntyvät vuoden 2013 alkupuolella. Haluan metsästää ensi syksyn ilman haittoina pyörivää nappulaa, ja näin olisi sitten toivottavasti seuraavalle syksylle kaveriksi jo kulkeva nuorukainen. 27.11.2011. Taas on Assi oppinut uutta. Sille ammuttiin hienon riistatyön päätteeksi fasaani. Osuma oli huono (kun en itse ollut ampumakykyinen, muuten olisi tietysti ollut laaki ja vainaa, rutinoitunut jäljityshän on luonnollisesti tullut Assille syntymälahjana...) ja kukko liiti vielä reilun sata metriä. Aikaisemmin Assilla on loppunut usko kesken noudon, jos lintu on pudonnut kauas, eikä se ole nähnyt putoamista (kun itse ruukaan ampua aika nopeasti), ja se on laajentanut uudestaan normaaliksi hauksi, vaikka sillä muutoin hyvä keskittymiskyky onkin. Nyt sain sen pienellä ohjauksella pysymään noudossa, ja hienosti se loppujen lopuksi kuolleen linnun toikin - kaukaa ja ihan muualta kuin mistä olisimme sitä ampujan kanssa hakeneet. VOI-luokan kokeesta viisastumattomana kehuin sitä taas tapani mukaan koko matkan heti kun näin, että se tuo jotain...Assi on vielä niin nuori, pääasia, että meillä on mukavaa yhdessä ja riista saadaan talteen, muut viilaukset ehtii kyllä. Hyvä esimerkki Assin keskittymiskyvystä on, kun kävimme alkusyksystä katselemassa fasaaneja pellolla, jossa oli lampaita. Ensimmäisellä kerralla (tiukasti kontrolloiduissa olosuhteissa ja lampaiden omistajan valvonnassa, toisen elinkeinon kanssa ei saa pelleillä) se yritti ajaa lampaita, mutta lopetti kun komensin. Heti, kun se ymmärsi, että a) en tykkää, että lampaita ajellaan ja b) minua ei kiinnosta metsästää niitä ylipäätään, se haki lammashaassa häiriintymättä - ja häiritsemättä - vain ammuttavaa riistaa. Toisella kertaa lampaat olivat metsän kulmassa, eikä Assi edes huomannut niitä. Lampaat tulivat lähemmäs katsomaan, ja kun Assi palasi luovilta lampaiden ohi, se yhtäkkiä tajusi, ettei se olekaan pellolla yksin. Se säikähti ja hyppäsi täydestä laukasta metrin ilmaan: "Apua, mistä nuo tulivat?!" - ja jatkoi saman tien pysähtymättä normaalia hakua. Jatkuva haku on yksi niistä monista ominaisuuksista, joista Assissa pidän. Sen haun jatkuvuus ei kärsi jälkien tarkistelusta tai muista ympäristötekijöistä, ja se hakee samalla intensiteetillä ja määrätietoisuudella tunnista toiseen, päivästä toiseen, viikosta toiseen. Sen kanssa metsästäminen on erittäin mukavaa ja vaivatonta. Jos Assista pitäisi huonoja puolia hakea, niin se on ehkä liian älykäs omaksi parhaakseen - tosin minusta on kyllä mukava seurata sen aivoituksia. Alkusyksystä Assi "Houdini" Finnilä vielä juoksi metsäpyiden yli kuin räksien, vaikka on aina seissyt kaiken muun kurpista ja taivaanvuohista (joita Italiassa saa metsästää) alkaen. Olin kerran palaamassa autolle ja huomasin, että puun oksalle hyppäsi pyy. Olin aina aikaisemmin ampunut vain seisonnalta, mutta päätin, että tilanne vastaa sorsastusta, eli vihelsin Assin nätisti sivulle istumaan ja ammuin. Laitoin koiran noutamaan, ja se tuli hetken päästä lintu suussa takaisin silmät hämmästyksestä ymmyrkäisinä: "Ai näitäkin?!" Hetken päästä se seisoi hienosti pyyparin, ja on seissyt niitä siitä lähtien. No, noudossa sillä kuitenkin leuat kävivät - ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kerta, kun se on noudettavaa lintua purrut. Menin autolle ja heitin pyyn uudelleen noudettavaksi. Leuat kävivät jo enemmän. Heitin kokeeksi damin, jonka se nouti moitteetta. Sitten taas pyyn, ja taas leuat kävivät. Ärähdin sille hieman isommasti, minkä jälkeen pyy tuli nätisti käteen. No, seuraava ammuttu olikin sitten jänis. Assi ajoi raanakon kiinni, ja kyllähän sen tietää, mitä pupu tekee... Siinä vaiheessa Assi ilmeisesti muisti, että ai niin, nätisti, purra ei saa, ja päästi irti. Pupuhan otti jalat alleen, jolloin Assi nappasi sen uudestaan kiinni. Tätä jatkui hetken, kunnes koira tuli taimikosta pois viimeisen päälle nolon ja anteeksipyytävän näköisenä: "Anteeksi, sattui vahinko, pupu kuoli." "No, missä se on?" kysyin, ja Assi alkoi innoissaan tiedottamaan. "En minä tule, nouda!", sanoin ja yritin pidätellä naurua. "Joo!!!", se pyörähti saman tien iloisesti ympäri ja palasi hetken kuluttua taimikosta häntä heiluen jänis suussa. Kyllä se kovasti yrittää, mutta kun ei aina heti hoksaa - tai sitten hoksaa liian hyvin ;) Raanalinnut Assi on aina tuonut elävänä, rusakkoja ja jäniksiä ei. Minkkiä & co. se seisoo, mutta ei osoita niitä kohtaan aggressiivisuutta. 9.11.2011. Erään kummilapseni perheeseen oli hankittu kani, joka asuu omassa huoneessaan suuressa avokattoisessa häkissä, mistä Assi sen tietysti heti bongasi. Lapsia vannotettiin pitämään ovi kiinni, ettei koira syö kilttiä sievää pupua, koska se on Assi-koiran työ. Pitkään se onnistuikin: kolme alle kouluikäistä yrittivät kyllä, mutta ennen pitkää unohtui...jossain vaiheessa Assi tuli olohuoneeseen tiedottamaan, ja arvasin kyllä heti mitä. Lähdin kauhuissani katsomaan, joko kylmänä olisi jokin muukin kuin sydämeni. Helpotus oli melkoinen, kun rakas lemmikki nökötti hämmentyneenä häkkinsä nurkassa. Onneksi on tiedottava koira, joka tietää, että metsästettävät tiput ja puput ovat minun omaisuuttani, eivät sen...Siitä huolimatta päätimme pönkätä oven, ihan vain varalta. Siinä missä Ranja suhtautuu lapsiin lempeän suvaitsevasti, Assi on aivan ihastunut. Se osallistuu onnellisena auto- ja nukkeleikkeihin, pelaa jalkapalloa ja katselee pää kallellaan videoita joukon jatkona. Se on täysin tyytyväinen, kun sen nenää, silmiä, varpaita ja korvia tutkitaan, sitä halaillaan, pussaillaan, sen päällä ryömitään ja sille puetaan vaatteita. 29.10.2011. Assi osallistui Korpilahdella ensimmäiseen VOI-luokan kokeeseensa, josta tuli myös ensimmäinen koe, jossa sitä ei palkittu. Se esitti oma-aloitteista riistallepyrkivää hakua, ensimmäisessä erässä oma-aloitteisen noudon (josta tietysti kehuin sitä vuolaasti koko matkan) ilmeisesti haukan tappamalla fasaanilla sekä kolmannessa erässä seisonnan, oma-aloitteisen tiedotuksen, oma-aloitteisen noston ja oma-aloitteisen peräänmenon - mitä se ei olekaan tehnyt vuoteen. Jäljen se ajoi hyvin ja lähti tuomaan lintua, mutta pysähtyi ihmettelemään, kun kukaan ei kehu, vaikka paisti olisi tulossa. Se jatkoi lähestymistä kun pyörähdin ympäri, mutta pysähtyi juuri ennen 20 metrin "kehumisrajaa" ja kirjaimellisesti nakkasi niskojaan: "No jos ei kerran kelpaa, niin ei väkisellä!" Sitten se röyhisti rintaansa, nosti päänsä ja häntänsä pystyyn ja ravasi pontevasti syrjemmälle mutustamaan lintua. Keskeytin kokeilun ja yritin kovasti olla nauramatta koiraa toruessani. Assi on varsin temperamenttinen elämäntapataitelija ja vielä hyvin nuori, kyllä se ehtii. Ja taas tuli muistutus, että vaikka kuinka olisi mukavaa yhdessä, normaalista peruskurista kotona ei parane livetä, tai muutoin metsästystiimimme kaksi jäsentä ovatkin yhtäkkiä tasa-arvoisia...Elämänsä seitsemästä kokeesta kuudessa eri pitäjässä Assi on palkittu kuudessa, ja sen metsästyshalun keskiarvo on 4,9 (maksimi 5), mistä huolimatta sen metsästyshalu ei mene yhteistyön edelle. Meillä on ollut monta hyvää metsästyspäivää, joita tulee toivottavasti paljon lisää, ja tavoite näyttää Assi mahdollisimman monelle tuomarille kokeissa ja kokeiden ulkopuolella tuli saavutettua. 26.10.2011. No, tulihan se sieltä! Monen "läheltä piti" -päivän jälkeen Assi palkittiin Keuruulla KAER-peltokokeessa AVO1:llä, ja se siirtyi voittajaluokkaan. Yhteistyötä tekevän koiran kanssa on ilo kulkea! 15.10.2011. Assi palkittu Seinäjoella KAER-peltokokeessa AVO2:lla. Assi seisoi rusakon, kaksi fasaania ja merkkasi sorsat, mutta sille tuli huonossa tuulessa myös kaksi törmäystä. 9.10.2011. Assi palkittu Lapinlahdella KAER-peltokokeessa AVO2:lla. Haku ja nenä eivät olleet vallitsevaan säähän parhaat mahdolliset, mutta lintuja se siitä huolimatta taas järjesti ampumahollille. 24.9.2011. Jos lintuja ei löydy, reppua voi täydentää jäniksillä. Niissä olikin, mitä harventaa. Assi sai vajaan kolmen tunnin sisään noin kymmenkunta jänisajoa. Siinä välissä se muisti seistä lintujakin, mitä nyt tuulettomassa tiheikössä pystyi. Siitä huolimatta, että jäniksiä oli paljon, sen ensimmäinen ajatus oli joka kerta seistä jänis, eikä vain ajella niitä itsekseen takaa. Jos jänis ei kestänyt, vaan lähti, lähti Assikin, ja ajoi haukun kanssa muutaman minuutin. Sen "pää" oli kuitenkin koko ajan metsällä: jänis on riistaa siinä missä lintukin, turha siitä sen enempää kierroksia vetää. Jäniksen nouto sujuu myös mallikkaasti. 18.9.2011. No nyt on pyidenkin olemassa olo huomattu...Eivätkä ukkometsot enää kuseta 6-0. Mukava katsoa, miten koira kehittyy koko ajan, vaikkei lähtötasossakaan mitään valittamista ole ollut. Kokeilemassa on käyty myös, pellolla. Tällä kertaa Assin palkinto ei ollut emännästä huolimatta vaan ihan emännän ansiosta. Se haki kolme erää varsin mukiinmenevää hakua, vaikka peltoilua ei sitten viime vuoden ole juuri harrastettukaan. Neljä seisontaa, joista kolme riistatyötä. Viimeisessä erässä haettiin enää pudotusta pisteeksi i:n päälle, mutta minä torkuin. Assi oli linnun lähtiessä pillistä rauhassa paikoillaan. Ammuttiin, ja Assi oli vieläkin rauhassa paikoillaan. Minä jäin ihastelemaan koiran rauhallista suoritusta, minkä aikana se livisti noutoon ilman lupaa linnun mätkähdettyä maahan. Palkinto AVO3, mitä korkeampaa ei voi oma-aloitteisesti noutavalle koiralle antaa, mutta eipä se palkintosija koiraa huononna. Assin kanssa on ilo metsästää, ja se opettaa minua koko ajan. Ja tekihän se taas parhaansa rodun ominaisuuskeskiarvojen nostamiseksi. 4.9.2011. Assi palkittiin (taas emännästä huolimatta) metsäkokeessa AVO2:lla. Se haki kuumassa säässä laajasti, vauhdikkaasti ja säännöllisellä kuviolla peräti 125 minuuttia. Loppua kohden alkoi askel jo painaa, mutta sinnillä se vain painoi, kunnes tarvittava lintu löytyi ja riistatyö saatiin. Toisessa erässä se tuli tiedottamaan oma-aloitteisesti (mitä en olisi uskonut, koska mukana oli muitakin koiria), mutta lintu karkottui, kun haimme koiraa. 1.9.2011. Käytiin Assin kanssa harrastamassa matkailua länsinaapurissa. Assi oli kolmen metsästyspäivän jälkeen niin väsynyt, että syöminen meinasi loppua kokonaan ja majalla se vain nukkui, mutta haku oli koko viikon yhtä innokasta, vauhdikasta ja laajaa. Olin hieman huolissani, osaako se käsitellä metsälintuja, koska edellinen syksy meni fasaanin kanssa tolskatessa. Se naakki ensimmäiset kaksi tilannetta liian lähelle, mutta sen jälkeen alkoi sujua. Assin haku on vauhdikasta, laajaa ja säännöllistä, se pitää erinomaisesti yhteyttä ja tulee tiedottamaan oma-aloitteisesti, joskin vienti on vielä hätäinen. Paukkunoudon kanssa pitää olla tarkkana. Toisesta päivästä alkaen se alkoi itse tarkistamaan suosaarekkeita, ja se käyttää muutenkin päätään haussa ja riistalla. En ole ohjannut sitä maastossa, vaan luottanut siihen, että jos se haluaa riistaa löytää ja sille antaa tarpeeksi aikaa, se hakee maaston parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja niinhän tuo näyttää tekevän. Assi seisoo hyvin linnut ja puput, pyy tuottaa vielä jostain syystä vaikeuksia. Sen maltti riistalla on uskomaton: vaikka ympärillä pörisisi lintuja kuinka, se ei kuumu vaan jatkaa luvan saatuaan maltilla hakemaan, olisiko joku lintu vielä jäänyt paikalle. Minunkin metsästykseeni on tullut aivan uusi ulottuvuus, sillä vasta Assin kanssa olen ymmärtänyt, mitä Yhteistyö tarkoittaa. Joskus on vaikea muistaa, että sillä ei ole ikää vielä edes kolmea vuotta...Jos pitäisi miettiä, mistä pidän Assissa eniten, lista olisi pitkä. Siinä olisivat ainakin seuraavat asiat: - Se antaa aina kaikkensa: jos haku ei kulje tai nokka painuu maahan, sen voi viedä eläinlääkäriin. - Se on taitava ja rauhallinen riistankäsittelijä eikä sössi tilanteita tahallaan. - Se selvittää nopeasti, onko kyseessä lintu vai jälki, eikä puurra. - Vaikka sillä on kova metsästyshalu, sen yhteistyöhalu on vielä suurempi. n. 15.4.2011. Assi seisoi aamulenkillä kotipihan kupeessa fasaanin. Hermo piti hyvin, vaikka lintu käveli edessä näkösällä. Irtosi pillillä helposti tiedotukseen, kiersi parempaan tuuleen kukon eteen seisomaan, käskystä räväkkä avanssi avoimella kentällä tallustavalle kukolle ja pillistä nätisti paikallaan. 26.3.2011 Assi kävi misseilemässä Erja Nummelle sertin edestä. Nyt kun on pakolliset näytelmät käyty, voidaan odotella ihan rauhassa vuosi pari, jotta Assi saa kasvaa ja kehittyä rauhassa loppuun, spinonen kun pitäisi olla hitaasti kehittyvä rotu. Tosin jos lähistölle sattuu tulemaan hyvä tuomari, saatetaan me näytelmissäkin käydä, itämaanprinsseille tuskin vaivaudutaan. 8.12.2010 Jahdissa ollaan käyty ja kasa pudotuksia saatu. Kaikki pudotukset on tehty tiedotuksen päätteeksi. Assi irtoaa pillistä ensimmäisestä vihellyksestä välittömästi, oma-aloitteista tiedotusta on kokeiltu myös muutaman kerran: se irtoaa nopeasti ja ilmentää selkeästi, mutta vientiä pitää välillä jarrutella. Tosin jos se suhaa liian nopeasti takaisin linnulle ja menee hukkaan, se tulee tiedottamaan toistamiseen. Assi on noutanut yhtä lukuun ottamatta kaikki pudotetut linnut itse ja luovuttanut ne ongelmitta. Juoksukunto paranee pikkuhiljaa, ja Assi näyttää joka tapauksessa juoksevan "veitsi hampaissa", vaikka kunto loppuisikin. Vaikka Assi on yhteistyöhaluinen ja sen kouluttaminen on ollut hyvin helppoa ja nopeaa, on ihan turha kuvitella sen olevan mikään lutunen herranterttu. Se on erittäin riistaintoinen, ja sillä on vielä väliin nuoruuden intoa enemmän kuin tolkkua, joten pitää katsoa, ettei sillä karkaa mopo lapasista. Lisäksi Assin kanssa on oltava 24/7 ehdottoman johdonmukainen: jos sille antaa periksi millin, se kelaa kyllä saman tien koko kilometrin. 27.11.2010 Tänään käytiin tiedottelemassa. Ensimmäiseen tiedotukseen Assi irtosi helposti, ilmentäminen ja vienti olivat hyviä, kun hieman viheltelemällä rauhoitteli. Toiseen tiedotukseen saatiin pudotus. Muutamassa seuraavassa lintu juoksi alta, joten parissa viimeisessä piti puhaltaa pilliin muutaman kerran ponnekkaammin: Assi nimittäin hoksasi, että jos linnulta lähtee, kukko ottaa hatkat. Toiseksi viimeiseen tiedotukseen saatiin taas pudotus. Molemmat noudot ok, eikä luovutuksestakaan ollut tarvetta keskustella. 20.11.2010 Assin marraskuu on ollut kiireinen. Anturaan on kasvanut uusi, joskin vielä ohut ja vaaleanpunainen kudos, ja Assia on voinut taas juoksuttaa - tosin tossu jalassa ja enintään pari tuntia kerrallaan, mutta ei joka päivä. Kahden kuukauden takapihaeristyksen jälkeen juoksukuntoa ei tähän päivään mennessä paria tuntia enempää olekaan. Näiden reilun kahden viikon ja viiden lyhyen peltovierailun aikana Assi on kehittynyt paljon. Pöljäily jäi kahteen ensimmäiseen reissuun, tosin hakua pitää vielä rajoittaa pillillä, että koira pysyy läänillä. Riistatöitä se on tehnyt parikymmentä samanlaista: seisonta, hyvä avanssi ja pillistä nätisti paikallaan linnun lähtiessä. Assi ei juutu maajälkiin, se seisoo tyhjää vain väsyessään, ja se on riistalla rauhallinen. Vaikka riistakosketuksia olisi parin tunnin sisään kymmenen (rusakot mukaan lukien!), se on joka kerta seisonnalla ja linnun lähtiessä itse tyyneys (kokeiltu on). Rusakkoa Assi ajaa noin 500 m haukkuen. Sille ammuttiin seisontaan rusakko raanaan, jota se jäljitti pari sataa metriä ja toi oma-aloitteisesti pollevana minulle. Tiedotusta se on alkanut jo tarjoamaan kääntämällä päätään seisonnalla ja katselemalla, tulenko vai tullaanko hakemaan. Kauriinraadon se on tiedottanut, mutta linnulta irtoamista en ole vielä ehtinyt kokeilla, sillä "lintupäiviä" on tassuvauriosta johtuen ollut koko syksynä vain seitsemän. Assi on hyvin yhteistyöhaluinen (kuria vaatii silti), ja siitä paistaa, että sen mielestä on mahtavaa hakea tipuja ja pupuja yhdessä minun kanssani. Assi kävi kirjauttamassa ominaisuutensa paperille eilen kokeessa, jossa se palkittiin emännästä huolimatta nuorten luokan 1-palkinnolla. Mukaan mahtui kaksi erää hakua, joista ensimmäisessä lintu karkottui muutaman sekunnin jälkeen seisonnalta (ajautui vauhdissa liian lähelle, linnun lähtiessä Assi rauhallisesti paikallaan) ja lyhyt rusakkoajo haukkuen. Toinen erä oli myötätuulihakua, jonka aikana Assi teki riistatyön. Noudossa luovutus oli erittäin vaikea (kyllä se kotona osaa...), mikä himmensi muuten hyvän päivän saldoa. Ominaisuuspisteet olivat Vauhti 3 (rauhallista laukkaa, tosin Assin koevauhtia nopeampaa ei tämä rotu fyysisesti pysty juoksemaan, eikä tarvitsekaan), Hakutekniikka 4 (hyvä), Vainuamistapa 4 (pääsääntöisesti ilmavainuista, tarkistaa hajut nopeasti), Seisontaherkkyys 3 (seisoo sopivalta etäisyydeltä riistaan), Eteneminen 4 (halukas ja melko vapautunut, ei juuri tarvitse ohjaajan tukea), Käyttäytyminen riistan karkottuessa 5 (täysin rauhallinen), Noutohalukkuus 5 (erittäin halukas), Yhteistyö 3 (ohjattavuus ja itsenäisyys ovat sopivia), Metsästyshalu 5 (työskentelee tarmokkaasti ja peräänantamattomasti, eikä tarvitse kannustusta). Hausta se sai täydet 5 pistettä. Kiitos Hiltusen Kaitsulle (www.katajakangas.com) ja muille asianosaisille koulutusavusta ja kannustuksesta! 09/10 No niin. Se taitaakin Assin syksy olla pulkassa. Se hakee laajasti ja kokeneen metsästyskoiran lailla erinomaisesti maastoa hyödyntäen, löytää riistan hyvin, seisoo kiinteästi, sillä on tulinen avanssi, peräänmeno lyhentynyt 0-15 metriin (koputan puuta), rutiininouto ja vesityöstä alla 5/5 pistettä. Lisäksi siltä puuttuu takajalan anturasta 2 euron kokoinen pala, kun se hajotti jalkansa rannassa ilmeisesti lasiin. Sen metsästyskausi onkin siis sujunut sisätiloissa, takapihalla ja ämpäri (tai Assi "Houdini" Finnilän tapauksessa mahan alle henkseleillä kiinnitetty ämpäri ja jeesusteipillä paranneltu kuonokoppa) päässä. Juokseminen, riehuminen, hyppiminen, parcours ja kaikki muu kiva on ehdottomasti kielletty. Ainakin saa Ranja juosta sydämensä kyllyydestä. Ottaa päähän! 01/10 Näyttää kettukin kulkevan. Otetta hieman haittasi, että repolainen oli pankkojäässä, mutta into oli kova. 11/09 Assi kantaa mielellään rusakkoa(kin). Omankin on löytänyt, ajoi 300 m haukun kanssa. Jos ei tule linnunpelättiä, niin ainakin siitä saa ajurin.
21.7.2009
Assi-Tasajalkapomppu tykkää hakea damia vedestä, mutta lintu se vasta mukava onkin. Aivan
sama onko sorsa, varis vai lokki, kierrokset nousevat heti. Toivottavasti
saadaan jarrut jälkitoimituksena.
17.6.
Olen kuullut sukeltavista koirista ennenkin ja jopa nähnyt yhden, mutta en
ole koskaan kuullut koirasta, joka osaisi sekä sukeltaa että kellua…oppia ikä
kaikki. 03/2009 Lauman jatkoksi on liittynyt Assi, kavereiden kesken Pässi. Assin isä on IT & INT KVA, jonka olen nähnyt itse maastossa useamman kerran. Samoin olen nähnyt Assin täysveljen edeltävästä pentueesta ja useita puolisisaruksia, ja isä on periyttänyt käyttöominaisuuksiaan varsin kiitettävästi ja tasaisesti eteenpäin. Assin emä on reppukoira, joka metsästää kaikkea kurpista villisikoihin. Lonkkia ei ole suvussa kuvattu niin paljon, että sillä olisi mitään merkitystä. Yhdistelmä tehtiin, koska uroksen omistaja halusi nartusta pennun itselleen. Assi on käyttölinjainen: sukutaulussa molemmilla puolilla esiintyvät koirat ja niiden jälkeläiset ovat olleet aina metsästyskäytössä, ja linja on jalostettu vahvasti käyttöominaisuuksia painottaen. Assi on varsin aikaansaapa mutta kuitenkin hyvin yhteistyöhaluinen kaveri. Kun kerron pässinpään tempauksista uroksen ja Assin täysveljen omistajille, joilla on ollut ko. linjasta koiria parhaimmillaan vuosikymmeniä, he vain toteavat lakonisesti, että eikö sen tuollainen pidä ollakin ja että Assillahan on aivan erinomaiset isovanhemmat! * Noin kymmenen vuotta sitten (jos noin-arvo sallitaan) oli 44 kuukauden ajanjakso, jolloin ramppasin 33 kuukautta muualla kuin ko. lenkkipolulla, muut kuukaudet tuli kyllä tuonakin aikana rampattua ko. polkua. Kiitos tarkkasilmäiselle lukijalle olennaisesta täsmennyksestä.
Kaiken materiaalin kopioiminen on ehdottomasti kielletty !! |
||||
