spinone metsästys seisoja pentuja

Om. Salla Finnilä

Kasv. Renato Gritti

5.1.2009-22.8.2019

Terveys: perusterve. Ataksiavapaa (testattu).

Lonkat: B/C, kyynärpäät: 0/0.

Oikea olkanivel ok, vasemmassa olkanivelessä lievä luutumishäiriömuutos, ei nivelrikkoa (ortopedin lausunto) Lue lisää >>

Hampaat 2xP2. Ataksiavapaa.

KAER: NUO1, AVO2 (metsä), AVO1 (pelto), VOI2 (pelto)

Näyttely: Sert

Koko: 58,5 cm, 28 kg

Ei myytävänä.

Assin karvainen naama ilahdutti Suomen kansaa televisiossa Fox-kanavalla 5.11. Jahtikuningatar. Ohjema on nähtävissä Utubessa  http://www.youtube.com/watch?v=4L0utmIsFIs. Aiheena oli sorsajahti, jota harrastan aika vähän; passissa istuskelu on tylsää. Assi teki hyvää PR:ää rodulle ja järjesti paljon materiaalia rantojen perkkauksesta, uinnista ja noudosta. Ja yksi asia varmistui: filmitähti ja prinsessa eivät edelleenkään ole elämäni unelma-ammattien listalla.

Assinteeri

22.8.2019 Viisas ja lempeä laumanjohtaja on pois. Olen kiitollinen saamistani vuosista.

20.8.2019 Assi seisoi ja vei hienosti taivaanvuohen lähtöpaikalle ravakassa myötätuulessa, mutta purki itse nopeasti, kun huomasi linnun lähteneen – puoli minuuttia aikaisemmin. Velho mikä velho.

12.11.2018 Madam pääsi taas elohopeakerhon virkistysmatkalle länsirajan taakse. Sen kanssa on mahtava kulkea, ja se järjesti minulle taas tasaisesti lintuja ammuttavaksi. Pääsi Vanha Rouva noutohommiinkin. Se on kyllä velho 🙂 Ainoa laatuaan. Olen onnekas.

24.9.2018 Assi on joutunut olemaan kynsivaurion vuoksi lähes koko syksyn vilttiketjussa, mutta pääsi vihdoin Ruotsissa maastoon. Kuntoahan sillä ei juuri ole, mutta kävimme sen kanssa päivittäin pienen elohopeakerhon virkistysmatkan. Kunnon puute ei sinänsä hidastanut, vaan se antoi aina haussa kaikkensa, kunhan kävi välillä vetämässä henkeä kainalossa. Se on vanha kettu: äärettömän hyvä linnunlöytäjä ja käsittelijä, joka ei lintuja sössi ja sai arat linnut erinomaisesti seisontaan. Minun pitää kyllä alkaa parantamaan 500 metrin metsojuoksun aikaa ja lähtönopeutta…ja muutoinkin terästäytyä, sillä vaikka muuten ammun lähes järkiään ”laaki ja vainaa”, jos lintua vähänkään näkyy, Assin menoa katsellessa on sen verran tippa linssissä, että osumatarkkuus tahtoo kärsiä. Assi oli joka päivä lähdössä ensimmäisenä jahtiin ja tulossa maastosta viimeisenä pois 🙂  Vaikka nautin Assin kanssa kulkemisesta edelleen kaikkein eniten, myös Imma ja Alma ovat kehittyneet hienoiksi pyyntikoiriksi, joiden kanssa on mukava kulkea ja reppu täyttyy. Assi on periyttänyt hyvää jälkeä. Huomionarvoisinta Assissa, Immassa ja Almassa on se helppous, millä ne kaikki tuntuvat löytävän lintuja ja saavan ne seisontaa. Se näyttää olevan niille luontaista ja helppoa kuin hengittäminen. Minulla on Assissa, Immassa ja Almassa kolme niin hienoa pyyntikoiraa, ettei moni saa sellaista elämässään kertaakaan. Kova työ ja yhdistelmien huolellinen valinta ovat kantaneet hedelmää.

4.7.2018 Assi elää tänäkin vuonna elämänsä kevättä. Se kirmaa (ainoana koiristani) aamua iltaa vinkupallon kanssa pitkin pihaa. Mukava katsella, kun Vanha Rouva nauttii elämästä!

10.12.2017 Vanha Rouva on ollut vauhdissa:

Se on edelleenkin ensimmäisenä lähdössä jahtiin, hakusitkeys ja maastosta pois saaminen on erinomaisen hirvikoiran luokkaa, ja se huutaa laumastani kaikkein kovimmin, jos ei pääse mukaan 🙂 Ne etuoikeudet 🙂 Ja selkeä ilmoitus siitä, mitä Hänen Korkeutensa haluaa 🙂

17.9.2017 Assi elää elämänsä kevättä. Sen hakua on mahtava seurata, tiedotus ja vienti ovat huippuluokkaa, se on linnunlöytäjänä aivan omassa sarjassaan, ja vesilinnustuksessa se ui ja porkkaa lampia, kanavia ja rantakaislikkoja itseään säästämättä. Jos se huomaa, että olen lähdössä pyyntiin jonkun koiran kanssa, se nostaa hirvittävän elämän ja pomppii tasajalkaa portilla. Yleensä minulla ei ole sydäntä jättää sitä kotiin. Se on onnellisimmillaan päästessään töihin. Ja sillä on jo sen verran ikää, ettei sillä muutenkaan näy enää olevan elämässä muuta kuin etuoikeuksia 🙂 Olen erittäin onnekas, kun olen saanut tuollaisen koiran kerran elämässäni.

15.6.2017 Meillä on käynnissä älyjen taistelu. Assi on aina tykännyt leikkiä Ursulan kanssa, ja ne juosta rallaavat säännöllisesti keskenään pitkin pihaa. Eräänä iltana iltaruuan jälkeen Assi lähestyi Ursulaa pallo suussa. Se oikein vinguttamalla vingutti sitä. Minä katselin tyytyväisenä, että onpa mukava, kun vanhakin intoutuu vinkupallolla leikkimään. Assi nakkasi pallon eteensä maahan ja pelasi sitä etutassuillaan pari kertaa. Ursula ei tietenkään voinut vastustaa kiusausta, vaan hyökkäsi tasajalkapompulla varastamaan pallon. Samalla, kun se vei pallon, se joutui kuitenkin avaamaan suunsa ja tiputtamaan herkkuluunsa, jonka Assi nappasi välittömästi ja hyppäsi tyytyväisenä sohvalle syömään. Kului pari päivää. Olin nuorempien tyttöjen kanssa iltaruuan jälkeen takapihalla. Assi tuli sisältä takapihalle palloa vinguttaen. Katsoin heti, oliko Ursulalla luu, ja olihan sillä ihana pieni mustunut nysä. Ursula katseli hetken palloa vinguttavaa Assia, ravasi pää pystyssä luutaan näyttävästi jauhaen Assin nenän edestä kunniakierroksen ja istahti noin viiden metrin päähän tarkkailemaan Assia pää kallellaan, tyytyväisenä luutaan mäiskyttäen: ”mitäs nyt teet?!” Assi huomasi, ettei nappula mene enää vanhanaikaiseen, ja kääntyi Alman puoleen. Se vingutti palloa pari kertaa, nakkasi sen eteensä ja pelasi muutaman kerran tassuillaan niin, että sai höynättyä leikkiin Alman, joka oli huomattavan otettu matroonan sille suomasta kunniasta alentua leikkimään senkin kanssa. Assi meni jopa niin pitkälle, että se heittäytyi selälleen maahan, ja antoi Alman retuuttaa itseään kaulapannasta. Tässä vaiheessa Ursula katsoi, että kavereilla on bileet, eikä ketään kiinnosta joku luunnysä pätkääkään. Se hyppäsi innoissaan läjän päällimmäiseksi ja tiputti samalla luun. Assi pomppasi ylös kuin vietereillä, nappasi luun ja ravasi häntä pystyssä sisälle syömään.

22.10.2016 Kesälomaviikko Nuorgamissa on takana. Taas oli hienoa! Assi on hakijana aivan omaa luokkaansa. Se on, kuten minäkin, kesän ja pentujen jäljiltä vähällä liikunnalla, eikä käytännössä jaksanut kahta tuntia pitempään. Sitkeästi se silti koko 6 h reissut yritti, vaikka loppumatkasta se raahautui jo aika kaikkensa antaneena mättäiden yli. Siitä huolimatta se oli aina ja joka aamu ensimmäisenä ovella hyppien ja vinkuen lähdössä jahtiin. Assi-mamma on metsästyskalustostani ainoa, jota ei voi kuvitellakaan jättävänsä yksin kämpille lepopäivänä ilman häkkiä…Sen hakua on hieno seurata. Se on laajaa, vauhdikasta, erittäin hyvin maaston peittävää, eikä siinä ole askeltakaan ylimääräistä hästäystä. Se on tarkkanokkainen ja varma seisoja, tosin jos en osu, se turhautumistaan ajaa riekkoja takaa haukun kanssa. Se on viimeisenpäälle hieno Metsästyskoira ja ovela vanha kettu. Nautin edelleen sen kanssa metsästyksestä kaikkein eniten.

3.1.2016 Meillä alkoi uusi vuosi hyvissä merkeissä. Tai no hyvissä ja hyvissä, meillä(kin) ovat metsälinnut vähissä. Emme ole pitkiin aikoihin nähneet kuin yhden ja saman akkateeren, aina tietyn kolmion eri laidoilla. Sitä ei ole enää. Olimme Assin ja Imman kanssa ennen hämärää metsässä kävelemässä, Assi irti, Imma hihnassa. Assi otti heti alkuunsa parin minuutin metsäjänisajon haukkuen. Minä tallustelin eteenpäin ja nautin sen säännöllisestä, järkevästä hausta. Jonkin hetken päästä se nosti metsätietä ylittäessään nokkansa pystyyn, ja tuli saman tien vajaasta sadasta metristä tiedottamaan. Se tulee aina tiedottamaan jo omasta mielestään lupaavan hajun, jos epäilee lintujen olevan arkoja. Se palasi lähtöpaikkaansa ja merkkasi tieltä selvästi ylärinteeseen, tuulta ei ollut nimeksikään. Kuiskasin jonkin matkan päästä ”mene vain”, kun arvelin lintujen olevan karkean kelin vuoksi arkoja. Hieman ihmettelin, kun olin ajatellut, että niin hämärässä linnut olisivat jo puissa, mutta eivätpä nämä ole ruukanneet turhaan hiippailla, joten lähdin koiran perään. Assi lähti hienosti viemään ylärinteeseen ja jatkoi määrätietoisesti kuin olisi ollut kuminauha koiran nenän ja riistan välillä. Yritin edetä niin äänettömästi kuin jääpintaisessa ei-vielä-aivan-kantohangessa oli mahdollista ja tiirailin koko ajan etumaastoon hämärään, koska lintu pärähtäisi siivilleen. Ensimmäisen 50 m jälkeen maassa oli samanpäiväisiä teerenjälkiä. Assi vei vielä toiset 50 m, ja näin koirasta, että nyt ollaan lähellä. Ihmettelin, että lintu ei ollut jo lähtenyt. Assi jatkoi pienen tönkyrän taakse, ja tuli sieltä hetken päästä lintu suussa. Ehjä, hyvä, jo kylmä akkateeri, jolta puuttui pää. Kärpät vissiin mellastavat muuallakin kuin Helsingin piirikunnallisissa. Palasimme käsikopelolla autolle, jossa tein vielä Immalle noudon, kotona Almalle 50 m jäljen, ja täkät ovat menossa huomenna voin kera paistinpannulle. Taidanpa ottaa tattejakin sulamaan. Kerta kiellon päälle. Assi on kyllä nenänsä kanssa ihan velho! En enää koskaan saa toista samalaista koiraa. Vaan ainahan voi yrittää.

18.10.2015 Utsjoen riekostusviikko takana. Assi on ihan kone hakemaan, erinomainen linnunlöytäjä, paukuttaa riistatyötä toisen perään. Se ei nykyään enää edes yritä seistä lintuja läheltä, vaan seisoo ne aina niin kaukaa, että pääsee tarvittaessa tiedottamaan. Assi painoi jokaisen hakuvuoronsa samalla hyvällä sykkeellä ja päivän päätteeksi rojahti nukkumaan suorilta jaloilta. Sen älykästä ja riistaintoista työskentelyä on ilo katsella ja sen kanssa on mukava metsästää!

20.9.2016 Assi on jatkanut normaalia tehokasta toimintaansa. Tänään löytyi teeri. Mukava, kun koiralla on oma-aloitteinen nouto: säästyy panoksia ja kiintiötä. Lintu oli vielä lämmin, joten nyt se on asianmukaisesti suolestettu ja riippumassa. Toissapäivänä seisonnalla oli pyy ja akkateeri, minkä lisäksi Assi tiedotti hienosti todennäköisimmin minkille, joka valitettavasti ehti luolaansa, josta sitä ei saatu enää ulos. Monipuolinen Metsästyskoira.

16.9.2015 Aloitusviikko Kuusamossa on takana. Jahtiin pääsi Assi. Immalla on vielä kolme viikkoa remmilenkityssaikkua sorsastuksen tassuvaurion uusimisen jäljiltä, ja Alma keskittyy kierrosten laskemiseen. Assin kanssa on mukava kulkea, se on rutinoitunut ja kaivaa linnun vaikka kiven alta. Tiukassa ne olivatkin. Viikon hienoin tilanne oli, kun se tuulettomana päivänä seisoi yläpäisesti vesijängän reunassa. Ajattelin ilahduttaa italialaista ystävääni ja vihelsin Assin reilun 200 m matkalta tiedottamaan. En tiedä, kumpi teki suuremman vaikutuksen: tiedotus vai se, että Assi tiedotti kahta taivaanvuohta. Taivaanvuohi on Italiassa arvostettu riistalintu, koska se on koiralle vaikea. Vain pieni prosentti parhaistakaan koirista onnistuu saamaan taivaanvuohen seisonnalle. Ne, jotka onnistuvat, osaavat käsitellä mitä riistaa tahansa. Taivaanvuohet ovat Italiassa yleensä vetisillä riisipelloilla, joten koiralta vaaditaan laajaa hakua ja sammumatonta riistaintoa, jotta se jaksaa hakea raskaassa maastossa. Sillä täytyy olla myös metsästysälyä ja hyvä nenä, koska taivaanvuohi on erittäin arka lintu. Lisäksi taivaanvuohi ruokailee usein muiden lintujen kanssa, joten koiran on kyettävä erottelemaan hajut toisistaan ja osattava viedä isäntä linnulle ampumahollille. Jänkäkurppa ei käy. Niitä seisovat kaikki. Taivaanvuohia seisovat spinonet ovat harvassa ja keskittyneet muutamaan sukulinjaan.

20.8.2015 Olemme Assin kanssa käyneet perinteisiä siivousreissuja Liminganlahdella. On mahtava katsella, miten se osaa painua kaislikkoon sisälle, jos tuuli sitä vaatii. Tänään se oli pitempään näkymättömissä. Jouduin viheltämään muutaman kerran, ennen kuin se tuli tiedottamaan. Ei tietenkään tullut kerrasta, kun minun ja Assin väliä oli vain noin 40 m rantaniittyä ja korteseinä, jonka sisällä Assi oli nelisen metriä. Se siis luuli, että näen sen…Hieno ilmentäminen, tulethan-nyt-ihan-varmasti-senkin-pahvi-vienti ja uusi seisonta raanataville, jonka se nouti käskystä. Haulikon sijaan kannattaa nähtävästi panostaa kunnon koiraan 🙂 Siivousreissuilla mukana on aina raanapussi ja roskapussi. Aurinkoinen  keli ja matalalla oleva vesi lienevät syynä siihen, että raanoja on ollut tavallista vähemmän. Rannat ovat myös siistiytyneet kymmenen vuoden takaisesta, mutta varaa on vieläkin. Roskapussi täyttyy joka kerta hylsyistä, osa jopa korvaavia, kaljatölkeistä ja muusta roinasta, johon elukat, kuten noutavat koirat telovat itsensä. Pitäisi ottaa pyssyt pois, jos ei kantajan älykkyysosamäärä riitä siivoamaan omia sotkujaan.

1.3.2015 Kolme urosta ja kolme narttua syntyivät tyypillisesti lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja pääasiassa päivystyksessä. Edeltävä synnytys oli helppo ja nopea, kuin oppikirjasta, tällä kertaa polttoheikkoutta jouduttiin lääkitsemään kalsiumilla, oksitosiinilla ja juoksutuksella. Kaikki pennut syntyivät kuitenkin elävänä ilman keisarinleikkausta. Assi ja apinaorkesteri voivat hyvin. Ruokahalun ne ovat ainakin perineet äiteeltään.

27.2.2015 Assi voi edelleen paksusti – paksummasti. Virtaa piisaa ja ruoka maittaa. Eilen jouduin pellolla topputtelemaan sitä luovilta pois, kun se oli lähdössä mahansa kanssa näyttämään Immalle haun mallia. Tänään se kävi aamusella istumassa hetken pentulaatikossa, tuijotteli kulmiensa alta takaseinää, ja totesi vissiin ”joo, ei” ja lompsi aamupalalle. Yllättävän ketterä se on: se makasi pitkin pituuttaan sängyllä elämää suuremman mahansa vieressä ja näytti vetävän sikeästi hirsiä. Olin lähdössä ulos, joten sanoin ”lähdetäänkö?”. Se kiepautti itsensä välittömästi ilmeisesti keskipakoisvoiman avulla vaaka-akselinsa ympäri valmiusasentoon silmät loistaen. Imma on evakossa kummipoikani perheessä. Se on oppinut jo vetämään pulkkaa ja muutenkin tuntuu viihtyvän halittavana. Oli kyllä kummallista käydä hangen viime henkosilla hiihtämässä. En edes muista, koska olisin viimeksi hiihtänyt a) ilman koiraa ja b) ladulla.

20.2.2015 Assi ja Assin maha voivat paksusti. Kaivoin tänään pentulaatikon esille, ja kaikki alkaa olla valmista synnytykseen. Vanhaa hyvää isoa Kalevaa on kerätty jo useampi kuukausi varastoon muutamastakin taloudesta. Assi on iloinen ja hyväntuulinen. Tapansa mukaan se on aina ovella ensimmäisenä lenkille lähdössä, joskin tasajalkapomput ovat jo melko hillittyjä. Umpihangessa se kahlaa mahansa kanssa ihan asenteella ja vetää nokka pystyssä teerenhajuja ja jäniksen paskaa. Tämä on pentujen odotuksessa mukavaa aikaa: on hauska istua jalat ristissä lattialla, rapsutella Assia ja katsella, miten pienet tulevat kairankiertäjät melskaavat mahassa. Ihan kuin nuotiota tuijottelisi. Seuraava nuotio tuhiseekin sitten toivottavasti viikon päästä pentulaatikossa.

19.10.2014 Palasimme juuri Koillismaan ja Ylä-Lapin kiertueelta. Assin kanssa on ilo metsästää. Sen laaja, säännöllinen, maastoa ja tuulta lukeva haku pääsivät hyvin oikeuksiinsa tunturissa. Se on erinomainen linnunlöytäjä, ilmeikäs varma seisoja, se tiedotti oma-aloitteisesti (vienti edelleen hätäinen) ja nouti luvasta. Mitä muuta koiralta enää odottaa?! On mahtava tunne nähdä, kuinka koira osaa itse katsoa ottipaikat ja kuinka paljon se nauttii päästessään töihin. Pennutusta ja yhdistemiä harkitessa motto voisikin olla ”toista Assia tuskin enää saan, mutta parhaani aion yrittää!”

On myös sanoinkuvaamattoman hieno tunne nähdä, miten koira tulee oma-aloitteisesti tiedottamaan ei siksi, että se on sille opetettu ja se haluaa kehuja, vaan siksi, että se haluaa lintua kenttään ja tietää, että me olemme molemmat samalla asialla. Kerran Assi haki tunturin laella ja vilahti pari sekuntia horisontissa isojen kivenlohkareiden välissä. Sen parin sekunnin aikana näin, miten Assi laski selkälinjaansa pari senttiä ja tiesin heti, että sillä on lintu edessä. Kun kävelin paikalle, Assi löytyi toisen lohkareen takaa seisomasta riekkoparvea. Tai kun riekkoparvi oli liikkunut pitkään syömässä, Assi aina palasi ylätuulen puolelle ja peilasi uuden hajun, kunnes sai parven seisontaan. Itse ei tarvinut kuin seisoskella kaikessa rauhassa kädet taskussa, ihailla koiran työskentelyä ja luottaa siihen, että se saa linnut seisontaan. Nämä ovat niin hienoja elämyksiä, ettei sitä voi edes ymmärtää, ennen kuin sen saa kokea itse. Kanakoirametsästys on hieno harrastus!

21.9.2014 Assin kanssa on edelleen ilo kulkea. Sen ehdottomia vahvuuksia ovat linnunlöytökyky, linnunkäsittelytaito ja metsästyshalu. Lintuja on ollut vähän, ja ne ovat olleet arkoja (aikuisia, kesä vei poikaset). Jotenkin Assi onnistuu siitä huolimatta seisomaan ne siten, että se pääsee vielä tiedottamaankin. Sen tiedotus on helppo ja selkeä, vientikin on rauhoittunut, mutta parantamisen varaa on vielä. Avanssi l-ä-h-t-e-e 🙂 Se etenee juoksevan metson tai fasaanikukon perässä kuin juna ja pitää minut koko ajan ampumahollilla. Missään vaiheessa ei käy edes mielessä, että lintu juoksuttaisi sen eksyksiin tai että se ei saisi painostettua lintua ilmaan – ja lähes poikkeuksetta ampumahollilta. Alan pikkuhiljaa tulla siihen tulokseen, ettei avanssi ole erillinen palikka vaan se on osa koiran riistankäsittelytaitoa. Jos koira on riistalla tilanteen herra, se tietää kyllä, missä lintu menee ja miten se saadaan ammuttavaksi, eikä sen tarvi arpoa jälkiä. Peräänmenoa Assilla ei edelleenkään ole, mutta paukkunoudosta keskustellaan vielä. Kevään loukkaantumisen ja pitkän toipumisen jäljiltä juoksukunto on erittäin puutteellinen, mutta siinähän se syksyn mittaan kasvaa. Tänä syksynä on tarkoitus jättää kokeet nuoremmille ja metsästää!

21.8.2014 Ollaan taas käyty perinteisillä raanareissuilla Liminganlahdella. Kyllähän sieltä on jotain aina löytynytkin, sekä Immalle että Assille. Viimeksi mukana oli Assi, joka teki hienoja riistatöitä taivaanvuohille. Ne ovat Italiassa ihan sallittua riistaa, minä tyydyin kunnialaukauksiin.  Väliin se seisoi ihan oikeasti ammuttaviakin, kuten alla kuvassa. Näin, että koira seisoo. Arvoin pitkään entten-tentten: kuva, ammunko, kuva, ammunko. Hienosti seisoo, pitäisi ampua. Montako kertaa saa seisontakuvan (onnettomalla Lumian kameralla) näin hienoa taustaa vasten. No, otin ensin kuvan, sitten ammuin riistatyön päätteeksi siipirikon jouhkarin Assille noudettavaksi.

sorsa

14.6.2014 Säkenöivän älykäs, silmiähivelevän kaunis ja vielä lempeä luonne. Puhutaan siis ilmiselvästi Assista. Olen aina pitänyt luonnetta ja hermorakennetta tärkeinä ja viime aikoina huomannut, kuinka paljon siinä lammikossa on vielä tuntemattomia vesiä. Äkillisen kuningasajatuksen seurauksena päädyin Assin kanssa muutaman tunnin varoitusajalla luonnetestiin. Mikäpä olisikaan parempi paikka aloittaa, kuin testauttaa pystymetsästä oma koiransa ja saada kaupanpäälle kahden asiantuntijan yksityisluento – oli olo kuin lapsella karkkikaupassa! Luonnetesti ei kerro siitä, riittääkö koiralla riistainto juosta päivä tyhjissä metsissä ja onko se riittävän älykäs saamaan ukkometson seisonnalle, mutta hermorakenne kertoo jotain koiran kyvystä työskennellä ja ratkaista ongelmia itsenäisesti. Liian pehmeäpäisellä koiralla voi olla vesityöskentelyn ja raskaampien maastojen kanssa haastetta, tai sitten se kuumuu riistalla liikaa.

Assin tulos oli seuraava:
Toimintakyky (koiran kyky pitää puolensa, rohkeus): kohtuullinen
Terävyys (kuinka herkästi koira reagoi aggressiivisesti ja jääkö levy päälle): pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu (taipumus puolustaa itseään tai laumaansa hyökkäämällä): pieni
Taisteluhalu (intoutuuko koira taisteluleikkiin): pieni
Hermorakenne (synnynnäinen vahva- tai heikkohermoisuus, kyky hallita jännitteitä tasapainon romahtamatta): tasapainoinen
Temperamentti (kuinka sähäkästi koira reagoi ympäristöön ja kuinka nopeasti sopeutuu uuteen tilanteeseen): kohtuullisen vilkas
Kovuus (kuinka hyvin koira muistaa epämiellyttävät kokemukset): kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys: hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: laukausvarma
Yht. 176 p

Käytännössä Assi siis oli tuomareiden kommenttien mukaan rauhallinen ja itsevarma – rehellinen ja hyväntahtoinen  koira. Se ei alkanut juurikaan leikkimään tai hötkyilemään. Yleensä se on leikkisämpi, mutta olen huomannut, että se reagoi stressiin nimenomaan ”istumalla kannolle ja ottamalla tuumaustauon”, ei vetämällä kierroksia. Se ei hötkyillyt oikeastaan mitään mihinkään, ei ylettömästi pelännyt, tokeni nopeasti, ei haastanut riitaa ja oli tyytyväinen, kun joku rapsutti. Testissä vaikeinta olikin kysymys, onko se laumassamme pomo. Ranja oli pomo, kun Assi pentuna saapui. Nykyistä tilannetta en tiedä, koska ne ”neuvottelevat” asiansa niin sujuvasti keskenään, etten ole kiinnittänyt asiaan huomiota. Pimeässä huoneessa Assi nuuskutteli menemään ihan kaikessa rauhassa, kunhan väisti joutessaan lentävää saavia. Suoraan sanottuna tuomarin makkaraleivät kiinnostivat enemmän kuin nurkassa istuva emäntä :) Laukauksista Assi kyllä huomasi heti, ettei ollut haulikko.

Testi oli mielenkiintoinen kokemus ja nyt on vertailukohta olemassa, mutta oppimismielessä pitää vielä käydä katselemassa useampia testejä ja erilaisia koiria kesän mittaan tässä lähiympäristössä.

12.4.2014 Toinen sulhonkartoitusreissu on tehty. Reissu oli taas antoisa ja vaikka olen rampannut Italiassa vuodesta 2006 vähintään kerran vuodessa, aina oppii jotain uutta. Tällä kertaa pääsin perehtymään spinonelle tyypilliseen linnunkäsittelytapaan. Italialaiset huomioivat jalostuksessa koiran metsästysominaisuuksien lisäksi myös rotutyypillisen toimintatavan, koska siitä on suora yhteys koiran temperamenttiin. Ja onhan se ihan loogistakin, jos halutaan pitää rotu spinonena eikä vain minä tahansa metsästyskoirana. Tyylillisesti hyviä riistainnoltaan tai muilta ominaisuuksiltaan puutteellisia eivät parhaat kasvattajat silti käytä jalostukseen. Oli mielenkiintoista päästä näkemään kahden ennalta tuntemattoman sukulinjan koiria maastossa. Näin myös yhden jo tuntemani sukulinjan koiria maastossa. Niiden näkemisestä tulee aina hyvä mieli: riistaintoisia, ilmavainuisia, sähäköitä ja hyväluonteisia koiria, jotka ovat vieläpä ulkomuodoltaan rotutyypillisiä, liioittelemattomia ja urheilullisia.

Assille on löytynyt sulhaskandidaatti, nyt katselen Ipanoiden kehitystä ja kuvaustuloksia ja päätän sitten, astutetaanko se. Lisäksi haluan nähdä uroksen vielä maastossa itse. Sitä on suositeltu sellaiselta taholta, että uskon sen olevan erinomainen, mutta onhan se nyt kiinnostavaa!

18.12.2013 Kävin kartoittamassa Italiassa mahdollisia sulhoehdokkaita Assille, jos sille tulee toiset pennut. Päätän astutuksesta, kunhan näen ensi syksynä, mitä Ipanoista tulee ja miltä niiden lonkka-, kyynär- ja olkanivelkuvat kokonaisuudessaan näyttävät. Sopivan uroksen löytäminen on kuitenkin sen verran hankalaa, että työ on varalta aloitettava jo nyt. Toistaiseksi sopivaa ei löytynyt, tytöille on ehkä muutama kandidaatti näköpiirissä, JOS näyttää, että niistä tulee sellaisia, että niitä kannattaa lisäännyttää.

Reissu oli antoisa, näin paljon erilaisia ja eritasoisia koiria ja opin paljon uutta. Assi oli myös mukana, sillä vuosien vierailujen jälkeen oli aika antaa puheille vastinetta ja näyttää, että täällä peräpohjolassa ihan oikeasti tehdään koirien kanssa jotain. On tehtävä töitä, jos Suomeen halutaan jatkossakin hyviä metsästyskoiria Italiasta. Lupaavimpia koiria kun ei valitettavasti löydy Facebookista.

Pääosan ajasta olin Borghetossa, vajaa 100 km Roomasta pohjoiseen. Siellä oli neljä päivää erikoiskokeita bracco italianoille ja spinoneille. Kolmena päivänä pudotettiin riistaa. Ensimmäisenä päivänä Assin haussa näkyi vielä väsymys, tuomari tykkäsi. Se seisoi jonkun sortin itsetuhoisen pyyn, joka killisteli Assia pää kallellaan heinäpuskasta. Suomalaisittain Assi poimi tyynesti linnun kuin marjan ja luovutti sen istuen. Italiassa tämä on hylkäävä virhe. Tuomari kirosi ääneen harmistuksesta, kun olisi halunnut palkita koiran.

Toisena päivänä Assi haki jo normaalisti, löysi hienosti tuuleen peilaten pyyn, joka tällä kertaa lensi. Assi oli käskystä paikoillaan ja nouti luvasta linnun, luovutus istuen. Tuomari kehui koiran kritiikissä maasta taivaisiin. Ipanoiden isä Biro sai ryhmässä 1. Erinomainen -palkinnon (ykkösen saaneet laitetaan parhausjärjestykseen) ja Assi sai 2. Erinomainen. Kolmantena päivänä tuomarina oli Luca Massimino, joka on Italian arvostetuin ja pätevin spinoneylituomari. Assi haki normaalisti, seisoi hyvin ja nouti nätisti käskystä. Se oli ryhmänsä paras ja sai 1. Erinomainen -palkinnon.

Neljäntenä päivänä Assi oli huippuvedossa. Tuomarina edelleen Luca, joka selvästi nautti päästessään Assin kanssa jahtiin. Assi haki loistavasti, mutta lintu oli paikassa, jossa ei ollut juuri minkäänlaista ilmavirtaa, joten vaikka Assi meni varovasti ja ilmavainuisesti, lintu karkottui sen edestä. Assi istui nätisti paikoilleen. Vaan hylkäävä virhehän se on. Assilla nimittäin katkesi keskittyminen hetkeksi: se meni hajukenttään varovasti, mutta sitten joen toiselta puolelta noin 100 metrin päästä kuului toisen koeryhmän laukaus. Assi ei liikkunut, mutta käänsi päätään laukauksen suuntaan. Kun se käänsi päänsä takaisin hajuunpäin, lintu lähti. Koiran heikkoutta: sillä oli mahdollisuus seistä. Samoin erän alussa Assi hieman merkkaili paikkaa, josta edeltävänä hakuvuorossa olleelle koiralle oli tehty riistatyö paria minuuttia aikaisemmin. En tietenkään ilmoittanut edes seisontaa. Vaan koiran pitää joko seistä tai olla seisomatta. Italiassa ei anneta anteeksi minkäänlaista linnuilla sössimistä, kuten Suomessa. Toisaalta siellä harvemmin näkee spinoneita, jotka arpovat, onko lintu vai ei, ja missä se tarkkaan ottaen on. Ihmettelin hieman Assin epävarmuutta hajuilla. Kotona viikon päästä jahdissa se ei haistanut enää mitään, ja kuulin yöllä, että Ranja ryysti. Nenäpunkkikuuri, ja Assille ominainen suvereenius riistalla palasi viikossa.

Lauantain ja sunnuntain parhaalla yhteistuloksella Assi voitti 25. Trofeo Angelo Massiminon, joka on yksi Italian arvostetuimmista ja perinteikkäimmistä spinoneiden erikoiskokeista. Tämä oli suuri yllätys, tosin jälkeenpäin kuulin, että ei kuulemma muille kuin minulle: meillä oli joka päivä letka kiinnostuneita perässä katsomassa :) Palkinnon voitti ensimmäistä kertaa naisohjaajan koira, ja se meni ensimmäistä kertaa ulkomaiselle ohjaajalle. Palkinto ei ole kovin montaa kertaa mennyt ei-ammattikouluttajan koiralle. Ystäväni laittoi juuri sähköpostilla, että ”Ansaittu Trofeo Massiminon voitto tarkoittaa, että olette Assin kanssa saaneet yhden Italian korkeimmin arvostetuista virallisista tunnustuksista Luca Massiminolta, joka omasta mielestäni on rotumme tärkein, pätevin ja arvostetuin tuomari”. Neljän päivän parhaan yhteistuloksen perusteella Ferentum Omero -pysti meni Assin I-pentujen isä Biro del Brentonille. Lue järjestäjän tiedote. Ylen artikkeli.

23.11.2013 Käytiin etelänlomalla kokeilemassa. Muuten meni hyvin, paitsi että tuloksena nolla 🙂 Assi haki ensimmäisen erän vähän vaisusti, kun se oli herätetty suoraan autosta unilta hakemaan. Tuomari ei ollut kuulemma kuitenkaan ennen nähnyt niin hyvin hakevaa spinonea, joten ehkä se vältti. Ensimmäisessä erässä Assi löysi tuulettomassa kelissä linnun, irtosi helposti kertavihellyksellä tiedottamaan, rauhallinen vienti, hyvä avanssi ja linnun lähtiessä paikallaan kuin tatti. Lintu lähti parista metristä ja kurvasi sitten puskan taakse, joten en päässyt pudottamaan. Toisessa erässä lihakset lämmenneinä alkoi haussakin näkyä tuttu temperamentti. Assi löysi tuulettomassa kelissä toisen linnun, seisoi, haki juoksevan linnun uudelleen seisointaan, hyvä avanssi. Ampuja tykitti linnun kenttään suoraan koiran nenän eteen ennen kuin olin itse ehtinyt ampua laukaustakaan ja ennen kuin Assi oli ehtinyt avanssista edes kunnolla pysähtyä istumaan. Odotan itse aina, että se istuu, ennen kuin ammun. Ihan hyvin ehtii pudotushollille niinkin. No, paukkunoutohan siitä tuli. Ottaa päähän! Ei niinkään nolla vaan se, että paukkunoudon korjaamisessa meneekin sitten varmasti tovi poikineen…

10.9.2013 Assin kotimaan metsälintukausi alkaa vilttiketjussa. Se on juossut kuumassa Ruotsissa ja kuumassa Suomessa itsensä aivan piippuun, ja minä olen yliarvioinut sen kunnon pahasti. Se reppana  ei itseään säästele, enkä ole taaskaan ymmärtänyt antaa sille tarpeeksi lepopäiviä. Jos aina kaikkensa antavan koiran ”kaikki” on kovasta yrityksestä huolimatta vaatimatonta lönkyttelyä alle 1oo m päässä, takki on täysin tyhjä.

1.9.2013 Länsinaapurissa on käyty taas katsomassa, että lintuja on – vähän. Jotain kuitenkin saatiin pataankin asti, yksi riekko tiedotuksen päätteeksi. Assi jaksoi tapansa mukaan hakea hyvällä asenteella myös tyhjissä maastoissa ja tapansa mukaan laajensi hakua, kun ei riistaa tahtonut löytyä.

7.8.2013 Assille vesityöstä 3/5 ja jäljeltä 5/5 pistettä. Vesityössä piste meni ohjattavuudesta: metsästettynä ja omilla aivoillaan ajattelevana koirana Assi halusi noutaa linnun helpoimmalla katsomallaan tavalla, ei niin kuin minä yritin sitä ohjata ja kuten sen olisi pitänyt  homma hoitaa. Luovutuksessa  se lähti kiertämään poispäin minusta ja autostani, jossa kolme pentua odotti avonaisessa häkissä. Siitä toinen miinus. Oma moka. Luovutti kyllä istuen. Näillä mennään kohti jo perinteistä maalintualoitusta Ruotsin puolella rajaa.

2.4.2013 (Emännän näkökulmasta) hermoja raastava odotus päättyi, kun Assi synnytti neljä uros- ja neljä narttupentua. Ei mennyt pääsiäisenpyhille eikä edes aprillipäivälle. Synnytys sujui erinomaisesti, ja Assi oli koko ajan tilanteen tasalla. Edeltävänä päivänä se vielä pöläytti fasaanikukon haaremeineen naapurin pihalta, mutta seesteisyysvaihde löytyi sopivasti seuraavalle päivälle. Assi oli koko avautumisvaiheen ja synnytyksen ajan täysin rauhallinen: ei vinkunaa, ei läähätystä, ei ympäriinsä laahkaisua. Minun osakseni jäi seurata vierestä ja ihastella, kuinka luonto on hoitanut hienosti tämänkin asian. Assi synnytti ja imetti sujuvasti yhtä aikaa, ja jos pentu harhautui kauemmas, Assi siirsi sen nätisti takaisin imemään. Assi voi hyvin, ja pentujen paino on noussut tasaisesti.  Oikeastaan ei ole ilmennyt kuin kaksi ongelma: 1. aika ei riitä (sitä vain notkuu pentulaatikolla ja katselee ja katselee ja katselee ja yhtäkkiä onkin ilta) ja 2. millä ihmeellä noista raaskii luopua?!

25.2.2013 Assi on ultrattu. Pentuja odotellaan syntyväksi perinteisesti pääsiäisen pyhinä, jolloin kaupungissa on eläinlääkäreitä paikalla tarvittaessa vain yksi ja sekin päivystyshintaan…Assi on ollut erittäin iloinen: tänään(kin) se painoi hiihtolenkillä hangessa nokka pystyssä ihan entiseen malliin, leikki kotiin päästyään Ranjan kanssa ja kun Ranja kyllästyi, se pelasi itsekseen tennispallolla. Iltalenkille lähtö oli aivan yhtä riemuisa kuin aina, aikaisempi tunnin metsälenkki oli jo autuaasti unohdettu. Siis ihan normaalia siunatussa tilassa olevalle soveliasta seesteistä ja hillittyä elämää…pääasia, että sillä on mukavaa, jospa se ymmärtäisi hellittää, kun sen aika on. Ainakin tähän asti se on ollut minua viisaampi.

29.1.2013 Assi on astutettu, uroksena Italian käyttövalio Biro del Brenton. Astutusreissu oli erittäin mielenkiintoinen. Kävimme uroksen omistajan kanssa kaksi päivää treenaamassa ja päivän jahdissa. Biro oli jopa parempi kuin muistin, ja mitä enemmän sitä näen sitä enemmän siitä pidän. Sen luonne on erittäin miellyttävä, ja se on hyvin riistaintoinen ja yhteistyöhaluinen. Myös vesinouto esiteltiin, ja se sujuu aivan yhtä sutjakkaasti kuin Assillakin: Biro olisi noutanut lintua kylmästä lutakosta vaikka koko päivän. Menossa mukana oli Biron nuortenluokan ikäinen poika, eikä ole omena kauas puusta pudonnut…Näin myös Biron kolme luovutusikäistä pentua. Oli mukava päästä näkemään jälkeläisiä, jotta tietää vähän, mitä voi odottaa, ja kolme päivää Toscanan kukkuloilla metsästäjän ja pitkän linjan spinoneharrastajan kanssa oli erittäin opettavainen kokemus. Assi pärjäsi paikallisen riistan kanssa hyvin, vaikka hämmentyikin aluksi runsaista villisian ja kauriin jäljistä. Biron isäntä oli erittäin tyytyväinen näkemäänsä, etenkin tiedotus teki vaikutuksen.

8.12.2012 Assi palkittiin peltokokeessa VOI2:lla (79 p.). Parannettavaa jäi vielä,  mutta toinen tiedotus ja riistatyö olivat hienoja. Assi oli häipynyt metsään hakemaan ja ollut jonkin aikaa näkymättömissä. Vislasin kerran lyhyesti pilliin, jolloin se ilmestyi saman tien vinkuen metsästä pellonreunaan. Aavistin heti, että asiaa on. Se kävi vinkuen ja hyppien edessä kääntymässä,  palasi metsänreunaan ja kääntyi katsomaan, että varmasti tulen. Se piti linnun hyvin paikoillaan, kun taiteilin pusikon läpi, hieno avanssi ja pillistä paikallaan kuin tatti. Ampujan kanssa tyhjensimme molemmat kummatkin putket, mutta lintu jatkoi matkaa…kaikkea ei voi saada, eikä edes joka kerta. On kuitenkin aina sanoinkuvaamattoman hieno tunne, kun koira tuntuu pelaavan kuin ajatus. Se näyttää kyllä huomanneen, koska ollaan jahdissa ja koska ”pelleilemässä”, ja asennoituu sen mukaisesti. Mielenkiintoista nähdä, mitä ensi syksy tuo tullessaan. Nyt me käydään vielä metsästämässä fasaaneja ja rusakkoja, kunhan lunta on hiihtää asti, ja odotellaan juoksua.

Syksyn mittaan on ollut mukava seurata Assin kehitystä. Vaikka se on nuoresta pitäen ollut taitava, se oppii koko ajan lisää. Tänä syksynä se on oppinut tulemaan tiedottamaan myös silloin, kun se seisoo minua päin ja lintu on minun ja koiran välissä. Sen keskittyminen viennin aikana on parantunut, vaikka vienti onkin välillä vielä hätäinen. Raanat ja avanssia uhmaavat se tuo edelleen elävänä käteen. Ei voi kuin hattua nostaa niille pitkän linjan italialaisille kasvattajille, jotka ovat vuosikymmenien tinkimättömän työn ja syvällisen roduntuntemuksen ansiosta onnistuneet tällaisia Metsästyskoiria jalostamaan, ja yrittää parhaansa mukaan hyödyntää se hiljainen tieto, jota reissuilta takkiin tarttuu. Myös Assi on opettanut minulle paljon – niin metsästyksestä kuin rodustakin. Assin myötä rodun työskentelymääritelmä, temperamentti ja historia on avautunut aiva eri tavalla, ja olen ymmärtänyt monta jo vuosia sitten Italiassa kuulemaani asiaa. Samoin hyvä koira ja käytännön metsästys on tehnyt monesta vielä viisi vuotta sitten vähäpätöisena pitämästäni asiasta erittäin merkityksellisiä ja monesta silloin tärkeänä pitämästäni asiasta epäolennaisia. Näin sitä oppii itse kukin – ja siksipä tämä niin mielenkiintoista onkin.

26.10.2012 Assi juoksi pohjoisessa neljä pitkää päivää putkeen, kaksi päivää yksin ja seuraavat kaksi toisen koiran kanssa puoliksi. Haku oli tyhjissäkin maastoissa koko ajan laajaa, tuulen ja maaston huomioivaa ja riistaintoista – koko päivän, joka päivä. Koska maasto oli avointa, tuuli hyvä ja riistaa vähän, se laajensi hakuaan suunnilleen horisontista toiseen, välillä rinteen taaksekin. Myötätuulihaussa syvyyttä oli väliin 400 m. Ei jäänyt lintujen löytyminen ainakaan siitä kiinni, etteikö koira olisi kulkenut. Viidennen päivän aamuna päätin kokeilla, vieläkö se jaksaisi juosta, sillä se oli edeltävän päivän jälkeen ollut melko väsynyt. Kävelimme matkan kinttupolkua mökiltä, ja Assi köpötteli tönkköjaloin edessäni pää alhaalla kuin kreikkalainen muuli. Pääsimme pienen tasangon reunaan, noin 300 metrin päässä kohosi rinne. Päätin, että käymme rinteen juurella ja sitten palaamme kotiin, jos näyttää, ettei koira jaksa. Otin Assin sivulle istumaan ja sanoin ”hakuun”. Ja sitten mentiin. Ihan entiseen malliin. Olin tuskin päässyt aukean puoliväliin, kun näin koiran vasten horisonttia rinteen harjalla. Koiraa ei nähtävästi todellakaan juoksuta jalat vaan pää, toki käyttöä kestävä rakenne auttaa jaksamaan. Päätin – kerrankin fiksusti – että täytyy sen olla väsynyt silti, ja palautin sen mökkiin huilaamaan. Assi näyttää olevan niin sitkeä ja riistaintoinen, ettei anna periksi, jos vain on töitä tarjolla. On minun vastuullani huolehtia, että se saa tarpeeksi lepoa. Kotona meni taas muutama päivä, että tunturimoodissa ollut haku palautui metsämaastoon soveliaaksi.

6.10.2012 Assi palkittiin peltokokeessa VOI3:lla. Sillä oli toisessa erässä myötätuuliseisonta ojan pohjalle parikymmentä metriä minusta, tuomarista ja maasto-oppaasta ja meitä vasten, eikä se päässyt tiedottamaan. Tilanteesta saatiin riistatyö, pudotus ja hieno raanakkokukon jäljitys ja nouto. Sitten emännällä pettivät hermot, enkä seuraavassa riistatyössä jäänyt odottelemaan koiran oma-aloitteista tiedotusta vaan hoidin sen helpoimman kaavan mukaan sirkustemppuna näköetäisyydeltä. Mukaan mahtui rusakkoajo haukkuen, hyvää hakua ja valitettavasti myös kaksi törmäystä kurppaan, jotka Assi yleensä seisoo. Nyt kun palkinto voittajaluokasta on saatu, keskitymme taas olennaiseen ja lähdemmä Kaldoaiviin riekkojahtiin, sieltä takaisin metsään ja kai sitä marraskuussa pellollekin siirrytään.

20.9.2012. Syksyn kuulumiset ovat hieman myöhässä, parempaakin tekemistä kun on ollut…Assi on ollut noutajana kyyhkys- ja sorsapassissa. Se on passissa rauhallinen: tuijottelee odottavasti taivaanrantaa tai ottaa paremman tekemisen puutteessa nokoset. Muistan pidelleeni Ranjaa tuossa iässä kaksin käsin kaulapannasta kiinni…ja Assin riistainto on parempi, samoin nähtävästi hermorakennekin. Veneestä Assi lähtee yhäkin noutamaan innokkaasti, huolimatta siitä, että minua sattui kun katsoin, kuinka se parilla ensimmäisellä ”harjoittelukerralla” toimitti itsensä veteen. Kanalintujahdissa on todettu lintujen vähyys ja arkuus, molemmin puolin rajaa. Saalista on kuitenkin tullut, ja korvatkin löytyivät kesän jälkeen pienellä säätämisellä. Kokeilemassa on myös käyty, tosin tuloksetta. Ensimmäisessä kokeessa ainokainen lintu ilmeisesti häipyi tiedotuksen aikana, ja seuraavana päivänä Assi oli rankan viikon jälkeen sen verran väsynyt, ettei keskittyminen riittänyt riistankäsittelyyn, joka on yleensä sen vahvuus. Kolmannella kerralla se löysi linnun viime metreillä, mutta lintu oli sen verran levoton, ettei se irronnut tiedotukseen/pitänyt tarpeellisena tulla tiedottamaan 50 m päässä näköetäisyydellä seisovalle ryhmälle ja parille koiralle linnusta, vaan nosti sen itse. Tuollaisessa tilanteessa tiedotuksen vaatiminen on koiran näkökulmasta melkoista pottuilua muutenkin, mutta minkäs teet, jos tiedotus kerran vaaditaan. Tuomarit ovat pitäneet Assista ja olleet positiivisesti yllättyneitä sen metsästyshalusta. Viimeisimmässä kokeessa se tosin sai syystä, jota en todellakaan ymmärrä, metsästyshaluksi 3 (työskentelee innokkaasti vain riistatilanteissa), mikä on pienoinen oikeusmurha. Assia ei ole tarvinut koskaan potkia jaloista tai kannustaa hakuun, pikemminkin päin vastoin. Sen into ei vaihtele tunnista tai päivästä toiseen, ja sille kelpaa vesijänkä siinä missä ”parempikin” maasto. Lintujen vähyyden ja Ruotsin tunturireissun myötä se on laajentanut hakuaan melkoisesti, mutta pitää yhä hyvin yhteyttä. Uutena asiana olen oppinut, että yhteydenpito perustuu myös kuuloon. Jos olen maastossa yksin tai kokeessa taustaryhmä riittävän etäällä ja riittävän hiljaa, Assi käy kuittaamassa säännöllisesti. Mikäli metsässä pyörii suurempi tivoli, jonka etenemisen Assi kuulee, se seuraa kulkua kuulolta ja käy näyttäytymässä huomattavasti harvemmin. Loppusyksyn suunnitelmissa on vielä yhdet kokeet ja – mikä tärkeintä – mettästystä ja palijo!

21.7.2012 Assi teki Simossa voittajaluokan vesi- ja jälkityön ja sai molemmista täydet 5 pistettä. Jäljelle Assi meinasi innoissaan livistää hihnasta ilman lupaa. Olemme harjoitelleet voittajaluokan vesityötä ja jälkeä tänä ja viime vuonna yhteensä noin 4-5 kerralla, ja vähempikin olisi riittänyt. Assi ymmärsi nopeasti, mistä on kyse, ja se on sen verran riistaintoinen ja työskentelyhaluinen, että jaksaa kyllä sitkeästi hakea sekä treeneissä että jahdissa, kunnes lintu löytyy. Tämän kesän ensimmäinen vesityöharjoitus hymyilyttää minua vieläkin. Takana oli (Assin mielestä ilmeisen loputon) kevät ja alkukesä, jolloin emme tehneet mitään metsästykseen liittyvää. Kun Assi pääsi tekemään ensimmäistä vesityötä, sen kaikesta tekemisestä paistoi kilometrien päähän, kuinka onnellinen se oli päästessään ”oikeisiin töihin”. Ihan kuin sitä olisi pidetty pienessä pimeässä kopissa vuosikaudet – vähintäänkin ne kaikki kolme – ja nyt se näki sinisen taivaan ja sai hengittää vapaasti. Juuri tästä syystä en halua antaa pentuja kuin metsästäjille. En ollenkaan epäile, etteikö hyviä ja aktiivisia koiranpitäjiä ole ei-metsästäjissäkin, mutta jos pennuille tulee vähänkään Assin (ja Biron) riistaviettiä ja työskentelyhalua, ne ovat todennäköisesti onnellisimmillaan päästessään metsästämään.

19.6.2012 Eilen löytyi postista Assin sulhon epävirallinen lonkkakuva. Käytin sen hetimiten katsottavana Pohjois-Suomen parhaalla (oma mielipide) asiantuntijalla, jonka mukaan lonkat ovat A/A. Suvusta ei edelleenkään ole muita koiria kuvattu.

12.3.2012 Sulhasehdokas on valittu, mutta  lopullisen valinnan tekee Assi, jonka kanssa riiuureissulle Italiaan lähdetään loppuvuodesta. Luonto on aina ihmistä viisaampi – ainakin meikäläistä. Toiveissa olisi hyväluonteisia terveitä työskentelyintoisia  metsästyskoiria, joiden ominaisuudet olisivat tasaisen käyttökelpoiset kaikilla seisovalta lintukoiralta vaadittavilla osa-alueilla.

12.2.2012 Assi melkein osallistui näytelmien käyttöluokkaan Lohjalla. Tuomarina olisi ollut dott. Giuseppe Colombo Manfroni. Melkein, koska näyttelytoimikunta päätti aivan viime metreillä, että koska tulkkaisin dottorea edeltävän päivän ulkomuototuomarikoulutuksessa, olisi koirani esteellinen esitettäväksi kehässä seuraavana päivänä. Niinpä Assi joutui koulutuksen toiseksi mallikoiraksi, mutta dottore lausui siitä ystävällisesti muutaman sanan, ja sama suomeksi. Toisaalta tämä oli pitemmällä tähtäimellä paljon parempi ratkaisu, sillä jos Assi olisi ollut kehässä, olisin (oman etiikkani mukaan) joutunut harjoittamaan illallisilla smalltalkia aiheesta sää, kulttuuri, ruoka ja muut kiehtovat maailmanilmiöt, mutta nyt voin vapaasti kysellä spinonesta ja sen historiasta niin paljon kuin halusin. Dottore on metsästänyt bracco italianolla ja seurannut spinoneita 1960-luvulta, ja hän on saanut rotuihin ulkomuototuomarin oikeudet 1970-luvun alussa. Hänen asiantuntemuksensa ja ymmärryksensä laajuus ja syvyys ovat näin suomalaisen näkökulmasta uskomattomia: oli kiehtovaa huomata, miten hän tottuneesti poimi mallikoirista esiin niiden hyvät puolet, poikkeamat rotumääritelmästä ja viitteet historiallisista roturisteytyksistä. Opin todella paljon spinonen historiasta, rotumääritelmän tulkinnasta ja painotuksista sekä rodun nykytilanteesta, eli moni ”miksi” sai perustellun vastauksen. Assi matkusti lentokoneessa rauhallisesti ja selvisi metsäläisenä kahden päivän hulinasta hyvin, vaikka olikin selvästi väsynyt (ei niin väsynyt, etteikö hotellin kuusenjuurelta olisi rusakkoa bongannut) ja olisi mieluusti ollut jossain muualla (kuten bongaamassa lisää rusakkoja). Hotelliasumisen kanssa sillä oli ongelma: huoneessani oli kaksi sänkyä, eikä se osannut päättää, kumpi oli pehmeämpi. Entten, tentten…

1.2.2012 Uroksia on alustavasti kartoitettu Assin kasvattajan ja muutaman hyvän ystäväni kanssa. Tarkoitukseni on lähteä kohtapuoliin katsastamaan ehdokkaita paikanpäälle ja valita niistä muutama mieluinen. Haluan nähdä urokset maastossa itse, jotta saan jonkinlaisen käsityksen niiden ominaisuuksista, hermorakenteesta ja sopivuudesta juuri Assille. Jos kaikki menee hyvin, pennut syntyvät kevättalvella 2013. Haluan metsästää ensi syksyn ilman haittoina pyörivää nappulaa, ja näin olisi sitten toivottavasti seuraavalle syksylle kaveriksi jo kulkeva nuorukainen.

27.11.2011. Taas on Assi oppinut uutta. Sille ammuttiin hienon riistatyön päätteeksi fasaani. Osuma oli huono (kun en itse ollut ampumakykyinen, muuten olisi tietysti ollut laaki ja vainaa, rutinoitunut jäljityshän on luonnollisesti tullut Assille syntymälahjana…) ja kukko liiti vielä reilun sata metriä. Aikaisemmin Assilla on loppunut usko kesken noudon, jos lintu on pudonnut kauas, eikä se ole nähnyt putoamista (kun itse ruukaan ampua aika nopeasti), ja se on laajentanut uudestaan normaaliksi hauksi, vaikka sillä muutoin hyvä keskittymiskyky onkin. Nyt sain sen pienellä ohjauksella pysymään noudossa, ja hienosti se loppujen lopuksi kuolleen linnun toikin – kaukaa ja ihan muualta kuin mistä olisimme sitä ampujan kanssa hakeneet. VOI-luokan kokeesta viisastumattomana kehuin sitä taas tapani mukaan koko matkan heti kun näin, että se tuo jotain…Assi on vielä niin nuori, pääasia, että meillä on mukavaa yhdessä ja riista saadaan talteen, muut viilaukset ehtii kyllä.

Hyvä esimerkki Assin keskittymiskyvystä on, kun kävimme alkusyksystä katselemassa fasaaneja pellolla, jossa oli lampaita. Ensimmäisellä kerralla (tiukasti kontrolloiduissa olosuhteissa ja lampaiden omistajan valvonnassa, toisen elinkeinon kanssa ei saa pelleillä) se yritti ajaa lampaita, mutta lopetti kun komensin. Heti, kun se ymmärsi, että a) en tykkää, että lampaita ajellaan ja b) minua ei kiinnosta metsästää niitä ylipäätään, se haki lammashaassa häiriintymättä – ja häiritsemättä – vain ammuttavaa riistaa. Toisella kertaa lampaat olivat metsän kulmassa, eikä Assi edes huomannut niitä. Lampaat tulivat lähemmäs katsomaan, ja kun Assi palasi luovilta lampaiden ohi, se yhtäkkiä tajusi, ettei se olekaan pellolla yksin. Se säikähti ja hyppäsi täydestä laukasta metrin ilmaan: ”Apua, mistä nuo tulivat?!” – ja jatkoi saman tien pysähtymättä normaalia hakua. Jatkuva haku on yksi niistä monista ominaisuuksista, joista Assissa pidän. Sen haun jatkuvuus ei kärsi jälkien tarkistelusta tai muista ympäristötekijöistä, ja se hakee samalla intensiteetillä ja määrätietoisuudella tunnista toiseen, päivästä toiseen, viikosta toiseen. Sen kanssa metsästäminen on erittäin mukavaa ja vaivatonta.

Jos Assista pitäisi huonoja puolia hakea, niin se on ehkä liian älykäs omaksi parhaakseen – tosin minusta on kyllä mukava seurata sen aivoituksia. Alkusyksystä Assi ”Houdini” Finnilä vielä juoksi metsäpyiden yli kuin räksien, vaikka on aina seissyt kaiken muun kurpista ja taivaanvuohista (joita Italiassa saa metsästää) alkaen. Olin kerran palaamassa autolle ja huomasin, että puun oksalle hyppäsi pyy. Olin aina aikaisemmin ampunut vain seisonnalta, mutta päätin, että tilanne vastaa sorsastusta, eli vihelsin Assin nätisti sivulle istumaan ja ammuin. Laitoin koiran noutamaan, ja se tuli hetken päästä lintu suussa takaisin silmät hämmästyksestä ymmyrkäisinä: ”Ai näitäkin?!” Hetken päästä se seisoi hienosti pyyparin, ja on seissyt niitä siitä lähtien. No, noudossa sillä kuitenkin leuat kävivät – ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kerta, kun se on noudettavaa lintua purrut. Menin autolle ja heitin pyyn uudelleen noudettavaksi. Leuat kävivät jo enemmän. Heitin kokeeksi damin, jonka se nouti moitteetta. Sitten taas pyyn, ja taas leuat kävivät. Ärähdin sille hieman isommasti, minkä jälkeen pyy tuli nätisti käteen. No, seuraava ammuttu olikin sitten jänis. Assi ajoi raanakon kiinni, ja kyllähän sen tietää, mitä pupu tekee… Siinä vaiheessa Assi ilmeisesti muisti, että ai niin, nätisti, purra ei saa, ja päästi irti. Pupuhan otti jalat alleen, jolloin Assi nappasi sen uudestaan kiinni. Tätä jatkui hetken, kunnes koira tuli taimikosta pois viimeisen päälle nolon ja anteeksipyytävän näköisenä: ”Anteeksi, sattui vahinko, pupu kuoli.” ”No, missä se on?” kysyin, ja Assi alkoi innoissaan tiedottamaan. ”En minä tule, nouda!”, sanoin ja yritin pidätellä naurua. ”Joo!!!”, se pyörähti saman tien iloisesti ympäri ja palasi hetken kuluttua taimikosta häntä heiluen jänis suussa. Kyllä se kovasti yrittää, mutta kun ei aina heti hoksaa – tai sitten hoksaa liian hyvin 😉 Raanalinnut Assi on aina tuonut elävänä, rusakkoja ja jäniksiä ei. Minkkiä & co. se seisoo, mutta ei osoita niitä kohtaan aggressiivisuutta.

9.11.2011. Erään kummilapseni perheeseen oli hankittu kani, joka asuu omassa huoneessaan suuressa avokattoisessa häkissä, mistä Assi sen tietysti heti bongasi. Lapsia vannotettiin pitämään ovi kiinni, ettei koira syö kilttiä sievää pupua, koska se on Assi-koiran työ. Pitkään se onnistuikin: kolme alle kouluikäistä yrittivät kyllä, mutta ennen pitkää unohtui…jossain vaiheessa Assi tuli olohuoneeseen tiedottamaan, ja arvasin kyllä heti mitä. Lähdin kauhuissani katsomaan, joko kylmänä olisi jokin muukin kuin sydämeni. Helpotus oli melkoinen, kun rakas lemmikki nökötti hämmentyneenä häkkinsä nurkassa. Onneksi on tiedottava koira, joka tietää, että metsästettävät tiput ja puput ovat minun omaisuuttani, eivät sen…Siitä huolimatta päätimme pönkätä oven, ihan vain varalta. Siinä missä Ranja suhtautuu lapsiin lempeän suvaitsevasti, Assi on aivan ihastunut. Se osallistuu onnellisena auto- ja nukkeleikkeihin, pelaa jalkapalloa ja katselee pää kallellaan videoita joukon jatkona. Se on täysin tyytyväinen, kun sen nenää, silmiä, varpaita ja korvia tutkitaan, sitä halaillaan, pussaillaan, sen päällä ryömitään ja sille puetaan vaatteita.

29.10.2011. Assi osallistui Korpilahdella ensimmäiseen VOI-luokan kokeeseensa, josta tuli myös ensimmäinen koe, jossa sitä ei palkittu. Se esitti oma-aloitteista riistallepyrkivää hakua, ensimmäisessä erässä oma-aloitteisen noudon (josta tietysti kehuin sitä vuolaasti koko matkan) ilmeisesti haukan tappamalla fasaanilla sekä kolmannessa erässä seisonnan, oma-aloitteisen tiedotuksen, oma-aloitteisen noston ja oma-aloitteisen peräänmenon – mitä se ei olekaan tehnyt vuoteen. Jäljen se ajoi hyvin ja lähti tuomaan lintua, mutta pysähtyi ihmettelemään, kun kukaan ei kehu, vaikka paisti olisi tulossa. Se jatkoi lähestymistä kun pyörähdin ympäri, mutta pysähtyi juuri ennen 20 metrin ”kehumisrajaa” ja kirjaimellisesti nakkasi niskojaan: ”No jos ei kerran kelpaa, niin ei väkisellä!” Sitten se röyhisti rintaansa, nosti päänsä ja häntänsä pystyyn ja ravasi pontevasti syrjemmälle mutustamaan lintua. Keskeytin kokeilun ja yritin kovasti olla nauramatta koiraa toruessani. Assi on varsin temperamenttinen elämäntapataitelija ja vielä hyvin nuori, kyllä se ehtii. Ja taas tuli muistutus, että vaikka kuinka olisi mukavaa yhdessä, normaalista peruskurista kotona ei parane livetä, tai muutoin metsästystiimimme kaksi jäsentä ovatkin yhtäkkiä tasa-arvoisia…Elämänsä seitsemästä kokeesta kuudessa eri pitäjässä Assi on palkittu kuudessa, ja sen metsästyshalun keskiarvo on 4,9 (maksimi 5), mistä huolimatta sen metsästyshalu ei mene yhteistyön edelle. Meillä on ollut monta hyvää metsästyspäivää, joita tulee toivottavasti paljon lisää, ja tavoite näyttää Assi mahdollisimman monelle tuomarille kokeissa ja kokeiden ulkopuolella tuli saavutettua.

26.10.2011. No, tulihan se sieltä! Monen ”läheltä piti” -päivän jälkeen Assi palkittiin Keuruulla  KAER-peltokokeessa AVO1:llä, ja se siirtyi voittajaluokkaan. Yhteistyötä tekevän koiran kanssa on ilo kulkea!

15.10.2011. Assi palkittu Seinäjoella KAER-peltokokeessa AVO2:lla. Assi seisoi rusakon, kaksi fasaania ja merkkasi sorsat, mutta sille tuli huonossa tuulessa myös kaksi törmäystä.

9.10.2011. Assi palkittu Lapinlahdella KAER-peltokokeessa AVO2:lla. Haku ja nenä eivät olleet vallitsevaan säähän parhaat mahdolliset, mutta lintuja se siitä huolimatta taas järjesti ampumahollille.

24.9.2011. Jos lintuja ei löydy, reppua voi täydentää jäniksillä. Niissä olikin, mitä harventaa. Assi sai vajaan kolmen tunnin sisään noin kymmenkunta jänisajoa. Siinä välissä se muisti seistä lintujakin, mitä nyt tuulettomassa tiheikössä pystyi. Siitä huolimatta, että jäniksiä oli paljon, sen ensimmäinen ajatus oli joka kerta seistä jänis, eikä vain ajella niitä itsekseen takaa. Jos jänis ei kestänyt, vaan lähti, lähti Assikin, ja ajoi haukun kanssa muutaman minuutin. Sen ”pää” oli kuitenkin koko ajan metsällä: jänis on riistaa siinä missä lintukin, turha siitä sen enempää kierroksia vetää. Jäniksen nouto sujuu myös mallikkaasti.

18.9.2011. No nyt on pyidenkin olemassa olo huomattu…Eivätkä ukkometsot enää kuseta 6-0. Mukava katsoa, miten koira kehittyy koko ajan, vaikkei lähtötasossakaan mitään valittamista ole ollut. Kokeilemassa on käyty myös, pellolla. Tällä kertaa Assin palkinto ei ollut emännästä huolimatta vaan ihan emännän ansiosta. Se haki kolme erää varsin mukiinmenevää hakua, vaikka peltoilua ei sitten viime vuoden ole juuri harrastettukaan. Neljä seisontaa, joista kolme riistatyötä. Viimeisessä erässä haettiin enää pudotusta pisteeksi i:n päälle, mutta minä torkuin. Assi oli linnun lähtiessä pillistä rauhassa paikoillaan. Ammuttiin, ja Assi oli vieläkin rauhassa paikoillaan. Minä jäin ihastelemaan koiran rauhallista suoritusta, minkä aikana se livisti noutoon ilman lupaa linnun mätkähdettyä maahan. Palkinto AVO3, mitä korkeampaa ei voi oma-aloitteisesti noutavalle koiralle antaa, mutta eipä se palkintosija koiraa huononna. Assin kanssa on ilo metsästää, ja se opettaa minua koko ajan. Ja tekihän se taas parhaansa rodun ominaisuuskeskiarvojen nostamiseksi.

4.9.2011. Assi palkittiin (taas emännästä huolimatta) metsäkokeessa AVO2:lla. Se haki kuumassa säässä laajasti, vauhdikkaasti ja säännöllisellä kuviolla peräti 125 minuuttia. Loppua kohden alkoi askel jo painaa, mutta sinnillä se vain painoi, kunnes tarvittava lintu löytyi ja riistatyö saatiin. Toisessa erässä se tuli tiedottamaan oma-aloitteisesti (mitä en olisi uskonut, koska mukana oli muitakin koiria), mutta lintu karkottui, kun haimme koiraa.

1.9.2011. Käytiin Assin kanssa harrastamassa matkailua länsinaapurissa. Assi oli kolmen metsästyspäivän jälkeen niin väsynyt, että syöminen meinasi loppua kokonaan ja majalla se vain nukkui, mutta haku oli koko viikon yhtä innokasta, vauhdikasta ja laajaa. Olin hieman huolissani, osaako se käsitellä metsälintuja, koska edellinen syksy meni fasaanin kanssa tolskatessa. Se naakki ensimmäiset kaksi tilannetta liian lähelle, mutta sen jälkeen alkoi sujua. Assin haku on vauhdikasta, laajaa ja säännöllistä, se pitää erinomaisesti yhteyttä ja tulee tiedottamaan oma-aloitteisesti, joskin vienti on vielä hätäinen. Paukkunoudon kanssa pitää olla tarkkana. Toisesta päivästä alkaen se alkoi itse tarkistamaan suosaarekkeita, ja se käyttää muutenkin päätään haussa ja riistalla. En ole ohjannut sitä maastossa, vaan luottanut siihen, että jos se haluaa riistaa löytää ja sille antaa tarpeeksi aikaa, se hakee maaston parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja niinhän tuo näyttää tekevän. Assi seisoo hyvin linnut ja puput, pyy tuottaa vielä jostain syystä vaikeuksia. Sen maltti riistalla on uskomaton: vaikka ympärillä pörisisi lintuja kuinka, se ei kuumu vaan jatkaa luvan saatuaan maltilla hakemaan, olisiko joku lintu vielä jäänyt paikalle. Minunkin metsästykseeni on tullut aivan uusi ulottuvuus, sillä vasta Assin kanssa olen ymmärtänyt, mitä Yhteistyö tarkoittaa. Joskus on vaikea muistaa, että sillä ei ole ikää vielä edes kolmea vuotta…Jos pitäisi miettiä, mistä pidän Assissa eniten, lista olisi pitkä. Siinä olisivat ainakin seuraavat asiat:

– Se antaa aina kaikkensa: jos haku ei kulje tai nokka painuu maahan, sen voi viedä eläinlääkäriin.

– Se on taitava ja rauhallinen riistankäsittelijä eikä sössi tilanteita tahallaan.

– Se selvittää nopeasti, onko kyseessä lintu vai jälki, eikä puurra.

– Vaikka sillä on kova metsästyshalu, sen yhteistyöhalu on vielä suurempi.

n. 15.4.2011. Assi seisoi aamulenkillä kotipihan kupeessa fasaanin. Hermo piti hyvin, vaikka lintu käveli edessä näkösällä. Irtosi pillillä helposti tiedotukseen, kiersi parempaan tuuleen kukon eteen seisomaan, käskystä räväkkä avanssi avoimella kentällä tallustavalle kukolle ja pillistä nätisti paikallaan.

26.3.2011 Assi kävi misseilemässä Erja Nummelle sertin edestä. Nyt kun on pakolliset näytelmät käyty, voidaan odotella ihan rauhassa vuosi pari, jotta Assi saa kasvaa ja kehittyä rauhassa loppuun, spinonen kun pitäisi olla hitaasti kehittyvä rotu. Tosin jos lähistölle sattuu tulemaan hyvä tuomari, saatetaan me näytelmissäkin käydä, itämaanprinsseille tuskin vaivaudutaan.

8.12.2010 Jahdissa ollaan käyty ja kasa pudotuksia saatu. Kaikki pudotukset on tehty tiedotuksen päätteeksi. Assi irtoaa pillistä ensimmäisestä vihellyksestä välittömästi, oma-aloitteista tiedotusta on kokeiltu myös muutaman kerran: se irtoaa nopeasti ja ilmentää selkeästi, mutta vientiä pitää välillä jarrutella. Tosin jos se suhaa liian nopeasti takaisin linnulle ja menee hukkaan, se tulee tiedottamaan toistamiseen. Assi on noutanut yhtä lukuun ottamatta kaikki pudotetut linnut itse ja luovuttanut ne ongelmitta. Juoksukunto paranee pikkuhiljaa, ja Assi näyttää joka tapauksessa juoksevan ”veitsi hampaissa”, vaikka kunto loppuisikin. Vaikka Assi on yhteistyöhaluinen ja sen kouluttaminen on ollut hyvin helppoa ja nopeaa, on ihan turha kuvitella sen olevan mikään lutunen herranterttu. Se on erittäin riistaintoinen, ja sillä on vielä väliin nuoruuden intoa enemmän kuin tolkkua, joten pitää katsoa, ettei sillä karkaa mopo lapasista. Lisäksi Assin kanssa on oltava 24/7 ehdottoman johdonmukainen: jos sille antaa periksi millin, se kelaa kyllä saman tien koko kilometrin.

27.11.2010 Tänään käytiin tiedottelemassa. Ensimmäiseen tiedotukseen Assi irtosi helposti, ilmentäminen ja vienti olivat hyviä, kun hieman viheltelemällä rauhoitteli. Toiseen tiedotukseen saatiin pudotus. Muutamassa seuraavassa lintu juoksi alta, joten parissa viimeisessä piti puhaltaa pilliin muutaman kerran ponnekkaammin: Assi nimittäin hoksasi, että jos linnulta lähtee, kukko ottaa hatkat. Toiseksi viimeiseen tiedotukseen saatiin taas pudotus. Molemmat noudot ok, eikä luovutuksestakaan ollut tarvetta keskustella.

20.11.2010 Assin marraskuu on ollut kiireinen. Anturaan on kasvanut uusi, joskin vielä ohut ja vaaleanpunainen kudos, ja Assia on voinut taas juoksuttaa – tosin tossu jalassa ja enintään pari tuntia kerrallaan, mutta ei joka päivä. Kahden kuukauden takapihaeristyksen jälkeen juoksukuntoa ei tähän päivään mennessä paria tuntia enempää olekaan. Näiden reilun kahden viikon ja viiden lyhyen peltovierailun aikana Assi on kehittynyt paljon. Pöljäily jäi kahteen ensimmäiseen reissuun, tosin hakua pitää vielä rajoittaa pillillä, että koira pysyy läänillä. Riistatöitä se on tehnyt parikymmentä samanlaista: seisonta, hyvä avanssi ja pillistä nätisti paikallaan linnun lähtiessä. Assi ei juutu maajälkiin, se seisoo tyhjää vain väsyessään, ja se on riistalla rauhallinen. Vaikka riistakosketuksia olisi parin tunnin sisään kymmenen (rusakot mukaan lukien!), se on joka kerta seisonnalla ja linnun lähtiessä itse tyyneys (kokeiltu on). Rusakkoa Assi ajaa noin 500 m haukkuen. Sille ammuttiin seisontaan rusakko raanaan, jota se jäljitti pari sataa metriä ja toi oma-aloitteisesti pollevana minulle. Tiedotusta se on alkanut jo tarjoamaan kääntämällä päätään seisonnalla ja katselemalla, tulenko vai tullaanko hakemaan. Kauriinraadon se on tiedottanut, mutta linnulta irtoamista en ole vielä ehtinyt kokeilla, sillä ”lintupäiviä” on tassuvauriosta johtuen ollut koko syksynä vain seitsemän. Assi on hyvin yhteistyöhaluinen (kuria vaatii silti), ja siitä paistaa, että sen mielestä on mahtavaa hakea tipuja ja pupuja yhdessä minun kanssani.

Assi kävi kirjauttamassa ominaisuutensa paperille eilen kokeessa, jossa se palkittiin emännästä huolimatta nuorten luokan 1-palkinnolla. Mukaan mahtui kaksi erää hakua, joista ensimmäisessä lintu karkottui muutaman sekunnin jälkeen seisonnalta (ajautui vauhdissa liian lähelle, linnun lähtiessä Assi rauhallisesti paikallaan) ja lyhyt rusakkoajo haukkuen. Toinen erä oli myötätuulihakua, jonka aikana Assi teki riistatyön. Noudossa luovutus oli erittäin vaikea (kyllä se kotona osaa…), mikä himmensi muuten hyvän päivän saldoa. Ominaisuuspisteet olivat Vauhti 3 (rauhallista laukkaa, tosin Assin koevauhtia nopeampaa ei tämä rotu fyysisesti pysty juoksemaan, eikä tarvitsekaan), Hakutekniikka 4 (hyvä), Vainuamistapa 4 (pääsääntöisesti ilmavainuista, tarkistaa hajut nopeasti), Seisontaherkkyys 3 (seisoo sopivalta etäisyydeltä riistaan), Eteneminen 4 (halukas ja melko vapautunut, ei juuri tarvitse ohjaajan tukea), Käyttäytyminen riistan karkottuessa 5 (täysin rauhallinen), Noutohalukkuus 5 (erittäin halukas), Yhteistyö 3 (ohjattavuus ja itsenäisyys ovat sopivia), Metsästyshalu 5 (työskentelee tarmokkaasti ja peräänantamattomasti, eikä tarvitse kannustusta). Hausta se sai täydet 5 pistettä. Kiitos Hiltusen Kaitsulle (www.katajakangas.com) ja muille asianosaisille koulutusavusta ja kannustuksesta!

09/10 No niin. Se taitaakin Assin syksy olla pulkassa. Se hakee laajasti ja kokeneen metsästyskoiran lailla erinomaisesti maastoa hyödyntäen, löytää riistan hyvin, seisoo kiinteästi, sillä on tulinen avanssi, peräänmeno lyhentynyt 0-15 metriin (koputan puuta), rutiininouto ja vesityöstä alla 5/5 pistettä. Lisäksi siltä puuttuu takajalan anturasta 2 euron kokoinen pala, kun se hajotti jalkansa rannassa ilmeisesti lasiin. Sen metsästyskausi onkin siis sujunut sisätiloissa, takapihalla ja ämpäri (tai Assi ”Houdini” Finnilän tapauksessa mahan alle henkseleillä kiinnitetty ämpäri ja jeesusteipillä paranneltu kuonokoppa) päässä. Juokseminen, riehuminen, hyppiminen, parcours ja kaikki muu kiva on ehdottomasti kielletty. Ainakin saa Ranja juosta sydämensä kyllyydestä. Ottaa päähän!

01/10 Näyttää kettukin kulkevan. Otetta hieman haittasi, että repolainen oli pankkojäässä, mutta into oli kova.

11/09 Assi kantaa mielellään rusakkoa(kin). Omankin on löytänyt, ajoi 300 m haukun kanssa. Jos ei tule linnunpelättiä, niin ainakin siitä saa ajurin.

21.7.2009 Assi-Tasajalkapomppu tykkää hakea damia vedestä, mutta lintu se vasta mukava onkin. Aivan sama onko sorsa, varis vai lokki, kierrokset nousevat heti. Toivottavasti saadaan jarrut jälkitoimituksena.

17.6. Olen kuullut sukeltavista koirista ennenkin ja jopa nähnyt yhden, mutta en ole koskaan kuullut koirasta, joka osaisi sekä sukeltaa että kellua…oppia ikä kaikki.

10.6.2009 Lenkkipolku numero 3, keskellä laajaa rutikuivaa kangasta, jossa en ole 15 vuoden aktiivisen ramppaamisen* aikana nähnyt yhtään linnun- tai muutakaan poikasta tai pesijää. Enkä onneksi nytkään. Polun keskelle oli mätkähtänyt vastikään kuolleena näin tarkasti tunnistettuna jokin pieni haukka. Assi jäi ihmettelemään lintua, mutta nostin sen oksanhankaan, ettei sitä sitten parin päivän marinoitumisajan jälkeen tarvitse kenenkään syödä. Jatkoin juoksua, jolloin Assi alkoi tiedottamaan lintua. Kun jatkoin (oikeaoppisesti…) eteenpäin, se hyppäsi minua vasten, jolloin oli pakko lähteä mukaan ja antaa sen kantaa lintua pollevana jonkin aikaa. Eihän tässä seisonnalta irrottu ja lintukin oli väärää lajia, mutta sydäntä lämmitti selkeä ilmaisu ja erittäin hyvin yhteyttäpitävä vienti. Toivottavasti ne säilyvät!

22.5.2009 Onhan se pulahdellut, mutta suurempi vesistö oli vielä näkemättä. Tarkoitus oli heitellä Ranjalle keppiä järveen ja antaa Assin uittaa varpaitaan. Tuskin oli keppi veteen molskahtanut, kun ohitseni viuhahti jokin pieni ja ruskea, joka paukkasi suoraa päätä vesi roiskuen kepille. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes se näki pari lentävää lokkia (eivätkä olleet edes lähellä). Suunta vaihtui ja vauhti kiihtyi. Kuullunymmärtämisen kanssa on vielä vähän vaikeuksia, joten piti vain sydän kylmänä seurata, kuinka pieni pää hävisi ulapalle ja toivoa, että se jaksaa lähes puolivälistä järveä uida vielä takaisin. Italiassa ei pääsääntöisesti kokeissa ole vesityötä, ja kuten näkyy, uimisen kanssa meillä onkin ollut tähän asti suurimmat ongelmat: Assia ei tahdo saada vedestä pois!

12.5.2009 Assi painoi nokka pystyssä heinikkoon ja toi kuolleen tilhen. Lisäksi se on kunnostautunut jäljittämällä – usein seisontaan päättyen – iltalenkillä useita rusakkoja naapuritalon vieressä olevalta postimerkinkokoiselta ruohottuneelta peltopläntiltä.

3.5.2009 Assi kävi useampia pieniä uintilenkkejä ja yhden sukelluksen ilmeisen leppeässä Oulujoessa (jäätä ei sentään enää ollut). Ei kun pentu villapaidan sisään ja äkkiä lämpimään.

28.4.2009 Assi seisoi itse hajulta peltopyyparin kylän pinnassa. Suvereeni ja varma seisonta. Melko huvittava näky, kun noin pieni sintti seisoo kuin paraskin konkari.

25.4.2009 Assi säesti Ranjaa itsetuhoiselle teerelle, joka oli eksynyt lenkkipolkumme varteen. Säikähti linnun lähtiessä. Maastossa se juoksee noin nuoreksi ja täysin kokemattomaksi varsin laajasti nätillä luovilla ja yläpäisesti, toivottavasti hyväkulkuisuus säilyy. Ui puolisulan veto-ojan toiselle puolelle. Takaisin samaa tietä, ei edes vauhti hiljentynyt, kun jäiden sekaan sukelsi. Ei kun pentu villapaidan sisään ja äkkiä kotio.

17.4.2009 Assi seisoi rusakkoa hajulta. Pihalla se on juossut jo pitkään ensimmäisenä aina pensasaidalle pikkulintuja seisomaan.

12.4.2009. Siivekkäisiin tutustuminen aloitettiin pehmeällä laskulla variksella. Nouti innokkaasti, tarttui reippaasti ja kantoi hyvällä otteella. Tosin ei kyllä tuonut minulle, vaan viiletti kunniakierroksia pitkin pihaa.

03/2009 Lauman jatkoksi on liittynyt Assi, kavereiden kesken Pässi. Assin isä on IT & INT KVA, jonka olen nähnyt itse maastossa useamman kerran. Samoin olen nähnyt Assin täysveljen edeltävästä pentueesta ja useita puolisisaruksia, ja isä on periyttänyt käyttöominaisuuksiaan varsin kiitettävästi ja tasaisesti eteenpäin. Assin emä on reppukoira, joka metsästää kaikkea kurpista villisikoihin. Lonkkia ei ole suvussa kuvattu niin paljon, että sillä olisi mitään merkitystä. Yhdistelmä tehtiin, koska uroksen omistaja halusi nartusta pennun itselleen. Assi on käyttölinjainen: sukutaulussa molemmilla puolilla esiintyvät koirat ja niiden jälkeläiset ovat olleet aina metsästyskäytössä, ja linja on jalostettu vahvasti käyttöominaisuuksia painottaen. Assi on varsin aikaansaapa mutta kuitenkin hyvin yhteistyöhaluinen kaveri. Kun kerron pässinpään tempauksista uroksen ja Assin täysveljen omistajille, joilla on ollut ko. linjasta koiria parhaimmillaan vuosikymmeniä, he vain toteavat lakonisesti, että eikö sen tuollainen pidä ollakin ja että Assillahan on aivan erinomaiset isovanhemmat!

* Noin kymmenen vuotta sitten (jos noin-arvo sallitaan) oli 44 kuukauden ajanjakso, jolloin ramppasin 33 kuukautta muualla kuin ko. lenkkipolulla, muut kuukaudet tuli kyllä tuonakin aikana rampattua ko. polkua. Kiitos tarkkasilmäiselle lukijalle olennaisesta täsmennyksestä.

Kaiken materiaalin kopioiminen on ehdottomasti kielletty !!