Assia di Cascina Croce x Camp. Lav. Biro del Brenton

Om./kasv. Salla Finnilä

2.4.2013 – 6.11.2023 Sydämen vajaatoiminta, kasvainta ja dilatoivaa kardiomyopatiaa ei voida sulkea pois.

Terveys: perusterve. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, olkanivelet ei OCD-muutoksia, selko lonkkakuvissa näkyviltä osin ok (ortopedin lausunto). Ataksiavapaa (vanhemmat testattu). Verinäyte Hannes Lohen geeniprojektiin annettu.

KAER: AVO2, Näyttely: ERI, Junkkarin ulkomuotokatselmus ERI

Jalostusrekisterinumero: 9

6.11.2023 Imman sydän väsyi. Imma metsästi viimeiseen viikkoon asti. Hieno koira. Hieno. Olen kiitollinen saamistani vuosista.

2.11.2023 Imman vuoteen on mahtunut paljon. Olen jo vuosia katsellut, miten Kennelliiton tietokannassa käyttötuloksettomien näyttelyvalioiden lista kasvaa. Totesin sitten, että koska Immalla ovat muotovalion arvoon oikeuttavat käyttötulokset olleet vuodesta 2016, niin kyllä mekin sitten, mikäs tässä on niin vaikeaa? Kävimme siis neljässä näyttelyssä kesän ja alkusyksyn aikana, ja sen seurauksena Immasta tuli kypsässä 10 v 5 kk iässä Suomen ja Ruotsin muotovalio. Eli ihan täysi vitsi.

Usein sanotaan, että kauniilla koiralla on mukava metsästää. Totesin tästä kerran tutulle ylituomarille, että minun mielestäni hyvällä koiralla on mukava metsästää. Hän vastasi välittömästi: ”Ja rumakin koira kaunistuu jokaisen hienon metsästystilanteen myötä”. Tämän mukaisesti Imma, joka on saanut sekin runtua ihan riittävästi ja hakee vielä kuin viisivuotias (ok, kuusivuotias), on kaunistunut tämän syksyn aikana vaikka ja kuinka 🙂 Olen onnekas! Imma on hieno Metsästyskoira.

31.10.2020 Hieno koira. Varmaa toimintaa sorsapassissa ja Ruotsissa metsoilla ja tuntureilla. Erinomainen linnunlöytäjä, joka ei sössi ja jonka kanssa metsästäminen on nautinto. Imman metsästysäly on erinomainen, ja se on täyttänyt äiteensä suuret saappaat mainiosti. Varmatoiminen seisoja, tiedottaa oma-aloitteisesti.

6.10.2019 Hieno koira. Hieno. Imma teki vuoden hienoimman riistatyön lehtokurpalle. Tuultapeilaavaa yhteyttäpitävää hakua, jossa silmä lepää. Pellolla laajaa, peitteisessä suppeampaa. Hieno yläpäinen seisonta kaukaa, tulinen eteneminen, minä olin tietysti risukon alla kaksinkerroin, mutta vanhasta muistista skiittari veti puiden välissä hetken vilahtaneen linnun laaki ja vainaa. Nopea nouto. Immalle haku, riistan löytäminen ja seisonta ovat helppoa kuin hengittäminen, luonnollista ja helppoa. Hieno koira. Hieno. Ei voi muuta sanoa.

18.9.2019 Jos tuntuu, että haluan nauttia (tai lähteä ampumaan lintuja!), otan mukaan Imman. Se on erinomainen noutaja passissa. Maastossa sen työskentelyä on yksinkertaisesti hieno seurata. Tuulenkäyttö, maastonluku- ja riistankäsittelytaito ovat erinomaiset. Avanssi fasaanille on hyvä, metsälinnulle erinomainen vienti, joka johtaa usein ampumahollille. Se hakee itsenäisesti ja oma-aloitteisesti, mutta riistan löydyttyä tietää, että myös minua tarvitaan. Yhteistyö yhteisen päämäärän saavuttamiseksi on erinomainen. Kruununa ovat olleet useat oma-aloitteiset tiedotukset ja aina linnulle. Tästä ei juuri koira parane. Olen onnekas.

12.11.2018 Toinen Ruotsin viikko takana. Imma on hieno koira, jonka kanssa on mukava kulkea ja jonka työskentelyssä silmä lepää. Sen tuulenkäyttö ja etenkin myötätuulihaku ovat hienoa katsottavaa, se ratkaisee muutamassa sekunnissa onko kyseessä riista vai vanha jälki, ja riistan se onnistuu seisomaan aina. Hieno, hieno koira. Nopea, nopea paukkunoutaja 🙂 Parhaana päivänä Imma juoksi metsämaastossa 50 km ilman yhtään töplinkiä, vaikka linnut olivat arkoja, ja onnistui viemään vielä minutkin ampumahollille. Se tietää, mikä sen elämäntehtävä on. Minulla näyttää vielä olevan ampuminen muistissa, vaikka sitä ei ole tullutkaan aktiivisesti treenattua: vain yhtä metsälintua on tarvinut ampua kahdesti, kun piti paikkoa ensimmäistä, ettei lintu liidä ihan hukkaan ja tavit näyttävät tulevan tuplana alas. Viimeisenä päivänä ammuin Immalle koppelon. Se seisoi sitä puuhun. Näin oksien välistä lentävää lintua sen tarvittavat 30 cm ja ammuin siihen. Se tuli alas kuin kivi. Imma ei ollut nähnyt linnun lähtöä, joten minulla meni hieman aikaa, että sain sen noutoon. Yllättäen lintua ei löytynytkään, vaikka olin nähnyt tarkasti, mihin se putosi. Etsin ja etsin ja yritin välillä vihellellä koiraa takaisin oikeaan suuntaan avuksi, kun se lähti aina painamaan alarinteeseen. Alkoi jo hämärtää, mutta päätin, että kotiin ei ilman lintua lähdetä. Jossain vaiheessa hermostuin koiranohjaukseen: päätin, että pitäkööt tunkkinsa, ja aloin tonkia tuulenkaatojen alta, josko lintu olisi painautunut sinne. Jossain vaiheessa katsoin tutkasta, että Imma oli 267 metrin päässä. Jatkoin etsimistä. Kyllä se Immakin sitten jonkin ajan päästä suvaitsi liittyä seuraan – suussaan iso koppelo.

24.9.2018 Imma on taas ollut sorsajahdissa erinomainen ja nopea noutaja, joka ei kylmää vettä karsasta ja hakee sitkeästi raanat talteen. Se myös kantaa minulle oma-aloitteisesti muiden raanoja 🙂 Kävimme metsälintujahdissa Ruotsissa, ja sille muistui kahden päivän jälkeen mieleen, miksi minut kannattaa pitää porukassa mukana. Sen haku on laajaa, yhteyttäpitävää ja erinomaisesti tuulta peilaavaa. Se ei juuri lintuja sössi: päätöspäivänä ammuin sille kolme teertä, metson ja pyyn kaikki myötätuulihaun aikana. Autolle paluu olikin sitten hidasta hommaa. Reppu painoi ja matkanteko ei tahtonut edetä, sillä on suhteellisen haastavaa pitää pois riistalta laajahakuinen tarkkanokkainen koira, joka on täysin kykenevä seisomaan yksittäisen pyyn vajaasta sadasta metristä…Imma seisoo varmasti ja aina asiasta, eikä maajälkiä tuusaa. Se on ollut kaksi viime syksyä todella vähällä metsästyksellä tassuvaurion ja varvasmurtuman vuoksi, mutta oli hieno katsoa, kuinka nopeasti se kehittyi, vaikkei ole mustia lintuja juuri nähnyt. Kuten kaikki muutkin koirani, se seisoo linnut kaukaa ja vie minut linnulle yhteyttäpitävästi sitä vauhtia kuin pysyn maastossa perässä, mikä lienee se tehokkain tapa saada metsälintu haulikkohollille. Kaukaa seisominen mahdollistaa tarvittaessa myös helpon irtoamisen tiedotukseen. Assin ja Alman tavoin Immakin on kehittynyt taitavaksi juoksevan metson jäljittäjäksi. Imman kanssa on ilo kulkea!

12.8.2018 Imma on päässyt kyyhkysjahdissa noutohommiin ja hoitanut ne iän ja kokemuksen tuomalla varmuudella.

10.12.2017 Imman syksy on mennyt murtunutta varvasta parannellessa. Kävi se kuitenkin hakemassa kylmiltään vesityöstä 5 pistettä, mikä nyt onkin aikalailla odotusarvo nelivuotiaalle metsästetylle koiralle. Sen nokka, haku ja riistankäsittely ovat entiset, mutta fyysinen kunto ei vielä pitkän levon jälkeen ole riittävällä tasolla, ja aika näyttää, jääkö varvasniveleen muodostunut nivelrikko haittaamaan sitä pysyvästi. On se ollut melko turhautunut, kun ei ole jahtiin päässyt, ja nyt kun pääsee, se on innoissaan kuin kevätlaitumelle kirmaavat hiehot 🙂

17.9.2017 Imman syksy on mennyt kolmijalkaisena, kun se loukkasi tassunsa elokuussa. Saa nähdä, tokeneeko se jahtiin ollenkaan.

22.10.2016 Nuorgamin kesälomaviikko takana. Kuvia otin kaksi, ensimmäisestä ja viimeisestä riekosta, videota ei ole tulossa. Olin lomalla 🙂 Imma oli reissun jälkeen aika puhki, sehän on pentujen jäljiltä varsin kuivassa kunnossa. Se selvästi kaipasi pentujaan reissussa. Suomen Kennelliiton luovutusikä on 7 viikkoa, mutta Imma kaipaa omiaan vieläkin…Ei sellaista vaivaa kuitenkaan, johon ei metsästys helpottaisi. Se on avomaastossa erinomainen hakija, sen vaivatonta menoa ja hienoa tuulen peilausta on mahtava seurata. Se ei sössinyt lintuja kertaakaan, kuten ei Assikaan. Viimeisenä päivänä oli hieno tilanne, kun tulimme kurun reunalle. Se peilasi reunalta selvästi hajun, mutta ei lähtenyt seuraamaan sitä, kuten valtaosa koirista tekisi. Se peilasi koko kurun harjanteen ja merkkasi aina hajukentän hieman päätään nostamalla aina sen ohittaessaan. Se tarkisti helmat, ettei matkanvarrelle jäänyt mitään. Sitten se huitaisi kurun toiselle puolelle, minä ”huitaisin” perässä haulikon ja kipeän polveni kanssa, ja siellähän se oli kurun toisen harjanteen takana seisomassa. Sen tuulenkäyttö ja myötätuulihaku ovat hienoa katsottavaa, ja se on erittäin tyylikäs seisoja.

20.7.2016. Immalle syntyi viisi uros- ja kahdeksan narttupentua. Vielä muutama pentu etsii hyvää metsästävää isäntää/emäntää jahtikaverikseen. Ainakin yksi pentu on lähdössä metsästys/koekoiraksi Italiaan, mikä on ensimmäinen täältä siihen suuntaan mennyt pentu – eikä sinne ole muutaman näyttelykoiran lisäksi spinoneita viety muistakaan maista. Askartelin vadelmien ja mustikan poiminnan, uimisen ja pentulaatikon reunalla lässytyksen lomassa pennuille omat sivut. Lisätietoa Riekonnaurun U-pentueesta kohdasta Pentueet > Urpot.

13.7.2016 Mahassa käy melkoinen mylläkkä, ja välillä Immakin nuolee mahaansa rauhoittavasti, kun pikkuuset oikein intoutuvat mellastamaan. Pentuja on tulossa monta. Tänään Imma nukkui ensimmäistä kertaa pentulaatikossa. Tähän asti se on vain käynyt mulkoilemassa vuoroin laatikkoa vuoroin Almaa sen näköisenä, että ”minä muistan, mitä tuolta laatikosta tulee”. Se muistaa edelleen seistä pissalenkillä kaikki pihafasaanit ja -rusakot. Viimeistä viikkoa viedään!

3.7.2016 Taitaa olla Imman mammauinti ohi. Se ui mielellään (se on oppinut uimaan tosi sievästi mun vierellä), mutta tänään oli jo hankalampi nousta autoon mahan kanssa. Maha onkin sitten kerralla mallia ”Assi viimeisillään”, ja vielä olisi kolme viikkoa jäljellä…Ulkona se on reipas ja menee nokkaa tuuleen, kuten ennenkin, mutta sisällä näkee, että painolastia on.

Zeppeliini eli immalaiva
Zeppeliini eli immalaiva

24.6.2016 Ollaan harrastettu Imman kanssa mammajumppaa, että se jaksaa sitten synnyttää. Kahlaamme merenrantaa polvivedessä noin kilometrin yhteen suuntaan ja takaisin. Ruskeat tytöt ovat hihnassa, mutta olemme niin kaukana rannasta, että Imma on yleensä irti ja saa määrätä itse tahtinsa ja kahluusyvyytensä. Siellä se mennä porhelsi mahansa kanssa täyttä laukkaa vesi pärskyen reilun sata metriä edellä puoliselkään vedessä. Yhtäkkiä se kääntyikin ympäri, ja näin heti sen sivuprofiilista, että nyt on nouto menossa. Se lähti tulemaan määrätietoisesti minua kohti. Kirosin itsekseni, että minkähän ihmeen se on voinut avovedestä kiinni saada, kun lokkeja se ei aja, ja pikkuuset (ja lähes kaikki muutkin) ovat siihen aikaa päivästä rannassa. Imma lähestyi, ja näin, että se kantoi iso ruskeankirjavaa saalista tasapainoisesti hyvällä otteella. Kävin mielessäni läpi jo kaikki hemmetin rauhoitetut uikut, mutta koiran tullessa lähemmäs, näin toisella puolella suuta kalanpyrstön. Tässä vaiheessa alkoi harmittamaan, ettei uimapuku/pilli/talutushihnat-varustukseen kuulu kameraa. Mietin, miten saan otteen liukkaasta kalasta ja sen pois päiviltä keskellä merta. Imman lähestyessä pitikin sitten jo miettiä, että uskaltaakohan kalaan koskea vai käyköhän se päälle…tässä vaiheessa kameran puute otti jo ihan tosissaan päähän. Imma luovutti metrisen hauen nätisti istuen. Se ei käynyt päälle. Sillä oli maha auki, eli joku oli hoitanut sen päiviltä jo ennen meitä…Riekonnaurun spinonet – metsästäjille ja kalastajille!

20.6.2016 Kuusenkerkät ja nokkoset on kerätty, keitelty ja pakastettu. Imman mahaa on seurailtu. Tuleva äitee itse on ollut jo pari viikkoa niin seesteinen, että jos olisi enää yhtään seesteisempi, se vaipuisi koomaan. Ruokakupista se latkii jauhelihaliemet, jauhelihanmurut ja uskollisesti joka ainoan riisijyvän, mutta yhtään nappulaa ei vahingossakaan suuhunsa laita. Tänään vahvistui ultrassa, että pentuja on todellakin tulossa, niitä odotellaan syntyväksi viikon 29 loppupuolella.

22.5.2016 Imma on astutettu. Astutukset sujuivat hyvin. Seuraava etappi on ultra kuukauden päästä. Pidetään peukkuja!

7.5.2016 Nyt on 36h pikareissu Italiaan takana ja Ario onnellisesti laumanjatkeena. Matkaan mahtui 10h lentokoneilua, 1300 km autonratissa moottoritiellä ja Firenzen keskustassa iltaruuhkassa. En ole vielä saanut päätettyä, kumpi oli vähemmän hermoja raastava kokemus. Ario on kuitenkin onnellisesti Suomessa. Sillä on erinomainen hermorakenne. Se huolestui hieman Milanon lentoasemalla, kun tajusi, ettei Andrea olekaan mukana, ja etsi isäntäänsä vielä Oulun lentoasemallakin. Heti ulos päästyään ja tytöt nähtyään se rauhoittui, ja on siitä saakka ollut kuin kotonaan. Se on erittäin helppo, rauhallinen ja iloinen koira.

27.4.2016 Vielä odotellaan. Näyttää menevän juoksu niin pahasti töiden kanssa päällekäin, että käyn viikon päästä pikareissun Italiassa hakemassa Arion tänne Suomeen, missä se saa lomailla tarpeellisen määrän aikaa. Kiitos Andrealle luottamuksesta! Sitten vain toivotaan, että nuoripari tykkää toisistaan, koska kakkosvaihtoehto on Italiassa. Tällaista järjestelyä ei olekaan tullut vielä kokeiltua…mielenkiintoinen vaihtoehto viikon lomalle viinitilalla aurinkoisessa Toscanassa. Hullun hommaa, mutta toisaalta minulla on selkeä käsitys siitä, millaisia pentuja voisi olla odotettavissa. Joskus kannattaa nähdä vaivaa. Ja helppo on tylsää.

17.4.2016 Tässä vielä juoksuja odotellaan. Kalkkuna on uhrattu ja muut taikatemput tehty. Pitäisi alkaa piakkoin, eli ihan aikataulun mukaisesti, vaikka toivoinkin, että kiima olisi alkanut aikaisemmin, kun Almallakin ehti jo juoksu olla. Immalla näyttää olevan oma vakaa kiertonsa. Toisaalta ymmärrän hyvin, jos se ei halua enää enempää pentuja taloon 🙂 Katselin niitä eilen, kun ne olivat Alman kanssa takapihalla. Almalla oli tukeva ote Imman kaulapannasta, ja se raahasi isosiskoaan pitkin pihaa. Imma oli väliin jaloillaan, väliin selällään…Jos en tulevan reissupätkän takia ehdi Italiaan astuttamaan, Andrea on ystävällisesti luvannut, että Ario saa tulla tänne. Silloin on pentua harkitsevilla hyvä mahdollisuus tutustua myös (toivottavasti) tulevaan isään.

20.12.2015 No nyt saatiin väännettyä kolmosputki kakkosen puolelle. Haku on liian itsepäistä (valeraskaus?), hyvänä puolena se on jatkuvasti linnulla. Se ei osaa vielä tiedottaa silloin, jos seisoo minua vasten, muuten sekin sujuu mallikkaasti. Imma ei juuri tyhjiä seiso, hakee laajasti ja on linnun lähtiessä ja ammuttaessa rauhallinen. Emäntä ei 🙂 Avanssi väliin lähtee väliin ei, mutta sokkona se ei lähde etenemään, jos ei oli täysin varma linnun sijainnista. Ei se mikään huono koira ole 🙂

6.12.2015 Käytiin Impulan kanssa synttärijahdissa: Imma pääsi ensimmäistä kertaa noutamaan rusakkoa. Ajo sujuu mallikkaasti haukun kanssa 🙂

Imma_ja_pupu

29.11.2015 Me ollaan juututtu kolmosputkeen. Ykkönen oli lähellä. Kirjaimellisesti. Impula haki vauhdikkaasti, metsässä liiankin laajasti (tässä kostautuu, kun en ole paukuttanut sille pillillä etäisyyttä lyhyeksi riittävän pitkään, eikä tunturi ole tosiaankaan auttanut asiaa). Se seisoi edellä tallustavan kukon, ensimmäisestä käskystä räväkkä avanssi ja pillistä rauhallisesti paikallaan. Toinen riistatyö oli alle kahdessa metrissä piiloon painautunut kana, lintu oli koiran ja minun välissä. Luvasta räväkkä avanssi vasten ja käskystä paikoillaan. Tuomari kysyi, otetaanko kylmänlinnunnouto vai lähdetäänkö hakemaan pudotusta (=varma palkinto vai yritätkö ykköstä). No, koiran metsästysominaisuuksia vastaavaa palkintoahan sitä oltiin hakemassa. Muutaman minuutin päästä Imma oli taas seisonnalla. Linnun lähtiessä alkoi tulitus. Sain koiran pysymään rauhassa paikoillaan aina kolmanteen laukaukseen asti, jolloin se livisti takaisin linnun lähtöpaikalle parin metrin päähän, ja siihenpä puoleksi jauhelihaksi tulitettu lintu sitten tippuikin. Jos olisi ollut suu auki, olisi saanut kopin. Imma noukki rauhallisesti linnunrääppeet ja toi ne jalkoihini. PRKL!!! Sen siitä saa, kun totuttaa koiransa metsästämään laaki-ja-vainaa 🙂

20.10.2015 Käytiin Imman kanssa katsastamassa fasaaneita. Se löysi tihkuisessa säässä linnut neljästi, eikä sössinyt kertaakaan. Lisäksi se tuli kahdesti tiedottamaan oma-aloitteisesti: Utsjoen tiedotus ei siis ollut vahinko 🙂 Juuri tästä minä pidän: koira oivaltaa nopeasti, miten metsästetään, eikä sitä tarvitse loputtomiin hinkata ja kouluttaa.

18.10.2015 Imma lunasti Utsjoella paikkansa huushollini toisena ykköskoirana. Se on todella hieno koira. Se haki hienosti ja laajasti tuuleen hyvällä sykkeellä, vaikka kunto ei tassuvaurion jäljiltä ole kummoinen. Sen yhteydenpito haun aikana on erinomainen. Sen itseluottamus ei vielä riitä isompien soiden vastakkaisten reunojen tarkistamiseen kuten Assilla, mutta sillä on ikää vasta 2,5 v ja lyhyitä maastokäyntejä tassuvaurion vuoksi tälle syksyä vasta kymmenkunta, Utsjoen viikko mukaan lukien. Jos Suomen Lapissa on yksi riekko kiven alla piilossa, äiteensä tavoin Imma sen löytää ja saa myös seisonnalle. Immakaan ei sössinyt viikon aikana lintuja kertaakaan. Se alkaa muutenkin näyttää ihan jahtikoiralta, sillä tiikeriavanssi on vaihtunut yhteyttäpitävään vientiin (minusta on ihan oikeasti helpompi ampua viennistä kuin ryykäyksestä), ja paukkunoudosta joutunemme vielä keskustelemaan. Viimeisenä päivänä Imma tuli oma-aloitteisesti tiedottamaan. Olen ottanut sen pillillä tiedottamaan yhteensä ehkä viisi kertaa sen elämän aikana, tänä syksynä ei vielä kertaakaan. Se oivalsi kuitenkin nopeasti, että emäntä pitää olla mukana, jos mielii noutohommiin. Imman kanssa on mukava metsästää!

30.8.2015 Imma on ollut sorsapassissa ja noutaa sielläkin innokkaasti niin omat kuin muiden hukkalinnut sekä nyt myös luovuttaa istuen. Assin veroinen rantojen perkaaja se ei ainakaan vielä ole. Tällä hetkellä Vimpula on saikulla, sillä se männäviikolla jatkoi äitinsä jalanjäljissä ja onnistui telomaan tassunsa astuttuaan Liminganlahdella lasiin/puoliruosteiseen kaljatölkkiin/yms. roinaan, jota osa rakkaista kanssametsästäjistäni pitää oikeutenaan maastoon jättää. Assin tapauksessa taisi aikoinaan olla 400 euroa ja reilu 2 kk saikkua (alkaen 6.9, jokainen metsästäjä voi laskea, paljonko on ottanut päähän). Imman kanssa ollaan menossa 350 eurossa, ja saikkua uusimisen jälkeen lokakuun alkuun. Hyvä, että tuli kuitenkin juoksutettua ja uitettua sitä koko kevät ja kesä, että on sitten hyvässä iskussa heti alkusyksyn jahteihin…Että kiitti sikana vaan!

11.8.2015 Imma kunnostautui kahtena päivänä kyyhkysaloituksessa noutajana. Se on innokas, nopea ja suoraviivainen noutaja, joka käyttää erinomaisesti tuulta, etsii sitkeästi pahimpaankin nokkospuskaan tippuneet linnut, noutaa kaukaa, tarvittaessa ui ja ottaa ohjausta vastaan erinomaisesti pitkältäkin matkalta. Eipä sitä voisi enempää vaatia. Vaikka olen tottunut metsästämään Assin kanssa, Imman nopeus, suoraviivaisuus ja nenän käyttö hämmästyttivät minutkin. Passissa se on rauhallinen, eikä turhaan vikise tai pyöri. Ampujana toimi ystäväni, mutta Imma keksi minullekin sopivan suojatyön: sylissä seisten tai istuen näki paljon paremmin tähystää saapuvia lintuja. Siinä menikin pari päivää koiran ahteria tuijotellessa…jos oli pitempään hiljaista, se otti torkut. Imman kahden päivän onnistumisprosentti oli täydet 100.

2.5.2015 Käytiin Imman ja Hildan kanssa näytelmissä hakemassa jalostusrekisteriin vaadittava AVO/KÄY-luokan näyttelytulos. Molemmat saivat ERIn. Lyhyen pese-ja-pidä turkkinsa ja dynaamisen olemuksensa puolesta Imma ja Hilda erottuivat muusta porukasta. Tuomarina oli Pekka Teini. Aina silloin tällöin meidänkin perälle tulee tuomareita, jotka palauttavat uskoa näyttelyiden jalostukselliseen arvoon ja joiden mielipiteestä viitsii maksaa. On virkistävää, kun tuomari tuntee rotumääritelmän ja kun hänellä on käsitys terveestä liikkeestä ja rakenteesta. On ihan kiva, jos koira on ulkomuodoltaan sievä, mutta ensisijaisesti – etenkin käyttökoirien – sen pitäisi olla rakenteeltaan käyttökestävä, vaivaton ja kestävä liikkuja. Rotutyypillisyyskään ei haittaa.

7.3.2015 Imma on todettu erinomaiseksi perhekoiraksi. Se on ollut Assin synnytyksen ajan evakossa kummipoikani perheessä. Soitin tiistaina, kerroin kuulumiset ja kysyin varovasti, saisiko Imma olla hoidossa vielä perjantaiaamuun asti. Minulle ilmotettiin, että he keskustelevat perheen kanssa, antavatko Imman minulle takaisin. Torstaina ilmoitettiin, että eivät anna. On kuulemma liian mukava ja sillä on liian pehmoiset korvat. Kummipoikani, kuulemma 5 v eikä 3 v (missä välissä ne oikein kasvavat?!), ja isoveljensä 7 v ovat keksineet, että kun Immalle laittaa valjaat ja pulkan, toinen voi taluttaa sen ratsastuskentän toiseen päähän ja hypätä kyytiin. Sitten vain joku kutsuu Immaa ja Immahan tykkää juosta…Pojat muistavat asiaankuuluvasti motkottaa äidilleen, jos Imma ei ole vielä päässyt lenkille, ja olipa toinen jääkaapilla ilmoittanut, että Imma ei niin tykkää äitinsä valitsemasta leikkeleestä vaan enemmän siitä toisesta. Saapa nähdä, mikä sieltä tulee sitten aikoinaan takaisin. Kotiinpaluu taitaa ainakin olla Immalle melkoinen kulttuurishokki…

24.2.2015 Impulan kausi on jatkunut fasaanijahdilla. Se hakee hyvin ja sitkeästi umpihangessakin. Seisonnat pitävät ja se on linnun lähtiessä rauhallinen, jos emäntä vain muistaa puhaltaa pilliin. Emännän pitäisi taas vaihteeksi aloittaa ampumaharjoittelu…no, tänään Imma – melkein 2-vee – teki hienon tempun. Olin sen kanssa hiihtelemässä. Hanki kantaa aika hyvin hiihtäjän ja kantaisi koirankin, jos koira tajuaisi mennä nätisti eikä laukkoisi pää viidentenä jalkana. No, Imma laukkoi aikansa ympäriinsä, jossain vaiheessa se juoksi pätkän edelläni moottorikelkkauralla. Yhtäkkiä se nosti nokkansa pystyyn ja käänsi poskensa siihen, mitä se ilmeisesti piti tuulena. Minun mielestäni ei tuullut. Olin ilmeisesti väärässä, koska se kiipesi hangelle, lähti etenemään varovasti matalana kuin pantteri ja leikkasi täydellisen 50 m luovin nokka pystyssä. Sitten se pysähtyi ja katsoi, tulenko minä. Käännyin suksilla varovasti ympäri ja kuiskasin ”hyvä tyttö”. En uskaltanut lähteä kiipeämään hangelle, koska tiesin, että mikä siellä onkin, ei kestä. Keli oli sen verran karkea. Imma lähti etenemään, leikkasi vielä toisen 50 m luovin poski tuuleen ja kun se pysähtyi, pienestä sulapaikasta karkottui yksinäinen ukkoteeri noin 50 m koiran edestä. Imma jäi rauhallisesti paikoilleen. Ei se ihan puunenä ole, ja jotain suojatyöprojektia sen herneelläkin on vissiin menossa. Kuten arvata saattaa, minä hymyilin kuin naantalin aurinko, kun hiihdin loput 3 km autolle.

19.10.2014 Koillismaan ja Ylä-Lapin kierroksella oli luonnollisesti mukana myös Imma. Vaikka se on aina ollut lupaava, se kehittyi ihan silmissä. Se on ollut aina innokas, tuultalukeva ja säännöllinen hakija, myötätuulihaultaan jopa Assia parempi. Reissun aikana oli ilo nähdä, miten sen haussa alkoi näkyä selkeästi sama maastonlukutaito kuin Assilla. Kun itse katsoi, että tuolla voisi olla lupaava paikka koiran käydä, se pyyhälsi jo jostain ja jatkoi suoraan oikeaan paikkaan. Samoin sen linnunkäsittelytaito parani. Se on syksyllä uhmaiässä pyrkinyt seisomaan linnut iholta. Nyt se alkoi taas selkeästi seistä kauempaa, mikä lupaa hyvää tiedotuksen jatko-opintoja varten. Se myös reagoi huomattavasti heikompiin hajukenttiin kuin aikaisemmin, mikä on parantanut sen linnunkäsittelyä ja löytökykyä. Se ei kuitenkaan jää tyhjiin jälkiin puurtamaan. Imma on tyyliltään ja temperamentiltaan aivan erilainen kuin Assi, mikä on aiheuttanut minulle väliin päänvaivaa. Assi on isänsä tyttö ja niin on Immakin. Onneksi se ei ole ollenkaan huono asia.

29.9.2014 Imma palkittiin Junkkarissa NUO3-palkinnolla. Se haki hyvin heti, kun sain muistutettua, ettei se ole pellolla yksin ja annoin sen hakea. Se seisoi yksittäisen peltopyyn keskellä peltoa, mutta lintu karkottui, kun lähestyin koiraa, joten riistatyöhön ei saatu avanssia. Noudossa se eteni paukusta metrin, mutta pysähtyi käskystä ja yritti tullessaan lähteä kunniakierrokselle. Seuraavaksi suuntaamme Imman, Assin ja Helmi-Orvokin kanssa kohti Kuusamoa, Posiota, Kaldoaivia/Paistunturia…ihanaa!

22.8.2014 Käytiin perinteinen raanareissu Liminganlahdella. Imma jaksoi Assin kanssa kahlata ja uida vähintään polvisyvässä vedessä viitisen tuntia. Olin erittäin yllättynyt, miten hyvällä motivaatiolla se painoi rannassa menemään ja painui empimättä kolmimetrisen kaislaseinän sisään perkaamaan hajuja, vaikka jalka alkoikin jossain välissä painaa. Reissu oli aivan liian pitkä noin nuorelle koiralle, ja Imma olikin ihan sippi, kun kotiin päästiin. Tuloksena oli muutamia alta sukeltaneita, kaksi tavia, yksi hanhi ja yksi lankaan lentänyt raanajoutsen, joka valitettavasti ehti uida liian pitkälle ulapalle ennen kuin tappolupa viranomaiselta tuli. Lisäksi tuloksena oli hirvittävä määrä kaljatölkkejä ja muuta roskaa. Tölkki on parempi kuin lasi (johon Assi rikkoi toisena syksynään syyskuun alussa jalkansa = 2 kk saikkua ja 400 euroa eläinlääkäriin, kiitti vaan!), mutta ei voi kuin ihmetellä, moneltako metsästäjältä äiti pyyhkii vielä p:nkin, jos ei sen vertaa ota herne syttöjä, että omat sotkut pitää siivota pois. Kaikella ystävyydellä.

17.8.2015 Kävimme Imman kanssa kokeilemassa avoimen luokan vesityötä, ettei sitten ala harmittamaan, jos loppusyksystä näyttää, että pennun pää kestäisikin AVO-luokan kokeen. Assin kanssa asia nimittäin jäi harmittamaan, se olisi ollut NUO1:sen aikoihin myös AVO1:sen kunnossa, mutta sillä olikin ikää 4 kk enemmän. En ole suunnitellut starttaavani Imman kanssa AVO-luokassa vaan metsästää, käydä Junkkarin ja antaa nappulan kasvaa. Loppu jää nähtäväksi. Imman vesityökunto oli arvoitus, koska se on reilun kuukauden metsästänyt vedestä vain vesikirppuja ja ahvenia (Riekonnaurun spinonet – metsästäjille ja kalastajille…) No, lintu heitettiin myötätuulen puolelle ja laukaus ammuttiin. Imma merkkasi tilanteen oikein nohevana ja noutoluvan saatuaan lähti noutamaan. Siitä oikein henki ”minä tiedän, mitä minun pitää tehdä ja nyt minä sen teen”. Sitä oli ilo katsoa, varsinkin kaikkien ahvenkuljailujen jälkeen. Se lähti uimaan vastatuulen puolelle, mutta otti ohjauksen erinomaisesti vastaan ja käänsi myötätuuleen. Se ui tuulen paremmalle puolelle, perkasi kaislikon ja toi linnun hyvällä otteella. Täydet 5 pistettä lipesivät vasta, kun se tuli rantaan ja kun käskin sen istumaan, jolloin se pudotti linnun jalkoihini ja ravisti, mitä se ei yleensä tee. Se sai siis pudotuksen vuoksi 3 pistettä. Olisin todennäköisesti saanut sen käskyllä ottamaan linnun uudestaan ja luovuttamaan istuen, mutta en alkanut edes yrittämään. Imma teki kauniin ja helpon, yhteistyöhaluisen metsästyskoiran suorituksen, ja halusin, että sille jää viimeiseksi mielikuvaksi tyytyväinen emäntä ja kovat kehut, eikä niuhotus istuen luovutuksesta. Ominaisuusarvosanat (veteenmenohalukkuus, ohjautuvuus, linnun kantaminen jne) olivat hyvät, ja ne ovat minusta olennaisempia kuin koearvosana. Tänä syksynä emme tee enää vesityöharjoituksia, vaan keskitymme metsästykseen ja Junkkariin.

16.8.2014 Hilda ja Imma olivat kyyhkysjahdissa noutajina. Ne ovat passissa rauhallisia (oppineet nopeasti), odottavat noutolupaa, luvan saatuaan intoa on kyllä välillä enemmän kuin tolkkua, mutta linnut tulevat talteen – kaukaisimmat hieman avustettuna. Siskojen intoa on mukava katsella! Runsashöyhenisyydestä huolimatta kyyhky tuntuu olevan mieluinen noudettava, sillä molemmat tarttuvat siihen empimättä ja kantavat hyvällä otteella. Kiitos Markukselle kutsusta!

Sisko ja sen sisko. Hilda ja Imma 1 v 4 kk kyyhkysjahdissa.
Sisko ja sen sisko. Hilda ja Imma 1 v 4 kk kyyhkysjahdissa.

5.8.2014 Kävimme Imman ja Helmi-Orvokin kanssa etelänkiertueella, jossa pääsimme ystäväperheen tilalla räksäjahtiin. Imma hoksasi nopeasti, mistä on kysymys ja haki kuumassa säässä hyvin ja yläpäisesti. Se käyttää luontaisesti tuulta ja noutaa raanatkin elävänä käteen, mutta en vielä täysin luota siihen, että sitä noutoluvan tultua kiinnostaisi kuollut lintu enemmän kuin elävä…Mutta lupaava alku joka tapauksessa. Helmi-Orvokin kanssa pääsemme koko ajan paremmin sinuiksi, ja sille(kin) on luvassa kiireinen syksy.

7.2.2014 Käytiin Pimpulan kanssa pellolla. Ei sitä tarvitse edelleenkään jaloista potkia. Se hakee innokkaasti, keskittyneesti ja yläpäisesti. Etenkin sen keskittyminen kypsässä 10 kk iässä on ollut minulle yllätys – vaikka pitäisihän se äiteestä muistaa. Imma otti ensimmäisen seisonnan myötätuulihaun aikana. Se ei tapansa mukaan merkannut mitenkään tuoreita jälkiä lumella, vaan seisoi suoraan linnun. Lintu ei kuitenkaan kestänyt, vaan pörähti lentoon ihan sen nenän edestä. Imma jäi rauhallisesti paikoilleen.

Autolle palatessa huomasimme pakettipellossa linnun. Se oli laskeutunut suoraan lennosta istua nököttämään tuppaan taakse, eikä ollut liikkunut. Se ei jättänyt juurikaan hajua. Imma oli juossut linnun myötätuulesta ohi. Palatessaan myötätuulesta se juoksi taas linnun ohi. Kaveri ehti aloittaa: ”Ohjaa se seuraavaksi…”, kun näin, että yhä myötäiseen juokseva Imma hidasti aavistuksen vauhtiaan ja käänsi hieman päätään sivuun tuulta peilaten. ”Se tietää, että lintu on, mutta ei tiedä vielä missä, odotellaan hetki”, keskeytin kaverini. Imma ei juuri tuon kummemmin hajuun reagoinut, joten kävi itsellänikin mielessä, että luotankohan liikaa noin kokemattoman koiran kykyyn poimia pienetkin hajuvanat. Vaan en luottanut turhaan. Imma juoksi muutaman metrin niin, että siitä näki, että se mietti itsekin onko hajua vai ei. Se sijaan, että sillä olisi hajulla vauhti kiihtynyt ja karannut mopo käsistä, se peilasi maltilla tuuleen niin, että se sai hajun alkulähteestä kiinni ja seisoi linnun kauniisti ja varmasti. Meillä oli koiraan matkaa vajaa 50 m.

Mietin hetken ja puhalsin luoksetulovihellyksen. Muutama kerta piti rykäistä ”excuse me!”, ja siitähän se sitten irtosi tiedotukseen. Irtoaminen oli tosi helppo, ilmentäminen hyvä, viennissä se pari kertaa vilkaisi pikaisesti, tulenko mukana. Etäisyys oli kuitenkin niin lyhyt, ettei viennistä voi sen kummempaa sanoa. Eikä nyt tuon ikäiseltä ehkä voi kaikkea vielä vaatia. Se palasi takaisin seisomaan lintua yhtä varmasti kuin aikaisemminkin. Luvasta hyvä avanssi suoraan linnulle ja linnun lähtiessä rauhallisesti paikoillaan.

Nyt ei Imman tarvikaan nähdä fasaaneja ennen ensi syksyä. Hiihdellään, pidellään ilmoja ja yritetään oppia tunnistamaan nouda-, tänne-, sivulla- ja maahan-sanat. Hyvä, että koiralla on metsästyspuoli syntymälahjana, jos emäntä on kerran näin laiska kouluttamaan… Koko totuus Imman hakusitkeydestä, metsästysälystä ja riistankäsittelystä selviää ensi syksynä, kun metsälintukausi alkaa. Oli kuitenkin hieno tunne päästä näkemään, miten nuori koira haki keskittyneesti, peilasi tuulesta vähäisen hajun ja selvitti sen suvereeniin seisontaan asti – äitinsä tytär. Tuollaisina hetkinä tietää, että kaikki Italian matkailuun, kielenopiskeluun ja koirien katsomiseen käytetty aika, raha ja vaiva ovat olleet sen arvoisia!

Mukavaa on myös ollut huomata, että vaikka Imma on erittäin lupaava, se ei ole pentueessaan ainoa lahjakas. Sillä on useampi sisarus, jotka ovat sen kanssa aivan samalla viivalla. Vaikka pennut kehittyvätkin kukin omaa tahtiaan, pentue vaikuttaa luontaisilta metsästysominaisuuksiltaan kokonaisuudessaan erittäin lupaavalta ja tasaiselta.

16.11.2013 Imma hakee edelleen hyvin, myös pellolla. Se osaa käyttää luontaisesti tuulta hyväkseen, on yläpäinen, eikä juuri arvo 1) onko lintuja vai ei ja 2) missä ne ovat. Se on erittäin riistaviettinen, kuten sisaruksensakin. Tänään se teki fasaanikukolle niin upean riistatyön, ettei paremmasta väliä. Hieno vakaa seisonta ja halukas eteneminen juoksevalle kukolle. Olin juuri sopivasti ojan reunalla varmistamassa, ettei se pääse perään – yritystä kyllä oli. Näyttää, epäilyttävästi siltä, että siitä tulee koira, jonka työskentelyssä silmä lepää ja jonka kanssa ei kauheasti ota päähän kulkea jahdissa. Äiteensä ja isänsä tyttö.

16.9.2013 Pitihän se sitten ampua Immalle teeri. Imma seisoi hienosti myös metson. Siskonsa on ihan samasta puusta, molemmat hakivat keskittyneesti riistaa, eivätkä edes yrittäneet leikkiä keskenään sen jälkeen, kun tieltä poistuttiin.

10.9.2013 Käytiin Imman kanssa aamulla jahdissa. Se hakee hyvää NUO2:sen hakua, väliin kolkutellaan jo ykkösen ovia. Vaikea muistaa, että se on vasta viisi kuukautta. Pillikuurouden kanssa täytyy olla tarkkana, se on nimittäin yksi pahuksen jäärä, enkä laske sitä maastossa silmistäni. Lehti tippuu jo, ja linnut olivat tosi arkoina, joten nähtiin vain kaakanoita. Imma merkkaili hieman jälkiä, mutta se ei juuri pelkistä jäljistä perusta. Lämpimän linnun nouto saatiin kuitenkin. Tulomatkalla, Imman ollessa jo hihnassa, saatiin alas varis. En ole ehtinyt Imman kanssa noutoa treenaamaan, mitä nyt heittänyt jonkin verran tavia ja varista, kerrat voi laskea yhden käden sormilla. Lähti innokkaasti, tarttui empimättä, kantoi hyvin, iloisesti takaisin ja luovuttikin pentele vielä istuen (makupalaa vastaan tosin, muuten ei olisi ihanuudesta luopunut). Nakkasin linnun vielä uudestaan piiloon, kun Imma ei nähnyt. Halusin nimittäin nähdä, mitä se tekee, jos löytää linnun ”vahingossa” niin, että luulee, etten minä näe. Teki sitten toisen viiden pisteen noudon. Onneksi tässä on toivottavasti monta vuotta aikaa pilata ihan kivan oloinen kaveri.

4.9.2013 Imma Hakee. Niin hyvällä kuviolla ja maaston mukaan, että ei voi kuin katsella ja todeta, että aika paljon hausta täytyy olla sisäsyntyistä. Etäisyyttä ei ole vielä hurjasti (mikä on hyvä!), mutta keskittymisen taso on erinomainen. Olen erittäin hämmästynyt! Toistaiseksi ei mene perään. Mikä hämmästyttää vielä enemmän…

27.8.2013 Teeri seisty. Ja vieläpä ulkomaanteeri länsinaapurissa.

Pentueen nopeajalkaisin eikä juuri kuvia kumarra. Temperamenttia riittää! Nopeaoppinen ja vauhdikas tyttö, joka vetää 3 kk iässä välillä jo nätillä luovilla  yläpäisesti, ui, ei pelkää laukauksia. Kantelee lintua.