Riekonnaurun Apinaorkesteri syntyi 1.3.2015, Assia di Cascina Croce x Pecchè. Kolme urosta, kolme narttua. Ataksiavapaita (vanhemmat testattu).

RIEKONNAURUN AGATA

Om. Heikki Moisio

Terveys: perusterve. Häntämutka. Lonkat: A/A, kyynärnivelet 0/0, olkanivelet puhtaat (ortopedin lausunto). Selkä lonkkakuvissa näkyvältä osin ok (epävirallinen kontrollilausunto 09/21). Ataksiavapaa.

KAER: NUO2, AVO3

Cristina Fernandez de Kichner, kavereiden kesken Krisse. Iloinen, nokkela kaveri, joka ei pienistä hetkahda. Erinomainen nenä.

RIEKONNAURUN ASLAK

Om. Salla Finnilä

Terveys: perusterve. Pieni napatyrä. Lonkat A/A, kyynärnivelet 0/0, olkanivelet puhtaat (ortopedin lausunto), selkä mahdollisesti LTV1 (epävirallinen kontrollilausunto 9/21). Ataksiavapaa.

Näyttely: SERT

Vauhdikas, sitkeä ja oma-aloitteinen, joka ei myöskään pienistä hetkahda. Erinomainen luonne ja hermorakenne.

RIEKONNAURUN AHTI

Om. Kari-Pekka Pirtonen

Terveys: Lonkat B/B, kyynärnivelet 0/0, olkanivelet puhtaat (ortopedin lausunto). Selkä lonkkakuvissa näkyvältä osin ok (epävirallinen kontrollilausunto 09/21). Polvinivelen nivelrikko/alkava ristisiteen repeämä (diagnoosi toistaiseksi epävarma). Korvatulehduksia. Ataksiavapaa.

Näyttely: EH

Positiivinen ja reipas kaveri, joka laittaa siskoille hanttiin koko rahan edestä. Sievä kuin sika pienenä.

RIEKONNAURUN ANNU

Om. Raimo Väisänen

Terveys: Lonkat A/A, kyynärnivelet 0/0, olkanivelet ok (ortopedin lausunto). Selkä lonkkakuvissa näkyvältä osin ok (epävirallinen kontrollilausunto 09/21). Perusterve. Pieni napatyrä. Pentuiässä sairastettu juveniili pyoderma. Ataksiavapaa.

KAER: NUO0, näyttely: EH

Isäntänsä toivoi virkeää koiraa ja sellaisen sai. Rohkea, iloinen ja miellyttämishaluinen. Erinomainen nenä.

10.7.2015 Annu oli tunnistanut lehtokurpanhajun ja tiennyt, mitä sille pitää tehdä. Lintu oli pärähtänyt lentoon hieman ennen seisonnan lopullista kiinteytymistä.

RIEKONNAURUN ALMA

Om. Salla Finnilä

Terveys: perusterve. Lonkat A/A, kyynärnivelet 1/0, olkanivelet puhtaat (ortopedin lausunto). Selkä lonkkakuvissa näkyvältä osin ok (epävirallinen kontrollilausunto 09/21). Ataksiavapaa. Ei jalostukseen (kyynärpää 1).

KAER: NUO3, näyttely: EH

Temperamenttinen, vauhdikas ja iloinen tasajalkapomppu. Erinomainen nenä. Lisätietoja kohdassa Lauma > Alma.

19.4.2022 Ykkösen kyynärpää tuli tiensä päähän eikä lääke enää auttanut, joten jouduin lopettamaan Alman nivelrikkomuutosten vuoksi.

6.6.2015 Alma seisoi ensimmäisen fasaaninsa, jonka myös löysi itse. 5.7.2015 Ui kuin piisami ja noutaa innolla tavia vedestä.

————————————————————————————-

18.9.2019 Apinaorkesterilaiset ovat liikkuvia, erittäin riistaintoisia ja aikaansaapia kavereita. Nokka pelaa ja riistaa löytyy. Herkkiä seisojia, jotka eivät juuri sössi, tosin avanssi on useammalla tiukassa. Hyviä noutajia.

12.2.2017 Krisse oli käynyt kokeilemassa vielä toistamiseen, tuloksena NUO3. Nuoren koiran ensimmäinen erä oli mennyt tuulettomassa metsäpuskassa runsaita rusakonjälkiä tuusatessa. Seuraavassa erässä se oli seissyt neljän metrin haun jälkeen, tehnyt hyvän riistatyön, ollut paikallaan kuin tatti ja sille oli luvattu vielä kolmas erä hakua. Sitä ei koskaan tullut, koska kokeessa oli sen verran suuri määrä osallistujia ja ilmeisesti maastoja piti säästellä seuraavan päivän koetta varten. Ei päässyt sitten Krisse näyttämään ahnasta, laajaa, vauhdikasta ja tuultapeilaavaa yläpäistä normihakuaan. Harmi. Onnittelut Heikille ja Risselle! Krissessä – kuten koko A-pentueessa on potkua! Tosin niiden energiataso on myös niin korkea, että pelkkinä kotikoirina ne tekisivät elämästä melko hankalaa. Metsästyskoirina riistaintonsa ja linnunlöytö- ja käsittelytaitonsa puolesta sekä A- että I-pentue ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, mitä italialaisten ”paappojen” tinkimätön jalostusvalinta vain ja ainoastaan metsästysominaisuuksien perusteella voi saada aikaan.

20.1.2017 Riekonnaurun vuosi alkoi mukavissa merkeissä, kun Krisse lisäsi koepalkittujen riekonnaurulaisten määrää hakemalla NUO2:sen täydellä viiden pisteen metsästyshalulla. Hyvä Heikki, hyvä Krisse!

25.12.2016 Apinoilla muutamalle innokkaalle odotellaan vielä jarruja, Annu on iskussa, Almalla avanssi vielä vähän nihkeä, ja Aslak opettelee ihmisten tavoille uudessa kodissaan. Se on erittäin lupaava ja miellyttäväluontoinen koira, josta sisarustensa tavoin voi sanoa, että kyllä lähtee. Kuvaukset on aloitettu.

28.9.2016 Apinoiden Junkkari saatiin pakettiin. Väki väheni ja pidot paranivat. Ahti joutui anaalirauhastulehduksen takia saikulle eikä päässyt mukaan, Krissellä alkoi juoksu kahta päivää ennen. Se kävi kuitenkin pokkaamassa kehästä häntämutkan vuoksi hylsyn, kuten tiesimmekin. On kuitenkin erittäin tärkeää, että sen ulkomuodolliset ominaisuudet saatiin kirjattua vertailukelpoiseen muotoon. Kiitos Heikille aktiivisuudesta. Alma palkittiin kokeessa NUO3:lla. Tarjolla oli enemmänkin, mutta tiesin jo etukäteen, että paukkunoutokeskustelujen vuoksi se ei etene. Sillä oli kaksi riistatyötä, joista toisesta se kaivoi linnun korkeasta horsmikosta lentoon – tosin se vaati paljon kannustusta. Se alkoi väsyä päivän mittaan, mikä näkyi pelleilyksi menneessä noudossa ja viimeisen erän iloisissa pikkulintuajeluissa 🙂 Annulla oli paska mäihä. Tuomarin (joka on arvostellut myös Assin ja nähnyt Imman) mukaan Annu on yksi hänen näkemistään parhaiten liikkuvista spinoneista. Annulla oli seisonta,vaiheittainen eteneminen juoksevalle linnulle – aina metsästysalueen rajaan asti. Siitä se sitten jouduttiin kytkemään kesken avanssin. Tuomarin mukaan: ”Sillä oli toinenkin mahdollisuus, mutta se törmäsi ja ajoi lintua pitkästi takaa. Vastatuuli oli kyllä hyvä, joten kummallista että törmäsi, mutta näin kävi.” No, Annulla on ensinnäkin loistava nenä, se ei aja lintuja takaa, ja se pysähtyy pillistä kuin tatti. Mutta se on myös Assin tyttö ja Assi on tehnyt minulle muutaman kerran saman. Se on katsonut, että jos täällä ei kerran olla samalla asialla, niin hoitakaapa te omat asiani niin minä hoidan omani. Ominaisuuspisteet olivat molemmilla erinomaiset.

6.9.2016 Pentupäivät ovat takana, paikalla oli kaksi Ipanaa ja neljä Apinaa. Olen nyt nähnyt kaikki Apinatkin maastossa, kiitos isännille avusta. On tärkeä nähdä koirat tässä iässä, jotta näkee niiden luontaiset ominaisuudet ja voi arvioida pentuetta kokonaisuudessaan. Arvio on, että koko A-pentue on liikkuvaa sakkia, joka osaa luontaisesti peilata tuulta. Haku on yläpäistä, säännöllistä ja maastonpeittävää, ikään nähden riittävän laajaa. Yhteydenpito on I-pentueen keskiarvoa parempaa. Riistaa löytyy, se seisotaan hyvin, ja tuliset avanssit (paitsi nykyään Almalla, joka lienee perinyt ominaisuuden omistajaltaan…) kohdistuvat suoraan lintuun. Tilanne on sama kuin I-pennuissa: olisi voinut valita koiransa entten-tenttenillä ja silti saada erittäin lupaavan seisojanalun. Kiitos isännille aktiivisuudesta ja koiriensa kouluttamisesta! Alma on käynyt myös ulkomailla, kaverini jalkavikaisen koiran tuuraajana aloituksessa Ruotsissa. Se oli esittänyt joka päivä erinomaista hakua ja jaksanut painaa sinnillä loppuun asti (”ihmeen sitkeä se on, vaikkei mitään olisi näkynytkään, aina se jaksoi loppuun asti yrittää”).

4.7.2016 Vesityötä ollaan treenattu. Melko helpolla näyttäisi tulevan, esim. Krisse, joka saatiin uimaan vartissa (merellä erittäin kovassa aallokossa) ja siihen viisi minuuttia lisää, niin kaveri teki viiden pisteen vesityön. Se innostui ihan hiiteen, kun se tajusi, että heittoesine on ihan oikeasti LINTU. Oli mahtava nähdä, kuinka säpäkästi se reagoi käskyihin: näki, että koiran paras palkka on, kun se pääsee uimaan tuhannen kylmään lutakkoon ja noutamaan sulatettua linnunraahkaa. Kuka palkkautuu mistäkin…Riistavietti auttaa moneen asiaan 🙂

27-28.2.2016 Riekonnaurun kaudenpäättäjäisjahti takana. Apinoista paikalla olivat Alma, Annu ja Krisse. Kaikki esittivät hyvää, riistaintoista ikään sopivaa hakua, jossa kuvastui selvästi tuulen käyttö. Ne myös seisoivat linnut (Krisse alkaen elämänsä linnusta nro 3. Ensimmäinen meni törmäykseksi, toisella naakki vielä liian lähelle, mutta kolmannesta alkaen homma sujui kuin vanhalta tekijältä), pysyivät komennettuna paikoillaan ja jaksoivat hangesta huolimatta hakea hyvin. Näyttäisi epäilyttävästi, että siellä on ainakin kolme sitkeää ja tuloksellista linnunpelättiä kasvamassa.

5.7.2015 Pentupäivät takana, ja kopassa kuorsaa sippi pieni koira. Kävimme Apinaorkesterin kanssa kyyhkystreeneissä, pidettiin tokoa ja kaikki – isäntiä myöten – kävivät uimassa hyisessä järvessä. Muita siellä ei ollutkaan…edes sorsia. Jos ei ollut isännillä vielä tiedossa, ettei ole mukavuudenhaluisten laji, niin nyt on! Haaste on otettu vastaan…Oli mukava nähdä, miten yläpäisesti ja luontaisesti tuulta peilaten koko rytmiryhmä juoksee. Tuulen ja nenän käyttö on niillä sisäsyntyistä. Nyt vain pidetään ne käsissä! Apinaorkesterin tokoillessa Ipanat harjoittelivat AVO-ja VOI-luokan vesityötä. Kiitos isännille ja koko perheille aktiivisuudesta ja panostuksesta koiriinsa.

2.5.2015 Aslak ja Cristiina ovat lähteneet uusiin koteihinsa. Annu, Ahti ja Alma pyörittävät siis sirkusta niidenkin edestä. Sisustus alkaa olla jo hyvin salvador dalimainen, mutta kiertääpähän ainakin feng shui vai-mikä-se-nyt-oikein-onkaan hyvin, kun kaikki on ripustettu yli metrin korkeuteen…Imma on kummipoikani luona karanteenissa: se kävi näytelmissä, enkä edes kuvittele tuovani koiraa näytelmistä suoraan taloon, joka on täynnä rokottamattomia pentuja. Imma on onnellinen, samoin kummipoikani, joka olohuoneen nurkan takaa kurkatessaan ja Imman nähdessään hihkaisi silminnähden riemastuen: ”Pallopää!!!” Käytin kolmea vielä kotona olevaa pentua ampumaradalla, eivät pelkää pauketta. Kantavat innokkaasti varista.

30.4.2015 Apinaorkesterilla on pitänyt kovasti kiirettä ja näin ollen myös minulla. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa, jopa Immalla alkaa väliin olla pinna tiukilla apinoiden kanssa. Annulla diagnostisoitiin juveniili pyoderma. Hoito on purrut hyvin ja kortisonia aletaan pikku hiljaa vähentämään. Eläinlääkärintarkastuksessa todettiin kahdella pennulla pieni napatyrä, kahdella alakulmurit hakevat vielä paikkaansa ja yhdellä pennulla on häntämutka (päivitys 9 viikon iässä toisella pennulla alakulmurit oikealla paikalla, toisella legot kohdillaan 6 kk iässä). Pentuja on ollut mukava seurata, vaikka olikin kova huoli Annusta ennen diagnoosia. Koko poppoo, Annu mukaan lukien, on erittäin reipas. On ollut myös mukava huomata, että niillä kaikilla on erinomainen nenä, joka on jo tässä iässä yhteydessä aivoihin. Merkkejä olisi, että muutamalle riistalinnulle tulee ensi syksynä kuumat paikat!

11.4.2015 Käytiin autoilemassa ensimmäistä kertaa. On muuten pikkuusen haastavaa saada koko sakki pakattua autoon ilman, ettei joku puske itseään vesikuppiluukusta ulos sillä välin, kun metsästän muita kavereita. Autoiltiin metsään. Kukaan ei voinut pahoin. Pennut mönkivät silmin nähden onnellisena uudessa puuhapuistossaan ja riipivät mustikanvarpuja naamariinsa. Sisäsiisteys on jo niin hyvällä mallilla, että osa tulee ulkoa sisälle siisteilemään sanomalehdelle. Ne ovat erittäin reippaita ulkoilijoita!

10.4.2015 Imma yrittää jo kovasti leikkiä pentujen kanssa, mutta ne ovat siihen touhuun vielä hieman liian pieniä, vaikka omasta mielestään ovatkin valmiita haastamaan vaikka koko maailman ja ihan koska tahansa. Kasvuvauhti jaksaa aina vain hämmästyttää: olin pari päivää reissussa, ja suloiset mussuni olivat sinä aikana muuttuneet pyöreistä pennuista pieniksi pureviksi ja raapiviksi täystuhoiksi.

Apinaorkesteri ulkoilee monta kertaa päivässä. Tänään piti ensimmäistä kertaa kutsua niitä pihan toiselta puolelta takaisin, kun olivat päättäneet porukalla lähteä seikkailemaan. Tänään purin olohuoneen väliaidan, koska ne eivät alkujaankaan pysyneet siellä paria päivää pitempään. Sisäsiisteys alkaa olla jo kohtuullisella tasolla. Ne osaavat jo vaatia pihalle – tarpeilleen tai pääasiassa huvikseen. Niitä seisoo yleensä vähintään kolme rivissä takajaloillaan etutassut tukevasti takaovea vasten huutamassa pää punaisena vapautusta. Ne ovat aika hauskoja. Paitsi eivät klo 04.30. Ja eivät ehkä myöskään uusien perheidensä mielestä 6 kk ja 15 kg myöhemmin…

2.4.2015 Tänään ensimmäiset innostuivat leikkimään pihalla. Siitä se lähtee. Imma on elementissään isonasiskona: se makaa lattialla ja antaa pentujen kiipeillä yli tai seisoo keskellä olohuonetta pää alhaalla, jotta pennut yltävät paremmin roikkumaan korvissa. Pennut tunnistavat jo luoksetulovihellyksen tai vaihtoehtoisesti Nightingale in Berkeley Squarella on sama vaikutus. Alma on selvästi äitiään ja siskoaan sivistyneempi. Assi ja Imma roikottavat kärsivän näköisenä päätään laulettaessa. Alma sen sijaan juoksee täyttä vauhtia häntä heiluen syliin. Tosin se tulee viimeisen metrin muristen ja iskee hampailla ranteeseen kiinni. Tai nenään, kumpi lähempänä.

30.3.2015 Apinaorkesteri ulkoilee jo säännöllisesti takaoven tuntumassa. Lumi on edelleen liian hapokasta. Olemme alkaneet harjoitella luoksetulokutsua. Aslak ja Cristina näyttävät tulevan yli kaikista aidoista, joten avasin hyvällä portin ja toivon, että ne muistavat käydä pissalla ennen kuin tulevat ”pirtinpuolelle”. Mutkissa alkoi olla jo liirtoa sen verran, että askartelin humanistilogiikalla olohuoneeseen ja eteiseen messumatosta retrosti oranssiin vivahtavan alustan, jolla on parempi juosta. Saa nähdä, kauanko se pysyy lattiassa. Assi kävikin jo katselemassa sitä säälivästi.

28.3.2015 Apinaorkesterin kanssa alkaa olla piru merrassa. Pentulaatikko piti viime viikonloppuna kääntää niin, että apinat eivät pääse matalammasta reunasta yli. Vein viikolla olohuoneesta matot pois, nostin verhot ylös ja rajasin niille tilan, mutta ajattelin siirtää ne sinne pysyvästi vasta tänään. Ne ovat toki jo viikonpäivät juosseet joka paikassa aina hereillä ollessaan. Pentujen pitää saada liikkua! Ne ovat siis havainneet, että on muutakin maailmaa kuin pentulaatikko. Saavutetut edut…Huuto vapauteen on alkanut välittömästi, kun ensimmäinen herää. Eilisen parhaista nauruista vastasi Aslak, joka ”aamu-ulkoilulla” (tai aamupirtteilyllä) tuli käytävässä vastaan täyttä laukkaa ja murisi mennessään. Otin sen syliin, katsoin sen ruttunaamaa ja totesin, että nyt sinua pitäisi vähän mussuttaa, että sinusta tulee sitten hyvä seurakoira. Se mulkoili takaisin silminnähden epäuskoisena Pennut ovat syöneet kiinteää ruokaa nyt pari päivää, ja ne ovat tosi nopeita siirtämään mössön kupista pitkin pitkin kämppää tassuissaan (syödä ei voi, ellei ole vähintään yksi tassu kupissa), turvassaan, selässään ja kyljissään. Pentulaatikko lähtee takaisin varastoon tänään: aamulla herätessäni käytävässä oli vastassa Aslak. Maailma odottaa…kukkapurkit, kengät, tuolinjalat ja muut ihmeet. Pentulaatikossa on korkeutta 37 cm ja ylimmäisenä 10 cm leveä vaakalauta. Aslakilla säkäkorkeutta max. 20 cm. Ahtin päivän bravuuri oli 180 astetta ilmassa, laskeutuminen ei ihan telemarkkina. Pentue vaikuttaa tasaiselta, toistaiseksi en ole saanut pennuista suuria eroja irti. Ne ovat uteliaita, reippaita, liikkuvaisia, eivätkä pelkää ääniä. Kolmelle näyttäisi olevan tulossa hyvä turkki, kahdelle hieman käytännöllisyysrajaa enemmän. Ulkoilu aloitettiin tänään.

22.3.2015 Kolmiviikkoissynttäreiden juhlinta aloitettiin varhain. Heräsin 01 ja risat pentuhuoneesta kuuluvaan hirvittävään huutoon. Ihan kuin päätä olisi leikattu. Viittä pientä ja karvaista päätä. Odottelin aikani, josko ne alkaisivat uudelleen nukkumaan, mutta jossain vaiheessa oli pakko lähteä katsomaan, ettei niillä ollut mitään hätää. Ei ollut. Ne olivat vain keksineet, että töppöjaloilla pystyy laukkomaan. Niinpä ne kiersivät innoissaan tönkkölaukkaa pitkin pentulaatikkoa, hyökkäilivät toistensa kimppuun ja kompastelivat omiin jalkoihinsa. ”Hurja” vauhti vaatii hurjat äänitehosteet. Yksi äänitehoste oli myös yli laidan. Aslak. Jotenkin ei yllättänyt. Olin toivonut saavani pitää ne pentuhuoneessa vielä viikonpäivät, mutta täytyy varmaan alkaa suunnittelemaan olohuoneen rajausta jo nyt.

20.3.2015 Apinat ovat alkaneet leikkimään. Tai siis yritys on kova. Ne lämivät toisiaan etutassuilla, kunnes pyllähtävät ympäri, ottavat hurjia (10 cm) leikkisyöksyjä toisiaan kohti, kunnes pyllähtävät ympäri ja kaluavat toistensa korvia. Kaikki tapahtuu tietysti asiaankuuluvan murinan säestämänä. Immakin on rohkaistunut katsomaan pentuja ja käy aina välillä seisomassa etujalat pentulaatikossa. Se nuuskii tulevia alamaisiaan soveliaan suopeasti häntäänsä heilutellen juuri sen verran, että saa sirkuksen pyörimään kunnolla. Sitten se livistää paikalta ja jättää täydessä hepulissa olevan lauman Assin riesaksi.

16.3.3015 Pentulaatikko muistuttaa jo väliin lasten liikennepuistoa, kun viisi marsua hoippuu ympäriinsä ilman mitään holttia. Jokainen näyttää harjoittelevan kävelyä salassa yksin silloin, kun muut nukkuvat. Ruoka-aikaan ohjelmassa on puolenmetrin estejuoksu vapaalla tyylillä. Valkoinen tyttö ja valkoinen poika (veden jumala Ahti) ovat ihan possuja, jatkuvasti tissillä ja vielä santsikierros päälle. Ja lisäkuppi. Kaksi yhden hinnalla, kiitos. Porukan sporttisin on lapsena varsin ehtiväisen (vuosisadan eufemismi!) pikkuveljeni mukaan nimetty pieni mutta pippurinen Aslak. Se laittaa isommille hanttiin kuusi-nolla, on aina ensimmäisenä tissillä ja oppi heti, että parhaat tissit ovat takana. Se mönkii hirvittävää vauhtia aina ensimmäiseksi sinne, kun muut jäävät kokeilemaan etutissejä ensin. Jos parhaat paikat on jo varattu, Aslak kiipeää Assin kylkeä ylös kuin hämähäkkimies, ryömii hirvittävää vauhtia selkää pitkin (ei puutu kuin James Bondin taustamusiikki), laskee Assin reittä pitkin alas pää edellä kuin paraskin mäkikotka ja blokkaa isomman kaverin tieltä pois. Jos tämä ei toimi, se kiertää Assin taakse, taklaa isomman kaverin alakautta, tarraa tissiin kiinni, eikä muuten irti päästä. Asenne kohdillaan!

13.3.2015 Apinat voivat paksusti. Eilinen ilonpilkahdus oli, kun ensimmäiset yrittivät nousta tolpilleen. Aslak huojui muutaman kymmenen sentin matkoja eteenpäin, valkoinen tyttö ja Cristina yrittelivät myös jo. Tänään kaikki toikkaroivat jo pitkin seiniä. Silmät alkavat olla pikkuhiljaa sirrillään. Ensimmäiset haukkumisyritykset on tehty. Tai siis lähinnä se on kyllä karjuntaa, pääasiassa Cristina ja poikkeuksetta silloin, kun ruokahuolto ei pelaa tarpeeksi vikkelästi. Eli melko usein.

Imma palasi kotiin (terapialeluksi emännälle. Vaikka keväthangilla hiihto on aina mahtavaa, koiran työskentelyn seuraaminen on kuitenkin aina ihan omaa luokkaansa). Imma on pennuista hyvin hämmentynyt. Se kävi pentuhuoneen ovella ja katseli pää kallellaan vinkuvia ja mönkiviä pentuja. Assi hyppäsi laatikkoon Imman ja pentujen väliin ja sanoi pienellä äänellä kerran ”mrr”, minkä jälkeen Immaa ei ole saanut pentuhuoneeseen edes houkuttelemalla. Muutoinkin se mököttää, kun on joutunut takaisin kotiin. Sillä oli ollut mukavaa kummipoikani perheessä. Se oli päässyt vetämään pulkkaa ja suksia joka päivä, sille oli syötetty leikkeleitä (eli nyt ei nappula kelpaa), ja koska se ei saanut mennä sohvalle, kummipoikani oli rakentanut sille peitoista ja tyynyistä majan, jossa nämä kaksi sankaria sitten nukkuivat tyytyväisinä vierekkäin. Totesin äidilleen, että siinä vaiheessa kun Imman kotiutusta aletaan suunnittelemaan, Imma soittaa välittömästi Animalialle ja ESYyn ja kummipoikani soittaa Pelastakaa Lapset ry:lle.

12.3.3015 Yksi on joukosta poissa. Pikku-Aapolla oli todennäköisimmin ruuansulatuselimistössä imeytymisongelma, minkä vuoksi sen paino ei noussut yhtä nopeasti kuin muiden, ja se kuivui syömisestä huolimatta. Se ultrattiin yltä, päältä ja alta, mutta mitään elimellistä vikaa ei löytynyt. Koska näytti, että syy voi olla tilapäinen ruuansulatuskanavan häiriö, joka korjaantuu, jos pennulle annetaan aikaa, Aapo nesteytettiin muutamaan kertaan. Havaittavaa muutosta parempaan ei kuitenkaan tullut, vaikka huolehdin, että se pääsi parhaalle tissille imemään parin tunnin välein. Päätin, että Aapo ei mene enää eläinlääkärille kuin pentutarkastukseen tai piikille. Tänä aamuna sen maha turposi ja se oli silminnähden kipeä, joten kiikutin sen suoraan lopetettavaksi. Onneksi eläinlääkärillä oli aikaa ottaa se heti vastaan. Aapo on lähetetty Helsingin yliopistoon avattavaksi ja siitä otetaan geeninäyte Hannes Lohen tutkimusprojektiin (päivitys: avauksessa ei löytynyt elimellistä vikaa, vaan syyksi jäi kliinisesti havaittu imeytymishäiriö. Se voi olla sisäsyntyinen tai johtua esim. pitkästä synnytyksestä ja viiveestä ternimaidon saannissa). Vaikka olen italialaisten oppi-isieni kanssa ollut aina samaa mieltä siitä, että luonto tietää parhaiten, päätös Aapon lopettamisesta – ennen kuin se oli silminnähden kipeä – oli erittäin vaikea. Ehdin kiintyä pikkukaveriin melkoisesti. Se nukkui aina samassa läjässä sisarustensa kanssa, eikä Assi hyljeksinyt sitä missään vaiheessa. Aapo oli koko ajan reipas, reagoiva ja vastusti joka kerta henkilökohtaisen koskemattomuutensa loukkaamista yhtä pontevasti. Sielu olisi halunnut elää, mutta kroppa ei pysynyt perässä. Sellaista se välillä on.

1.3.2015 Apinaorkesteri syntyi. Ipanoiden synnytys oli kuin sunnuntaipiknik, tällä kertaa jouduttiin ottamaan pitemmän kaavan mukaan lähes koko yö päivystyksessä polttoheikkouden vuoksi. Kaikki pennut saatiin kuitenkin elävänä ulos ilman keisarinleikkausta.

Rytmiryhmän tahtipuikkoa heiluttaa sulavalinjainen Cristina Fernandez de Kirchner (parrasvaloissa lempipuuhassaan). Pikku-Cristina on melkoinen jyrä ja näyttää muutenkin kovasti kaimaltaan. Pieninkin ärsyke saa sen suunnistamaan välittömästi tissille, mutta jos sen nappaa välistä syliin, se nukahtaa rapsutteluun noin kahdessa sekunnissa. Ainakin sillä on eloonjäämisvietti kohdillaan, ja se ymmärtää palvelun päälle…