Ario delle Acque Alte x Riekonnaurun Imma, synt. 20.7.2016. (Imman vanhemmat testattu, Ario testattu).

Turbo-urpot 8 viikkoa ensimmäistä kertaa pellolla työharjoittelussa

Pennut 5 viikkoa

RIEKONNAURUN UKKO

Om. Andrea Selvi

Terveys: perusterve. Lonkat B/A, kyynärät 0/0, olkanivelet ja selkä lonkkakuvissa näkyviltä osin ok. Verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen annettu. Käyttökoe: EH

Ukko asuu Firenzessä ja metsästää vuorilla ja kosteikoilla. Se on liukasliikkeinen hakija ja tarkkanokkainen linnunlöytäjä, joka ei juuri sössi. Se ehti jo käydä hakemassa ensimmäisen koepalkintonsakin.

RIEKONNAURUN ULRIIKA (Ulpu)

Om. Kimmo Oksanen

Terveys: Lopetettu 15.2.2019 sakralisaation vuoksi. Kaksi alaetuhammasta puuttuu. Lonkat B/B, kyynärät 0/1, olkanivelet puhtaat (ortopedin lausunto). Välimuotoinen lanne-ristinikama (L7, sakralisaatio). Verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen annettu.

Tarkkanokkainen linnunlöytäjä, joka ei tilanteita sössi.

RIEKONNAURUN UNIIKKI (Sylvi)

Om. Pasi Kohopää

Terveys: perusterve. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, olkanivelet puhtaat (ortopedin lausunto). Selkä lonkkakuvissa näkyvältä osin ok (epävirallinen kontrollilausunto 09/21). Verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen annettu. KAER: NUO2, AVO 2, näyttely: H

Syppe on liukasliikkeinen ja aikaansaapa jahtikoiran alku. Se on pienestä pitäen harjoitellut reppukoiran hommia 🙂

RIEKONNAURUN UNNA

Om. Ari Ollikainen & Salla Finnilä

Terveys: perusterve. Lonkat B/B, kyynärät 0/0, olkanivelet puhtaat (ortopedin lausunto). Selkä lonkkakuvissa näkyvältä osin ok (epävirallinen kontrollilausunto 09/21). Verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen annettu. KAER: NUO3, näyttely: SERT

Tarkkanokkainen linnunlöytäjä, tulinen kaveri ja sievä kuin sika pienenä.

RIEKONNAURUN UNNO

Om. Sanna Hietala & Aki Pahkala

Terveys: perusterve. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, olkanivelet puhtaat (ortopedin lausunto). LTV1 (epävirallinen kontrollilausunto 09/21)

KAER: NUO2, AVO2, näyttely: SERT

Reipasotteinen metsästyskoira hyvää vauhtia kasvamassa.

RIEKONNAURUN URPU (Nilla)

Om. Jarno Rissanen

Terveys: perusterve. Kaksi alaetuhammasta puuttuu. Lonkat B/B, kyynärät 0/0, olkanivelet puhtaat (ortopedin lausunto). Selkä lonkkakuvissa näkyvältä osin ok (epävirallinen kontrollilausunto 09/21). Verinäyte Hannes Lohelle annettu.

Näyttely: EH

Tarkkanokkainen linnunlöytäjä, josta on näyttäisi tulevan sellainen kulkija, ettei tarvi kovin pitkään saman kainuulaisen kansallismaiseman reunaa tuijottaa.

 

RIEKONNAURUN URSULA

Om. Salla Finnilä

KAER: NUO3. Terveys: perusterve. Toinen alakulmuri painaa kitalakeen. Lonkat B/B, kyynärät 1/1, olkanivelet puhtaat (ortopedin lausunto).  LTV1 tai LTV3 (epävirallinen kontrollilausunto 09/21). Verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen annettu. Lisätietoja Lauma > Ursula

RIEKONNAURUN USVA

Om. Hannu Raittila

Terveys: perusterve. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, olkanivelet puhtaat (ortopedin lausunto). Selkä VA1 (aste 1, lievä, 1 nikama), LTV4. Toinen alakulmuri painaa kitalakeen. Verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen annettu.

Seisoo hyvin, liukasliikkeinen hakija ja erinomainen tuulenkäyttäjä.

RIEKONNAURUN UTSO

Om. Jyrki & Ossi Ekroth

Terveys: perusterve. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, olkanivelet puhtaat (ortopedin lausunto). Selkä lonkkakuvissa näkyvältä osin ok (epävirallinen kontrollilausunto 09/21). Verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen annettu. KAER: NUO3, näyttely: EH

Innokas ja vauhdikas jahtikoiran alku.

RIEKONNAURUN UTU

Om. Simo Karinkanta

Terveys: perusterve. Lonkat B/B, kyynärät 0/0, olkanivelet puhtaat (ortopedin lausunto). Selkä lonkkakuvissa näkyvältä osin ok (epävirallinen kontrollilausunto 09/21). Verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen annettu.

KAER: NUO0, näyttely: EH

Innokas ja vauhdikas jahtikoiran alku.

RIEKONNAURUN UULA

Om. Miia Kemppainen

Terveys: perusterve. Lonkat B/A, kyynärät 0/0, olkanivelet puhtaat (ortopedin lausunto). Selkä lonkkakuvissa näkyvältä osin ok (epävirallinen kontrollilausunto 09/21). Verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen annettu.

Hakee, seisoo, noutaa. Hyvä alku!

RIEKONNAURUN UILU (Vainu)

Om. Antti Hakkarainen

Terveys: perusterve. Lonkat A/A, kyynärät 2/1, olkanivelet ok (ortopedin lausunto). LTV3 (ortopedin lausunto). Verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen annettu.

KAER AVO3

Innokas noutaja maalta ja vedestä.

27.2.2020 Urpot ovat käyneet innolla jahdissa, perinteisellä Ruotsin reissulla mukana oli puolet poppoosta. Tulosta on tullut ja saalista saatu. Hyvä isännät ja emäntä!

12.8.2018 Myös Urpojen isännät/emännät ovat ilahduttaneet kasvattajaa pyyntikuvilla. Siellä on monta lupaavaa linnunpelättiä kasvamassa.

3.8.2018 Urpojen isännät ja emännät ovat alkaneet valmistautua innolla jahtikauteen ja treenaamaan AVO/VOI-luokan vesityötä. Viimevuotisista klopeista on kuoriutunut pääsääntöisesti innokkaita riistanpersoja uimareita, jotka oppivat nopeasti ja joilla nokka pelaa.

19.3.2018 Usvalta löytyi kuvissa yksi epämuodostunut selkänikama (lievä) ja välimuotoinen lanneristinikama (yksi lannenikama puuttuu). Tuskin tulee haittaamaan koiran elämää. Tieto lisää tuskaa, mutta parempi tietää kuin teeskennellä, että kaikki on priimaa. Yhteensä sakralisaatio on kolmella koiralla: Ulriikalla, Usvalla ja Uilulla. Ne liikkuvat sen verran liukkaasti, että ainakaan vielä se ei menoa haittaa. Toivotaan parasta. Pentueesta on toimitettu kuvat ja kahta koiraa lukuunottamatta (tilanne12.11.2018) verinäytteet Hannes Lohen geeniprojektiin. Jospa ikävästä asiasta koituisi joskus jollekin hyötyä.

28.2.2018 Riekonnaurun perinteinen kaudenpäätösjahti pidettiin viikonloppuna. Paikalla oli Urpoista kuusi. Ne kehittyivät viikonlopun aikana huimasti ja alkavat pikkuhiljaa ymmärtää elämäntehtävänsä. Ne ovat tarkkanokkaisia, yläpäisiä ja erinomaisia linnunkäsittelijöitä, jotka eivät juuri tyhjiä seisoskele. Ukko mukaan laskettnua puolet pentueesta on palkittu käyttökokeessa: kaksi NUO2-, kolme NUO3- ja Ukko ”erittäin hyvä”-palkinnolla. Lähes koko pentue on nyt  kuvattu, ja Ulpua lukuunottamatta ne metsästänevät niveltensä puolesta onnellisena elämänsä loppuun asti. Ulpulla löytyi lonkkakuvien yhteydessä välimuotoinen lanneristinikama, mikä altistaa hermopinteelle, välilevytyrälle tai silloittumille, mutta toivotaan parasta ja Ulpulle monta hyvää jahtivuotta. Täytyy toivoa myös kristallipalloa, jotta pystyisi pitämään kaikki vähänkään epäilyttävät tapaukset itse.

17.9.2017 Kesän pentupäivät olivat ja menivät, samoin syyskuun peltopäivät. Minun pikku mussukoistani on kasvanut isoja roikaleita, tai no itseasiassa Urpot ovat pääsääntöisesti pienehköjä-keskikokoisia, hyväturkkisia, spinonennäköisiä ja mikä mukavinta, niillä kaikilla näyttää olevan vahva luontainen taipumus tuulenkäyttöön, yläpäiseen hakuun, hyvä linnunlöytökyky ja erinomainen linnunkäsittelytaito. Osa on herännyt enemmän riistalle, osa vähemmän, mutta kaikista näyttäisi tulevan ihan kelpojahtikoiria, joiden kanssa ei tarvitse maitopottuja syödä. U-pentue on keskimäärin ollut I- ja A-pentuetta rauhallisempi ja yhteistyöhaluisempi, mutta toisaalta syntymäaika voi hämätä ja yhteistyöhalu hupenee sitä mukaa mitä kirkkaammin lamppu alkaa riistalle syttyä.

19.2.2017 Riekonnaurujen kauden päättäjäisjahti on pidetty. Urpoja oli paikalla kuusi, samoin isoja riekonnaurulaisia. Kiitos isännille aktiivisuudesta ja pitkästä pinnasta kuunnella kasvattajan nalkutusta…Sekä Urpot että isännät kehittyivät kovasti. Sitä on aina hieno katsoa! Linnulla käytettiin Unnoa, joka säikähti ensimmäistä ihan hiiteen, toista se merkkasi seisomalla, kunnes muisti, miten edeltävän kanssa kävi 2 min aikaisemmin :) Unna seisoi ja olisi mennyt tuhannesti perään ilman liinaa, Utu peilasi hienosti tuuleen ja jäljitti juokseva kukon seisontaan. Varsinainen Pro. Ursua ei ehditty kokeilla, mutta se on merkannut rusakonjälkiä siihen malliin, että kyllä se varmaan seisookin, kun lintu sattuu eteen. Urpu päätettiin jättää viemättä hankeen, sillä sen kannuskynsi oli repeytynyt hangessa muutama viikko aikaisemmin. Sen oli jouduttu poistamaan ja tikkaamaan, ja vaikka tikkien poistosta oli aikaa, haava alkoi tihkumaan pysähtymisharjoitusten aikana. U-pentueesta seisovat jo Usva, Ulriika, Ukko, Unno, Unna ja Utu. Muita ei ole kokeiltu. Siellä on useampi tulisieluinen ”pikku projekti” isännän/emännän ilona kasvamassa…Kiitos Markukselle taas kerran erinomaisista järjestelyistä ja hirvimakkarasta. Seura on aina hyvää, ja sapuska vain paranee vuosi vuodelta!

25.12.2016 Vihdoinkin sain aikaiseksi päivittää sivut. Pennut kasvavat hyvin, ovat reippaita ja kuulemma pääosin hyvin rauhallisia, tasapainoisia ja järkeviä. Mistä lie sen perineet. Isältään varmaan. Pentueen isä Ario kuoli kuukausi sitten 10,5 vuoden iässä mahalaukunkiertymään leikkauspöydälle. Se oli loppuun asti iloinen, leikkisä ja reipas tasajalkapomppu. Onneksi en jäänyt odottelemaan Imman talven juoksua. Vaikka Arion roijaaminen edestakaisin Suomen astumaan olikin oma ohjelmanumeronsa, olisi jäänyt harmittamaan, jos Ario olisi jäänyt käyttämättä. Joskus riski kannattaa ottaa. Turbo-urpoista Ukko, Usva ja Ulriika seisovat jo, muita ei ole koitettu. Lintu kiinnostaa, tarttuvat hyvin, luovutusta pitää vielä treenailla. Ursula on ehkä kiltein ja rauhallisin pentu, mitä minulla on ikinä ollut. Muutamalla pennulla, Ursula mukaan lukien, alakulmurit hakevat vielä paikkaansa. 12 pennun pyörittäminen oli melkoinen urakka sekä Immalle että minulle. Etenkin alkuvaihe oli tiukkaa, kun antibiootit ärsyttivät Imman mahaa, ja piti ihan tosissaan miettiä, millä sen saa syömään yhtään mitään saati sitten riittävän usein ja riittävän paljon koko lauman edestä. Imma veti itsensä pentujen eteen aika heikkoon kuntoon, mutta onneksi se on nuori voimakas koira, ja se myös palautui nopeasti. Lämmin kiitos kaikille ystävilleni hyvistä vinkeistä, herkuista Immalle, henkisestä tuesta ja avusta. Kiitos viimeisimmälle hoitaneelle eläinlääkärille, jolla riitti ammattitaitoa, kanttia ja maalaisjärkeä kuunnella omistajaa ja katsoa yksittäisen oireen/labratuloksen sijasta koiraa kokonaisuutena. Hänen ansiostaan saatiin tilanne rauhoittumaan ja Imman elimistö käännettyä takaisin oikealle uralle. Kiitos myös naapurustolle sanomalehtitoimituksista – niitä kului! Nyt odotellaan ja katsellaan, millaisia linnunpelättejä Urpoista kehittyy. Kyllä siellä ihan vinkeitä näyttäisi olevan.

Ulriika, Ursula ja vastakiillotetut sädekehät.
Ulriika, Ursula ja vastakiillotetut sädekehät.

23.10.2016 Väki on vähentynyt ja pikkuusia on jäljellä enää Ukko ja Ursula-Tursula. Muutama päivä sitten lenkillä viiden maissa aamulla Imma nosti rusakon, jonka näin juoksevan tien yli. Daltonin sisarukset Ulriika, Ursula ja Ukko tulivat hetken päästä toisesta suunnasta rintamalinjassa täyttä laukkaa. Jäljen kohdalle tultuaan ne vetivät kaikki jarrut pohjaan, iskivät synkronissa nokan maahan ja lähtivät jonossa jäljestämään – vieläpä oikeaan suuntaan 🙂 Pentujen ansiosta myös puolitoistavuotias kummipoikani on oppinut elämän perusasiat: minut nähdessään, livenä tai kuvassa, hän hihkaisee heti iloisesti: ”hauva!”

5.10.2016 Osa pennuista on vielä täällä, mutta kaikille on nyt hyvä, metsästävä koti odottamassa. Viimeisiksi puusohvaa pureksimaan jäävät kaikista aidoista yli, ali ja läpi menevät Daltonin veljekset/siskokset, pikku-tuholaiset Ulriika, Ursula-Tursula (josta en sitten raaskinut enää luopua) ja Italian rokotusten valmistumista odotteleva Ukko. Olemme käyneet pentujen kanssa ampumaradalla ja katselemassa marketilla autoja, ihmisiä, polkupyöriä, ostoskärryjä, mopopoikia ja muita elämän kummallisuuksia. Metsässä tai pellolla lenkkeillään päivittäin. Toissapäivänä Unno kiipesi voimainsa tunnossa ison kannon päälle, retkusi sieltä kunnon maalivahdin tavoin ohi juoksevan siskonsa kimppuun…jos laskeutuminen oli visioitu telemarkiksi, mielikuvaharjoituksia saa vielä jatkaa. Reipasta sakkia kaiken kaikkiaan. Immakin on vihdoin lopettanut imettämisen, mutta se viihtyy edelleen pentujen kanssa ja leikittää niitä monta kertaa päivässä.

Naapurikujan koiratytöt ja kummilapseni ovat huolehtineet, että pennut ovat täysin lapsiin tottuneita ja helppoja käsitellä.
Naapurikujan koiratytöt ja kummilapseni ovat huolehtineet, että pennut ovat täysin lapsiin tottuneita ja helppoja käsitellä.

19.9.2016 Pennut kasvavat, maailma on laajennettu naapurin pihalle (pitkään siinä menikin) ja aitaa on tukittu. Urpu ja Ukko. Jotenkin ei yllättänyt. Alkujaan pienin tyttö Urpu on varsinainen houdini ja sitkeä nassikka kaikin puolin. Urpu on myös ainoa, joka tunnistaa nimensä, joka on siis Jutta. Nyt alkaa pirtissä väki vähenemään sen verran, että voi ihan oikeasti alkaa kouluttamaan näille vielä metsästävää isäntää/emäntää vailla oleville ja Italian ihmeelle istumista, malttia ja muita elämän perusasioita. Italian ihme koulutetaan luonnollisesti italiaksi 🙂 Osa pennuista pääsi viikonloppuna pellolle tutustumaan työelämään. Oli mukava nähdä, miten ne liikkuvat luontaisesti yläpäisesti, peilasivat sitä olematonta hönkäystä, jonka olisi pitänyt olla tuuli, ja kuinka niiden asenne muuttui heti, kun ne löysivät peltoon nakkaamani tavin. Pentua valitseva isäntä ehdotti jäljen vetämistä. Totesin, ettei niillä varmasti tuossa iässä vielä keskittyminen riitä, mutta yritä pois vain. Nehän ajoivat jäljen kuin juna. Toisella kerralla ei enää keskittyminen pitkän ulkoilun  jälkeen riittänyt, paitsi Ursula-tursulalla, joka sitkeästi palasi uudelleen hukkaamalleen jäljelle, kunnes löysi puolijäisen ihanuuden. Oli todella hieno tunne katsella sen määrätietoista ja keskittynyttä riistanetsintää kypsässä kahdeksan viikon iässä. Sitä ja muiden kavereiden edesottamuksia voivat muutkin ihastella klikkaamalla tästä.

Il Re. Tämä kaveri lähetetään riesaksi Italiaan.
Il Re. Tämä kaveri lähetetään riesaksi Italiaan.

13.9.2016 Maailma laajenee. Toistaiseksi vielä oman pihan puitteissa, luojan kiitos. Tänä aamuna sanomalehtiä vaihtaessani ihmettelin, miksi kukaan ei huuda oven takana välitöntä palvelua ja oikeuksiaan vetää hirsiä sisätiloissa. Hiljaisuus näiden kanssa on aina hyvin epäilyttävää. Kun katsoin takapihalle, huomasin, että varsin painava koirankoppini jytisi ja huojui. Pennut vetivät täyttä rallia kopissa, ja lämpöeristetyt seinät vaimensivat meteliä tehokkaasti. Immahan on livahtanut aina välillä koppiin ”minilomalle” nukkumaan muutamaksi tunniksi, kun se on kaivannut omaa rauhaa. Tänään illalla se pujahti taas tuskastuneena pihalla vellovan pentulauman läpi koppiin…ja koko herhiläislauma seurasi perässä 🙂 Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

wp_20160913_016

6.9.2016 Pennut kasvavat ja vauhti kiihtyy. Porukka on tasaista: ujoja tai arkoja ei joukossa ole. Muutama ”mitä isompaa ääntä se pitää, sen paremmat pidot siellä täytyy olla” rämäpää on. Nyt ymmärrän, mitä turisteja haita katsomaan kuljettavat tarkoittavat, kun puhuvat ”feeding frenzystä”. Jossain elokuvassa Catherine Zeta Jones pujotteli lasersäteiden läpi varastamaan jotain mittaamattoman arvokasta. No big deal. Tervetuloa tänne kuljettamaan ruokakupit keittiöstä sisäaitauksen yli takapihan puoliväliin.

31.8.2016 Vauhtia on jo enemmän kuin laki sallii. Pennut ovat viihtyneet tuntikausia pihalla auringonpaisteessa. Pitää aina vähän väliä käydä tarkistamassa pensaidenaluset, ettei kukaan ole urvahtanut kylmään maahan nukkumaan. Nimeämistä pitäisi selvästi harkita enemmän: luontoaiheinen Urpu oli Urpu tasan päivän. Toisena päivänä siitä oli tullut Urpiainen ja kolmantena päivänä Jutta.

29.8.2016 Havahduin tuossa aamusta kesken työnteon pirtin puolelta kuuluvaan loiskuntaan. Pidän juomakuppia pyyheliinan päällä, ja natiaiset olivat tietysti löytäneet sen. Yksi Turbo-Urpo hinasi pyyhettä kulmasta, kaverit joviaalisti avittivat. Ympäri keittiötä lainehtivasta vedestä päätellen kulkusuunnasta ei ollut täyttä yksimielisyyttä, mutta puoliväliin olohuoneetta ne olivat joka tapauksessa ehtineet. Millähän naksuttimella ne saisi opetettua käyttämään imuria?

24.8.2016 Pentutestit on tehty ja pentue tasaiseksi havaittu. En edelleenkään ole saanut valokuvia aikaiseksi, mutta videon kyllä. Pennut ovat reippaita ulkoilijoita, reippaita syöjiä, ja osa osaa jo vinkua takaovella, kun on hätä. Niin ne oppivat!

22.8.2016 Urpot kiitävät jo töppöjaloillaan melkoista laukkaa pitkin pihaa ja pirttiä. Uniikki herätti eilen veljensä nelistämällä kohti, ottamalla nelijalkapompun nukkuvan veljen niskaan, tarttumalla kurkusta ja ravistamalla pontevasti. Toissa yönä heräsin neljän maissa vaativaan karjuntaan. Kaksi tyttöä seisoi etutassut takaovea vasten ja vaati pihalle. Pitihän ne päästää. Paras rieha on juurikin aamulla noin puoli neljän maissa. Läjiä ei ole tullut sisälle kahteen päivään, kun vain jaksaa vääntäytyä avaamaan aamulla oven riittävän aikaisin. Tänään aamuriehan jälkeen ovea sulkiessa kuulin olohuoneen puolelta vienoa murinaa. Se on yleensä varma merkki, että joku natiainen on väärällä puolella aitaa. Pikkutyttö Urpu oli kiivennyt Imma koppaan (talon pehmein patja) ja katseli pää pystyssä kiepillä Imman vieressä viattoman näköisenä. Sillä on muutenkin aina avoimet ovet. Jotenkin se onnistuu kulkemaan aitauksesta ulos ja sisään mielensä mukaan. Toinen nokkela on pantatyttö, joka löytyi isojen koirien aamulenkin jälkeen istua nakottamassa tomerana makuuhuoneen portin väärällä puolella villasukka suussa. Saa näille ainakin nauraa 🙂 Joskohan tänään tai huomenissa ehtisi laittamaan uusia valokuvia?

19.8.2016 Pikku-krokotiilit täällä kasvattelevat hampaitaan…Ulkoilu on aloitettu. Huolimatta muutaman päivän suhteellisen hapokkaasta säästä, pennut menevät mielellään ulos maailmaa avartamaan, ja tekevät läjänsäkin pääsääntöisesti ulos. Onneksi tuli verkotettua takapihan aidan helma hyvissä ajoin. Näyttäisi, että koko porukalle tulee hyvät turkit, yhdelle ehkä hieman käytännöllisyysrajaa pitempi, häntämutkia ei ole, ja koko porukka on varsin iloista, reipasta, leikkisää ja nälkäistä sakkia. Ne tunnistavat jo luoksetulovihellyksen (=ruokaa tiedossa). Oppivat sen päivässä, ahneet penteleet. Ne ovat myös aamuvirkkuja: huolehtivat siitä, että seitsemään mennessä emäntä on hyvinkin ehtinyt kävelyttää isot koirat, pyöräilyttää Assia ja Almaa 10 km, siivota ja ruokkia sekä isot että pienet, imuroida, luututa, pestä koneellisen pyykkiä ja keittää aamupuuron. Puuron syönti ei enää mahdu aikatauluun 🙂 Imman kanssa on taas ollut draamaa, kun sen tissi otti ilmeisesti kylmää aikana, jolloin maitoa oli hurumykke ja pennut siirtyneet kiinteälle, ja sille kehittyi nisätulehdus. Sitä on sitten haudottu pari päivää intensiivisesti kaalinlehdillä, ja nyt näyttäisi, että on saatu torjuntavoitto (koputan puuta!) ja selvitään ilman antibiootteja. Leikittäjiä pennuilla on riittänyt. Emäntä kiittää laatikollista sanomalehtiä oven taakse jättänyttä tuntematonta hyväntekijää!

Lueskelin tässä ”joutessani” Saksanseisojakerhon vuosikirjaa. Huomasin ilokseni, että Riekonnaurulaisten käyttöominaisuuksien ominaisuuspisteet olivat täysin linjassa esim. karkea- ja lyhytkarvaisen saksanseisojan kanssa, osin jopa parempia. Näin siitä huolimatta, että keskiarvoihin lasketaan nuorten keskeneräisten koirien Junkkari-käynnit. Yritetään pysyä tällä tiellä.

16.8.2016 Täällä nelistetään jo hyvää vauhtia. En sitten siirtänytkään pentuja vielä olohuoneeseen. Tuli muutama kylmempi yö, pentuhuoneen lämpötila tippui alle 20 asteen, ja muutama pentu alkoi kitistä kylmyyttään. Huoneessa on helpompi pitää lämmöt kuin koko pirtissä. Ratkaisin liikuntaongelman nostamalla pennut laatikosta ulos juoksemaan aina, kun niillä oli rieha. Tänään ne muuttavat. Eilen, kun tulin isojen tyttöjen kanssa lenkiltä, ovella oli vastaanottokomiteana Ukko kaverinsa kanssa. Korkea aika muuttaa…Niillä on nyt korvat täysin auki, mikä tarkoittaa, että talossa ei tapahdu mitään ilman, että marsukasasta nousisi vähintään yksi utelias pää: ”Mihin menet? Mitä teet? Mitä nyt tapahtuu? Saanko minäkin tulla?” Ne ovat nyt ihanassa iässä: leikkivät, haukkuvat, mennä tuheltavat täyttä laukkaa katsomaan maailman ihmeitä ja pyllähtelevät säännöllisesti ympäri monine jalkoineen. Vähän kun sormella tökkii, ne hyökkäävät murinan kanssa kimppuun ja alkavat häntä heiluen haastaa leikkimään.

Nyt, kun pennut syövät kiinteää ruokaa, Imma jättää jälkien siivoamisen mielellään minulle. Se hoitaa pentuja vielä laatikossa ja imettää tunnollisesti. Sillä alkaa vihdoinkin elimistö löytää tasapainotilan, ja siitä näkee, että se nauttii pentujen kanssa olemisesta. Sisäsiisteys on hyvällä mallilla. Tänään aamulla makuualusta oli täysin kuiva, eikä pentulaatikossa ollut yhtään läjää. Pentuhuoneen puolella niitä oli useampi. Kaikki Urpot olivat kyllä laatikossa vetämässä hirsiä. Fiksuja kavereita, joilla näyttää olevan avoimien ovien päivät 24/7. Todellakin aika muuttaa. Sieltä ne sitten herätessään yksi kerrallaan sujuvasti mennä sujahtivat pentulaatikon reunan yli, ja hetken päästä niitä olikin jo eteinen ja pirtti täynnä. Muutama utelias ulla on käynyt jo vaikka missä asti ilman pienintäkään pelkoa tai vikinää. Maailman on löytynyt! Paluuta entiseen ei ole!

12.8.2016 Pennut kasvavat, syövät kiinteää ruokaa ja sisäsiisteysopetus on aloitettu. Ensimmäiset mittailevat pentulaatikon reunoja, ja valkoinen poika – varsinainen Tarzan – kävelee suojarimoja pitkin. Olen yleensä ottanut pentulaatikon pois sitten, kun ensimmäiset tulevat siitä yli. Nyt aion rakentaa niille olohuoneeseen loosin huomenna, koska niitä on niin monta, että minua säälittää katsella niitä pentulaatikossa. Pentujen pitää saada liikkua. Sitä ne kovasti yrittelevätkin. Ukko päätti tänään voimainsa tunnossa nelistää tissille. Huonostihan se päättyi 🙂 Luonne-eroja alkaa pikku hiljaa näkyä. Suurin yllätys oli eilen valkea poika, joka ensi kertaa laatikon ulkopuolelle jouduttuaan lähti reippaasti itse tutkimaan ympäristöään eteiseen asti, kiipesi lehtikasan päälle ja tutki kaikki nurkat ilman pienintäkään huolestumista tai vinkumista. Hiljaiset  yllättävät aina 🙂 Assi suhtautuu pentuihin suopeasti, se on alusta alkaen tiennyt, mitä ne ovat. Alma on täysin tulevien leikkikavereidensa lumoissa ja hiihtää pentuhuoneessa edestakaisin pitkin päivää niin paljon kuin vain annettaisiin.

6.8.2016 Kiirettä on pitänyt. pennut huojuvat jo hyvinkin tolpillaan. Silmät ovat alkaneet avautua, ja ensimmäiset ovat alkaneet ilmoittamaan vihaisella haukulla mielipiteensä punnituksesta. Kasvussa tuli hieman takapakkia: Imman antibiootit polttivat sen mahan, ja vatsahappojen vuoksi kipeänä se kieltäytyi syömästä pari päivää kaikkea, mikä muistutti sitä kivusta tai huonosta olosta. Eli syöntilistalla alkoi jossain vaiheessa enää olla vain bengalintiikeri ja saimaannorppa, joiden saatavuus on suhteellisen huono. Muutamalla pennulla paino tippui, muutamalla pysyi pari päivää samana, ja loput porskuttivat eteenpäin business-as-usual. Muun muassa se kaikista pienin tyttö. Nyt tilanne on tasoittunut, ja pennut pikku hiljaa takaisin oikealla kasvu-uralla.  Pentulaatikon siivouksen aikana sijoituspaikkana toimivat pyykkikorit ovat käymässä auttamatta liian pieniksi, vaan kohtahan nuo juoksevat jo pihalla. Kävinkin tänään hakemassa 75 m pienisilmäistä aitaverkkoa, jolla on tarkoitus tukkia piha-aidan alaosat ja rajata juoksureviiri tosiaankin vain pihaan. Omaan pihaan. Pikkuuset ovat myös alkaneet leikkimään oikein todenteolla. Laatikossa käy välillä melkoinen kuhina, kun 12 marsua painii, läimii toisiaan tassuilla, yrittää purra kavereita mihin parhaiten yltää ja haukkua möykyttää oikein sydämensä kyllyydestä. Heräsin jopa keskellä yötä pontevaan karjaisuun 🙂 Sitten ne urvahtavat takaisin unille yhtä nopeasti kuin aloittivatkin.

30.7.2016 Talvi yllätti autoilijan. Katselin eilen, kun yksi natiainen mennä hoippui eteenpäin, että ei kai nuo nyt sentään vielä aloita. Tänään oli jo kolme kaveria päättäväisesti punkemassa itseään jaloilleen. Vaan onhan niillä ikää jo sen kymmenen päivää. Ihan aikataulussa mennään. Hyvästi rauha ja hiljaisuus…

Syömään!!!
Syömään!!!

28.7.2016 . Paluuta normaaliin…Imma halusi lähteää ruskeiden tyttöjen kanssa aamukävelylle, ja onnistui kymmenen minuutin pissalenkin aikana seisomaan yhden fasaanipoikuuden ja kaksi kurppaa. Vastoin kaikkea todennäköisyyttä pentueen pieninkin näyttää uhkaavasti tuplaavan painonsa kymmenessä päivässä. Jos se jatkaa kyynärpäiden käyttämistä tuohon malliin, siitä tulee vielä jollekin sitkeä jahtikoira.

27.7.2016 Imma voi hyvin, sillä oli kontrolli eilen. Nyt kelpaa jo nappulakin, ja se käy itse pihalla ulkoilemassa, joten se alkaa palautua omaksi itsekseen. Toiseksi pienin pentu meni samalla reissulla piikille. Sen paino ei missään vaiheessa lähtenyt kunnolla nousemaan, ja se vain yksinkertaisesti jäi isompien jalkoihin, eikä jaksanut kasvaa. Punnitsin sen neljä kertaa päivässä ja kokeilin kuivumisastetta vähän väliä. Se ei missään vaiheessa kuivunut, paino ei vain noussut. Heti kun tajusin tilanteen, varmistin, että se saa syödä rauhassa parhaalta tissiltä, ettei sen tarvinut olla nälissään. Imma nuuski kopan, jossa se ja pari kaveria (ettei pienen tarvinut olla yksin) kävivät lääkärissä. Imma tietää kyllä, että yksi on joukosta poissa, ja se tietää, että se on minun vikani. Se vahtii pentuja kuin haukka, ja on taas alkanut stressaamaan, kun otan pennun syliin. Pienin pentu on toistaiseksi kasvanut normaalisti. Aika näyttää, jaksaako se pitää jatkossakin puolensa noiden muiden porsaiden kanssa. Seuraan tilannetta. Netti on pullollaan hienoja lauseita terveyden tärkeydestä ”jalostustyössä”. Valitettavasti kauniin tavoitteen saavuttamiseksi ja rakkaudesta rotuun joutuu tekemään välillä vaikeita ja rumia päätöksiä. Kasvattajan vastuu. Elämä on.

20.7.2016 Immalla oli keskiviikko-piknik nimeltään Likainen tusina + salainen ase. 13 pentua (8n+5u) syntyivät aamusella, kaikki elävinä ja ilman avustusta. Imma on luontainen synnyttäjä ja huolehtivainen emä: se hoiteli jo maailmaan tullutta katrastaan ”oikealla kädellä” ja synnytteli lisää ”vasemmalla kädellä”. Pennut ovat pontevia ja nälkäisiä. Kahdella pennulla oli syntymäpaino selvästi alhaisempi kuin muulla poppoolla. Ne ovat erityisseurannassa. Niitä ei siirrellä paremmalle tissille eikä ruokita erikseen, ne joko taistelevat ja selviävät, tai sitten eivät. Näistä on tarkoitus kasvaa voimakkaita elinvoimaisia käyttökoiria, ja luonto on monessa asiassa meitä viisaampi, vaikka se olisi kuinka vaikeaa ja kuinka surettaisi. Toistaiseksi ne ovat vielä menossa mukana. Immalla todettiin urakan päätteeksi kohtutulehdus, ja se on nyt toipilaana antibiootilla. Sen syömistä joutuu seuraamaan, että maitoa riittää. Sille kelpaa vain laadukas lähiruoka: vastikään Norjasta kalastettu tuore turska, paikallisen Viskaalin teurastamon tuore jauheliha (nauta/hevonen) jne. mielellään Pentikin lautaselta tarjottuna ja kädestä syötettynä. Pirkka-sikanautaa ja nappulaa se vain mulkoilee kammoksuen. Pennut se on hoitanut koko ajan erinomaisesti. Tuli taas kerran todettua, kuinka onnekas olen: minulla on maailman parhaat ystävät. Kiitos siitä!