Uroksena on Ario delle Acque Alte (16.5.2006-26.11.2016 mahalaukunkiertymä). Pentuesuunnitelman aikaistus johtuu uroksen korkeasta iästä. Ario on aktiivisessa metsästyskäytössä oleva riistaintoinen ja yhteistyöhaluinen metsästyskoira, jonka vahvuutena ovat erityisesti erinomainen riistanlöytökyky ja -käsittely. Ario on erinomainen noutaja niin maalta kuin vedestä ja menee empimättä pahimpiinkin pusikoihin. Olen nähnyt Ariota vuosien varrella kokeissa Italiassa useampia kertoja. Se on palkittu kokeissa usealla Erinomainen-tuloksella. Lisäksi näin sitä pari vuotta sitten Ruotsissa aloituksessa, ja vuonna 2015 Ario omistajineen oli vieraanamme metsälinnustuksen aloituksessa Suomessa. Korkeasta iästään huolimatta Ario veti kuumassa säässä ja raskaassa maastossa viisi päivää asenteella, ei kipuillut levon jälkeen, hyppäsi aina sujuvasti autoon ja illalla päivän päätteeksi yritti vielä haastaa Almaa leikkimään. Kenelläkään muulla ei tahdo kärsivällisyys riittää Alman kanssa. Ario on voittanut Trofeo Angelo Massiminon (yksi Italian arvostetuimmista käyttökokeista) kahdesti peräkkäin, 2014 ja nyt vuonna 2015 kypsässä 9,5 vuoden iässä. Ario on yleisilmeeltään iloinen, nuorekas ja elinvoimainen. Se on käynyt elinaikanaan eläinlääkärissä vain rokotuksilla ja hakemassa ekinokokkilääkkeet Suomeen tuloa varten.
Luonteeltaan on Ario miellyttävä, mutta hieman pidättyväinen, kunnes pääsee tutuksi. Se on hermorakenteeltaan vakaa, eikä sillä ole tarvetta rähjätä kenellekään. Sen stressinsietokyky on erinomainen. Se on pienikokoinen (säkä 62 cm), rotutyypillinen ja rakenteeltaan käyttökestävä. Siltä ei ole maan tavan mukaan kuvattu lonkkia, sen isä ja isoisä on kuvattu B-lonkkaisiksi. Olen nähnyt ne sekä isän emän maastossa. Ihan niitä ilokseen katselee. Arion sukutaulu on suhteellisen kova käyttökoiran sukutaulu. Arion kymmenen sisarta ja kolmisenkymmentä pentua ovat hyväluonteisia, terveitä (yksi yläpurentainen) ja riistaintoisia metsästyskoiria, mutta edelleenkään ei tarvitse hommata peräkärryä tai edes kottikärryjä näyttelypalkintojen kotiinkuljettamiseksi.
Nartuksi on Ipanoiden jahtipäivän katselmuksen jälkeen valikoitunut Imma. Uskoisin, että se sopii tytöistä ominaisuuksiltaan (terveys, luonne, käyttöominaisuudet) parhaiten nimenomaan Ariolle. Imman vahvuuksia ovat metsästyshalu, laaja haku, tarkka nenä ja riistankäsittelytaito. Arion vahvuuksia ovat metsästyshalu, erinomainen riistakäsittelytaito ja yhteistyöhalu. Imma on A-lonkkainen, 0-kyynärpäinen ja olkanivelistään terve. Se on palkittu kokeissa AVO2:lla. Kotioloissa Imma on huomaamaton. Imman ja Arion vahvuudet ja heikkoudet tukevat toisiaan, eikä kummankaan heikkouksia tuplata. Imma on ongelmaton peruskoira, joka ei ole rokotusten ja vammautumisten lisäksi eläinlääkäriä tarvinnut. Se on yhteistyöhaluinen; pääasiassa silloin, kun tehdään jotain, mikä sitä kiinnostaa, eli metsästetään. Se on hieman pehmeä, mutta jos sille antaa periksi millin, se kelaa koko kilometrin, kuten muutkin koirani. Se ei juuri lintuja sössi, oppi nopeasti tiedottamaan, ajaa rusakkoja haukkuen, samoin sorkkaelämiä, jos annettaisiin, ja seisoo supit.
Yhdistelmän sukusiitosaste on kuuden sukupolven mukaan laskettuna 5,2%. Molemmat vanhemmat ovat ataksiavapaita (Imman vanhemmat testattu, Ario testattu). Kahdeksasta Ipanasta kuusi on palkittu KAER-kokeessa, kolme NUO1:llä. Ne ovat perusterveitä ja riistaintoisia metsästys/perhekoiria. Kahdelta on leikattu olkanivelen irtopala. Metsästysominaisuuksiltaan koko I-pentue on pääsääntöisesti reippaasti rodun suomalaisen keskitason yläpuolella (lähde: Saksanseisojakerhon tietokanta). Metsästysominaisuuksien ilmentymistä ja koirien syttymistä riistalle ei ole tarvinut odotella vuosikausia. Lisätietoa Immasta kohdassa Lauma – Imma.
Urosvalinnassa on painotettu luonnetta, metsästysominaisuuksia (metsästyshalu, riistanlöytökyky ja riistankäsittelytaito) ja terveyttä. Toiveissa olisi terveitä, vakaita ja riistaintoisia jahtikoiria, joilla matka taittuu ja repuntäytettä löytyy näin heikompinakin lintuvuosina.
