Riekonnaurun Vintiöt syntyivät 1.6.2018, Riekonnaurun Ingrid x Ferentum Torres. Kolme urosta, neljä narttua. Ataksiavapaita (Ronjan vanhemmat testattu, Torres testattu).

 

RIEKONNAURUN VIIKARI

Om. Salla Finnilä

1.6.2018-9.11.2018

Terveys: Lopetettu 9.11.2018 Vasemman kyynärnivelen kiinnittymätön kyynärpään uloke  (UAP). Oikea kyynärpää ok, olkanivelet puhtaat, selkäranka puhdas, lonkat ei priimaa mutta eivät huonotkaan. Kuvautin koko koiran, kun halusin tietää sen koko tilanteen jatkoa ajatellen. Ataksiavapaa. Verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen annettu.

Viikari oli rohkea, itsenäinen, hyvänokkainen ja oma-aloitteinen pikkukaveri. Se oli hyväluonteinen ja sopeutuvainen pentu, joka ei koskaan ollut mitään vailla ja joka oli tyytyväinen kaikkeen mitä se sai. Se kantoi innokkaasti oravaa, hanhensiipeä, metsoa, hanhea, varista, kyyhkyä…ja isosiskon löytämää tavia. Se osasi lukea hyvin tuulta, oli yläpäinen, vikkeläkinttuinen ja vaikutti lupaavalta pikkukaverilta. Sen elämä vain loppui liian pian. Se oli lempeä ystävä, joka oli mukava tuntea. Kiitos tästä ajasta Pikku-Viikarille.

RIEKONNAURUN VEIKKA alias Sepi

Om. Niko Kukkonen & Sanna Koivukangas

Terveys: perusterve. Ataksiavapaa. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, LTV0, SP0, VA0, olkanivelet ok (ortopedin lausunto)

Reipas, nokkela ja ehtiväinen kaveri, jolle riista kelpaa. Veikka on nimetty Veikka Gustafssonin mukaan: tämäkään kaveri ei korkeita paikkoja pelkää. Ei tahdo saada vedestä pois. 1 v 4 kk iässä hakee hyvin, noutaa hyvin, seisoo hyvin, rakastaa uimista.

3.12.2018 Sepi seisoo fasaania isännän elkein.

RIEKONNAURUN VELMU alias Jalo

Om. Jouni Asala

Terveys: perusterve. Ataksiavapaa. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, olkanievelet ok (ortopedin lausunto), LTV0, VA1

KAER: NUO0, näyttely ERI

Isäntä! Reipas uimari.

RIEKONNAURUN VALMA

Om. Janne Väisänen

Terveys: perusterve. Ataksiavapaa. Emättimen laskeuma, steriloitu. Lonkat A/A, kyynärät 1/1, LTV0, VA0, olkanivelet ok (ortopedin lausunto). Verinäyte Hannes Lohelle annettu.

KAER: NUO0, näyttely EH

Valma on rauhallinen ja järkevä – paitsi kun on täysin hepulissa! Miellyttävä ja harkitsevainen kaveri, sievä kuin mikä. 1 v 4 kk iässä erittäin liikkuva ja hyvin tuulta käyttävä kaveri.

RIEKONNAURUN VERNA

1.6.2018-5.5.2021

Om. Teemu Ronkainen, Salla Finnilä

KAER: NUO3, näyttely hyl

Terveys: Toinen alakulmuri puuttuu, murtunut. Lonkat A/C, kyynärät 2/1, LTV0, VA0, SP0, olkanivelet ok (ortopedin lausunto). Ataksiavapaa. Lopetettu 5.5.2021, kasvain rintaontelossa.

Räyhäkkä, utelias ja tempperamenttinen pikkutyttö, jonka nenä on pelannut varhaisesta iästä ja joka tietää, mitä kyynärpäillä tehdään.

27.5.2020 Syksyn metsästelun ja talven hiihtelyn aikana Vernalle sukeutui säännöllinen, erinomaisesti tuultakäyttävä ja yhteyttäpitävä haku, joka hivelee silmää ja on erittäin tuloksellinen. Se on riistaintoinen, tarkkanokkainen ja miellyttävä jahtikaveri.

07/2019 innokas uimari, innokas noutaja, seisoo hyvin

1 v 4 kk iässä hakee ja käyttää tuulta erinomaisesti, noutaa hyvin, seisoo erinomaisesti, ui hyvin. Kasvamassa lupaava linnunpelätti.

RIEKONNAURUN VAPPU

Om. Kimmo Oksanen

Terveys: Lonkat A/A, kyynärnivelet 0/0, selkä ok, olkanivelet ok (ortopedin lausunto). Hampaista I2 ja I3 vaurioituneet ja niiden viereinen alakulmuri puuttuu, tapaturma. Perusterve. Ataksiavapaa. Emättimen laskeuma, steriloitu.

KAER: NUO2, näyttely hyl (hammaspuutos)

Vappu on Assi-mummonsa ilmetty blondiversio: nokkela, rohkea, vietikäs ja melkoinen tasajalkapomppu, joka ei pienistä hetkahda. Reipas uimari, hyvä hakija, seisoo hyvin, hyvä avanssi, rauhallinen ammuttaessa, noutaa hyvin. 1 v 4 kk iässä käyttää hyvin tuulta, hakee hyvin, yhteistyöhaluinen, noutaa hyvin, seisoo hyvin, ui hyvin. Ei tarvi Kimmon syödä maitopottuja!

28.9.2020 Vernan ja Vapun puuttuvat alahampaat. Molemmilta kuvattiin leuat lonkkakuvauksen yhteydessä, ja kummallakin näkyy kuvissa selkeästi vanha trauma ja murtuneet hampaa. Missä välissä tämä on tapahtunut, kukaan ei tiedä. Mutta koska niitä ei ole kiikutettu eläinlääkäriin juuri tapaturmahetkellä, niille ei saa eläinlääkintötodistusta, eli näyttelytulosta eli ei pääse kokeisiin. PRKL.

5.10.2019 Vintiöiden Junkkari on käyty. Viidestä koirasta paikalla oli neljä, viides oli Ruotsissa pyynnissä. Kiitän isäntiä aktiivisuudesta! Ulkomuotokatselmuksessa oli tuloksena yksi ERI, yksi EH ja kaksi hylsyä kulmahampaiden vuoksi. Muutoin Vintiöt tunnistaa rotunsa edustajiksi, eikä niillä ole käyttökestävyyttä haittaavia rakennevirheitä. Maastossa oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kolme löysi linnun: Verna meni hieman liian pitkälle perään (molemmilla kerroilla!), Vappu päätti ensimmäistä kertaa elämässään olla etenemättä (kummallakaan kerralla!) ja Velmu harjoitti omatoimimetsästystä. Lisää tottelevaisuutta ja kilometrejä, niin hyvä tulee. Junkkari on jalostuskatselmus, ei erinomaisten koirien esittelytilaisuus. Jalostuskatselmuksessa on tärkeä kirjata koirista niin hyvät kuin huonotkin puolet ja kirjataan pentueen ja kasvatustyön taso pitkällä aikavälillä. Erinomainen tilaisuus estää kennelsokeutta ja katsella peiliin. Juuri siksi on erittäin tärkeää, että pentueesta mahdollisimman monta koiraa saadaan mukaan. Kiitos isännille aktiivisuudesta, olen ylpeä teistä!

31.7.2019 Ovat päivitykset ihan kunnolla myöhässä. Kauden päätösjahdissa saatiin ensimmäiset pudotukset Vernalle ja Vapulle. Kaikista Viikareista on kehittymässä varsin kelvollisia linnunpelättejä. Kesällä on uitu: uinti on pääosin tullut helposti, useampaa ei tahdo saada lutakosta pois.

25.8.2018 Käytin Vernaa ja Viikaria metsässä TET-jaksolla. Viikari juoksi ajoittain ihan hyvästi poski tuuleen, vaikkei ikää olekaan kuin 12 viikkoa. Vernalla oli vielä liian hätä siitä, että eksyy porukasta.

12.8.2018 Vintiöt kasvavat ja ovat alkaneet tutustua työelämään ja riistaan. Intoa näyttäisi olevan. Useampi kantaa jo eri sorttisia lintuja varsin nätisti. Verna tosin yrittää syödä ne ja vielä murisee päälle. Siinä näyttäisi olevan muutenkin terrierin vikaa 🙂

3.8.2018 Ovat taas päivitykset vähän myöhässä, kun ei raskisi käyttää aurinkoisia päiviä koneen ääressä, mutta eipä ole kyllä satanutkaan. Väki pirtissä vähenee ja pidot paranee. Lähtijät ovat kotiutuneet hyvin, ovat kuulemma nopeaoppisia, ja isännät ovat alkaneet treenaamaan tulevia jahtikavereitaan innolla. Kotona vielä olevat pennut ovat käyneet uimassa, kiusanneet isompiaan ja nauttineet elämästä. Ronja lähti takaisin Kuusamoon pentujen täytettyä kahdeksan viikkoa. Teemu kävi alkuviikosta sitä katsomassa ja kysyi, joko Ronja lähtee mukaan. Ronja ei mielestäni ollut kuitenkaan valmis lähtemään, eikä se itsekään ollut lähdössä Teemun mukaan. Se huolehti vielä pennuista muiden ”isojen koirien” ollessa paikalla ja seuraili niitä pitkin pihaa. Loppuviikosta huolehtiminen jäi pois, ja Ronja oli selvästi sitä mieltä, että nyt pennut pärjäävät omillaan ja lähti mukaani mielellään. Se imetti loppuun asti ja leikki pentujen kanssa innokkaasti koko ajan. Ronja ilahtui kotiväkensä näkemisestä ja on aloittanut kuntoilun jahtikautta varten. Iso kiitos Teemulle siitä, että sain pitää Ronjaa pentujen kanssa niin kauan kuin se itse halusi. Ronja on äärimmäisen älykäs ja tunteellinen koira, ja olisi ollut kamala palauttaa se niin, että se olisi kaivannut pentujaan ja ollut niistä huolissaan. Kiitos!

21.7.2018 Seitsemän viikkoa mittarissa. Pennut laukkovat töppöjaloillaan pitkin pihaa korvat tuulessa hulmuten. Ne ovat laajentaneet reviiriään rohkeasti marjapensaisiin ja laavulle. Ronja kiertää pennulta toiselle ja pitää niistä lukua. Se leikittää niitä paljon, milloin makaa selällään ja antaa pentujen hyppiä päällään ja repiä korvista, milloin tuo niille narulelua ja milloin höynää muutoin vain leikkimään. Onneksi Assi-mummo sentään osaa komentaa niitä. Pentue on erittäin tasainen: pieniä temperamenttieroja löytyy, mutta niitä saa kyllä sitten ihan asiakseen kaivaa esille.  Vintiöt tunnistavat luoksetulovihellyksen, läjiä ei ole tullut sisälle kuukauteen, ja niillä on aina nälkä. Ne ovat iloisia, leikkisiä ja terävähampaisia, riista kiinnostaa, eivätkä ne pelkää laukauksia. Kävimme niiden kanssa eilen uimassa, kun on ilmoja pidellyt. Noin pieniksi ne ovat varsin vikkeläliikkeisiä ja aikaansaapia kavereita, mikä on tietysti aina käyttökoiralta toivottavaa, vaikkakin kasvattajalle väliin stressaavaa 🙂 Aitasin tuossa taannoin yrttimaani turvaan pennuilta. Pikkutyttö rynni juuri syliini nuolemaan naamaa/puremaan nenää, ja sen  henki haisi epäilyttävästi tilliltä. Hmm. Pikku-Houdineja siis. Jälleen kerran. Italiassa seurataan pentuetta suurella mielenkiinnolla rotujärjestön hallitusta myöten. Täysin käyttölinjaisia pentueita näin kovasukuisista vanhemmista ei synny Italiassakaan kuin muutama vuodessa. Vintiöt ovat jo neljäs pentue riekonnaurulaisia sillä tiellä.

4.7.2018 Neljän viikon rajapyykki ohitettu. Pennut kasvattelevat hampaitaan ja laajentavat maailmaa. Ne käyvät ulkoilemassa reippaasti takapihalla aina hereillä ollessaan, ja niiden koordinaatio on parantunut hurjasti. Pentue on tasainen: ne menevät kaikki itse rohkeasti pitkin pihaa häntä pystyssä, eivät ole moksiskaan laukauksista tai vierailijoista ja vesityön alkeita läärätään juomakupissa säännöllisesti. Ne näyttävät olevan ihmishakuisia ja miellyttämishaluisia. Kaikille näyttäisi tulevan karkea ja rungonmyötäinen rotutyypillinen turkki, yhdelle ehkä hieman pitempi, mutta siitäkään tuskin mitään tukkajumalaa tulee. Erinomaisen tasainen, rohkea ja yhteistyöhaluinen pentue. Ja ovathan ne sentään aika ihania!

 

13.6.2018 Pennut kasvavat, ja kaikki yrittävät punkea jo jaloilleen. Silmät alkavat avautua ja karjumisyrityksiä kuuluu laatikosta säännöllisesti. Jouduin tänään viemään pienimmän pennun, Varpun, piikille. Sillä ei paino lähtenyt nousemaan sellaista tahtia kuin olisi pitänyt, vaikka kilpailu ei ole mahdoton, maitoa riittää ja Ronja on esimerkillinen emä. Syynä oli, että sillä oli mielestäni hahmotusongelmia nisän tunnistamisen kanssa, eikä kärsivällisyyttä roikkua kiinni. Mitään fyysistä vikaa, kuten kitalakihalkiota, sillä ei ollut. Olin katsellut sitä jo toisesta päivästä lähtien, että ei taida tulla eläjää, mutta se oli reipas ja liikkuvainen pentu, joka kuitenkin kasvoi jonkin verran. Näyttää olevan joka kerta yhtä vaikeaa. Elämä on.

Ronja on erittäin älykäs ja miellyttävä koira. Minulla ei olekaan ennen ollut noin kommunikatiivista koiraa. Se juttelee paljon äänellään, ja jos sillä on jotain asiaa, se kertoo. Ei tarvi putkiaivonkaan yhtään arvuutella. Kun sillä on nälkä, neljä kertaa päivässä, se tulee tuijottamaan ja kuljettaa minut ruokaämpärille. Kun se haluaa ulos, se tulee tuijottamaan ja kuljettaa minut ovelle. Jos vesi kupissa ei sen mielestä ole riittävän raikasta (se on veden suhteen nirso, sitä pitää vaihtaa neljä-viisi kertaa päivässä, isäntänsä mukaan se on keksinyt tämän viime talvena), se tulee tuijottamaan ja vie vesikupille. Toivottavasti tämä enteilee, että laatikossa tuhisee kuusi pentua, joilla on älyä ja vahva halu tehdä yhteistyötä tärkeiksi mieltämiensä asioiden, eli metsästyksen, eteen. Toki voi olla, että niille joutuu kertomaan, miksi on mielekkäämpää odotella laukausta kuin juosta hippulat vinkuen metson perässä 🙂

6.6.2018 Vintiöt nukkuvat ja syövät, yhtä lukuun ottamatta painot nousevat tasaiseen tahtiin. Se saa aikaa maanantaihin, toivotaan parasta. Yritän edelleenkin kovettaa sydämeni ja vakuuttaa kovasti itselleni, että ei ole tarkoituksenmukaista tehohoitaa tai -syöttää alle viikon ikäisiä pentuja. Näistä on tarkoitus kasvaa terveitä ja reippaita käyttökoiria. Minun tehtäväni on pitää emä kunnossa ja pentulaatikko puhtaana. Pentujen tehtävä on syödä ja elää. Se pienempi keisarinleikattu näyttää heikon alun jälkeen olevan sisukas pakkaus, joka on ensimmäisenä tissillä, eikä päästä irti. Siitä tulee vielä jollekin periksiantamaton jahtikaveri.

1.6.2018 Vintiöt näkivät päivänvalon. Ronja synnytti kolme urosta ja neljä narttu. Viimeiset kaksi pentua jouduttiin leikkaamaan. Onneksin olen nähnyt sen verran koulukirjasynnytyksiä, että tajusin lähteä. Hyvä ja rauhallinen eläinlääkäri totesi ensimmäisen kohdalla, ettei tästä taida olla eläjäksi, ja sama oli kommentti toisellekin. Sain ne molemmat kuitenkin virkoamaan. Jälkimmäisen kohdalla lausuma meinasikin toteutua, sillä se oli tippua pöydältä pariin kertaan, kun yritti karata aina, kun hieroin sitä toista kaveria kuivaksi. Ensimmäinen pentu punnittiin, ja koska se oli periaatteessa syntymäpainoltaan kohtuurajoissa, se pääsi kotiin kokeilemaan. Mukava, että on vielä maalaisjärkisiä eläinlääkäreitä, jotka eivät ole tekemässä kaikkea kaiken eteen vaan tietävät, että kaikkia ei aina voi tai kannata pelastaa. Kuulin nimittäin, että oululaiselle ei-kunnalliselle klinikalle olisi viety vastasyntynyt pentu lopetettavaksi, kun tuoreella kasvattajalla ei ollut riittänyt kantti lopettaa sitä itse. Pennulla oli ollut silminhavaittavia epämuodostumia. Eläinlääkäri oli tyrkyttämällä tyrkyttänyt tehohoitoa ja eikö vielä yritettäisi. Kasvattaja oli hetken hämmennyksen jälkeen pitänyt puolensa, mutta mielestäni tuossa tilanteessa ei pitäisi joutua puoliaan pitämään.

23.5.2018 Ronjan tiineys etenee hyvin. Se on reipas ja nälkäinen. Uudet riekonnaurulaiset rynnistävät mahassa koko rahan edestä. Ottavat vissiin äiteestä mallia, sillä Ronja laukkoo vielä omaehtoisesti mahansa kanssa pitkin pihaa. Avasin tänään ampumakauden. Ronja huusi autossa huolissaan, etteivät mene metsot hukkaan. Päästin sen treenin jälkeen ulos, ja se spurttasi heti noutamaan.

Piipahdin myös kummipoikani luona. Pihalla kirmasi reilu kymmenpäinen parvi arviolta 7-10 vuotiaita poikia. Autoni nähdessään kaikkea elävää täydestä sydämestään rakastava kummipoikani juoksi ovelle ja ruskean naaman nähdessään kysyi, oliko se Assi. Sanoin, että ei, se on Assin tytär Ronja, Imman sisko, ja että se saa ensi viikolla pentuja. Pellavapää pyörähti välittömästi ympäri ja esitteli isännän elkein uuden ystävänsä: ”Tässä on Ronja, se on Pallopään sisko, ja se saa viikon päästä 12 pentua!” Saattaapi olla arvio hyvinkin kohdillaan…

1.5.2018 Kävimme Ronjan kanssa riiuureissulla Maremmassa Toscanassa. Ronja on äärimmäisen tervepäinen, hyväluonteinen ja hyvän hermorakenteen omaava koira ja erittäin miellyttävä matkakumppani. Kuusamolainen kyläluuta matkusti sujuvasti lentokoneessa, Roma Fiumincinon vilskeessä ja sopeutui majapaikkani koiriin nopeasti. Se ei osoittanut missään vaiheessa pelkoa tai aggressiivisuutta. Torres oli myös entiseen tapaan erittäin miellyttävä koira. Näin maastossa sen reilu parivuotiaan jälkeläisen, minkä jälkeen totesin koiran omistajalle vilpittömästi, että niin hienon ja rotutyypillisen koiran työskentelyn seuraamisesta tulee niin hyvä mieli, että reissuun käytetty aika, raha ja vaiva eivät harmita, vaikka pentuja ei tulisikaan. Toivotaan kuitenkin että tulee, vaikka lentomatkustamisen stressi ilman omistajaa on aina tiinehtymisen kannalta riskialtista. Pidän kuitenkin tärkeänä, että uros ja narttu pääsevät itse päättämään, tykkäävätkö ne toisistaan, ja nähdään, onnistuuko astuminen. Luonnolla on omat varokeinonsa, joita olen oppinut kunnioittamaan. Toisaalta majapaikkamme kyläkirkkoa kutsuttiin nimellä Chiesa della Santissima Concezione, joten mikä voi mennä vikaan 🙂

Osallistuimme reissulla Ronjan kanssa myös Hubertus-kokeeseen. Hubertus-kokeessa arvioidaan koiran lisäksi myös metsästäjän toimintaa, mitä ei Italian kennelliiton kokeissa tehdä. Ronja haki juoksunsa vuoksi kokeessa viimeisenä, joten se joutui odottelemaan vuoroaan kuutisen tuntia autossa. Kun sen vuoro tuli, lämpöä oli jo päälle 20, eikä se ollut juonut, sillä se oli vetänyt sen verran kierroksia, kun muille koirille ammuttiin. Siitä ja edellisen vuorokauden matkustuksesta huolimatta se haki hyvin ja laajasti, kävi itsenäisesti vuoristopeltojen reunat, painui sumeilematta piikkipuskiin ja piti hyvin yhteyttä, vaikka meillä ei tässä vaiheessa yhteistä taivalta ollutkaan vielä kuin rapiat 24 h. Se löysi ja seisoi linnun, luvasta erinomainen avanssi ja linnun siivittäessä rauhallisesti paikoillaan. Pudotin (laina-aseella) linnun, jonka Romppainen sitten roijasi pudotellen minun nurkilleni. Kuusamolaisella oli lieviä vaikeuksia mieltää juuri tarhasta otettu fasaani riistaksi. Tämän jälkeen sillä loppui kuumassa säässä odottelun ja matkustuksen vuoksi veto. Tyylivirheitä tuli, koska minulla ei ollut ihan kaikki Hubertus-kokeen sääntöjen hienoukset hanskassa, mutta saimme kuitenkin kokeesta tuloksen, eli Riekonnaurun I-pentueesta on nyt palkittu metsästyskokeessa 7/8 koiraa. Kokeeseen osallistui myös Riekonnaurun Ukko, joka on nuoresta iästään huolimatta tiukasti kiinni paikassa kansalliseen Hubertus-kokeeseen Toscanan maakunnan edustajana.