Riekonnaurun jalostusstrategiasta

Olen jo vuosia kuullut aina silloin tällöin ”kentältä”, että tuhoan rodun käyttämällä lonkkakuvaamattomia italialaisia koiria. Viimeisen parin viikon aikana minulle on kerrottu, että estän muita kasvattajia laajentamasta geenipohjaa ja parantamasta koiriensa metsästysominaisuuksien tasoa, koska en anna omia uroksiani käyttöön enkä varsinkaan näyttelylinjaisille nartuille. Pintapuolisesti, ja jos horisontti on vain seuraava oma riittävän alhaisen sukusiitosasteen omaava pentue, tilanne saattaakin näyttää tältä. Päätin siis avata tähän hieman riekonnaurulaisten jalostusstrategiaa.

Riekonnaurulaisten jalostusstrategiana on valita jokaisesta pentueesta kokonaisuutena (terveys, luonne, käyttöominaisuudet, rotutyypillisyys) parhaat koirat sukupuolesta riippumatta jatkamaan sukuaan. Kukin koira yhdistetään sellaisen koiran kanssa, josta voidaan toivoa vähintään sukuaan jatkavan koiran veroisia jahtikavereita meille oleville ja tuleville riekonnaurulaisille.

Olen tästä mahdollisuudesta ja ymmärryksestä erittäin kiitollinen koko Riekonnaurun tiimille!

Valinta sukuaan jatkavasta koirasta alkaa muotoutua tavallisimmin pentujen ollessa vuosikkaita ja tarkentuu seuraavien kahden-kolmen vuoden aikana. I-pentueesta listalla on alusta asti ollut kolme koiraa, A-pentueesta yksi, U-pentueessa on tällä hetkellä vielä Suomessa harkintalistalla kolme, mutta lopullinen määrä on todennäköisesti pienempi. V-pennuista ei jatka sukuaan kukaan.

Yllä kuvattu tarkoittaa narttujen kohdalla sitä, että valinnan ja jalostuskäytön välillä ei välttämättä tapahdu mitään muutamaan vuoteen: odotellaan tuloksia ja katsellaan nartun kasvamista tai jo lisääntyneen siskon jälkeläisnäyttöjä. Uroksen kohdalla sukua jatkava voi olla valittuna viisi-kuusikin vuotta, ennen kuin sitä varsinaisesti lisäännytetään. Haluan käyttää mahdollisuuden odotella urokset epilepsian riski-iän yli ja etsiä niille rauhassa sopivan nartun. Urokseni eivät siis suinkaan ”seiso tyhjänpanttina”, vaikka niille ei heti teini-iässä narttua eteen tuotaisikaan. Niillä on oma, suunniteltu paikkansa riekonnaurulaisten 10 vuoden jalostusstrategiassa.

Yhdistelmien valinnassa yritän huomioida myös sen, miten kyseisen yhdistelmän jälkeläisiä voisi jatkossa käyttää. Toiselle sukupolvelle ei välttämättä ole vielä nimettyjä kumppaneita (joskus on!), mutta jonkinlainen ajatus siitä, mihin suuntaan lähdetään, on olemassa. Käytetyt koirat ovat perusterveitä keskitasoa parempia metsästyskoiria ja täysin käyttölinjaisia. Pelkkä koiralla metsästely ei tee siitä vielä käyttölinjaista, vaan käyttölinjaisuuden kertoo koiran sukutaulu ja se, millä perusteella siellä on valintoja tehty. Toistaiseksi kaikki Suomessa syntyneet täysin käyttölinjaiset spinonet ovat olleet riekonnaurulaisia.

Spinonen PEVISA sallii yhdelle koiralle 21 jälkeläistä. Se on meidän pienessä kannassamme aivan liikaa. Toki omalla rakkaalla koirallaan voi kukin teettää niin paljon pentuja kuin PEVISA sallii, mutta jalostuksellisesti yksi normaalikokoinen pentue riittää Suomen populaatiossa aivan hyvin, kahteen pitää löytyä jo hyvät perustelut. Jos samasta sisarusparvesta lisääntyy useampi koira, useampaan kuin yhteen normaalikokoiseen pentueeseen ei ole mitään syytä. Sen jälkeen on käännettävä katse seuraavaan sukupolveen ja alettava valitsemaan jatkajia sieltä. Jos pentueita siis pääsääntöisesti ei ole odotettavissa kuin yksi per koira ja jos tämän mahdollisesti ainokaisen yhdistelmän ei voida odottaa vähintään säilyttävän jo saavutettua tasoa, koira menee jalostuksellisesti tulevia sukupolvia ajatellen hukkaan, vaikka lyhyellä tähtäimellä maailmaan saatettaisiinkin yksi matalan sukusiitosasteen pentue. Ei siis ole sama, mihin turreen koira yhdistetään.

Viitisentoista vuotta sitten Suomessa oli vain kaksi täysin erillisiksi tulkittavissa olevaa sukulinjaa. Nyt niitä on muutaman vuoden ollut kolme (Fragola/Leppäkankaan, Wanhanpirtin ja Riekonnaurun) joista Fragola/Leppäkankaan linja linkittyy riekonnaurulaisiin jo nyt yhden uroksen (Pecchè) ja Wanhanpirtin yhden uroksen (Ferentum Torres) kautta. Jos näiden kolmen linjan koiria aletaan laittamaan enemmältikin yhteen, ollaan taas tilanteessa, jossa ”kaikki ovat serkkuja keskenään”. Tämä ei laajenna geenipohjaa vaan supistaa sitä. Geenipohjan laajentaminen ei onnistu (ainakaan tässä vaiheessa) laittamalla kotimaisia ristiin, vaan lähtemällä reippaasti merta edemmäs kalaan.

On kaunis ajatus, että käyttö- ja näyttelylinjat yhdistämällä saadaan hyviä ja kauniita metsästyskoiria. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole. Tämä on testattu Suomessa ja muualla useammassa rodussa moneen kertaan. Käyttöominaisuudet periytyvät, mutta niiden periytyvyysaste on sen verran pieni, että tason parantamiseen ei riitä omassa pirtissä olevan pentueensa keskivertoturren astuttaminen huippu-uroksella. Pahimmassa tapauksessa pentu perii käyttölinjaisen vanhempansa energiatason ja näyttelylinjaisen vanhempansa metsästysominaisuudet. Ominaisuuksien parantamiseksi kustakin pentueesta pitäisi järjestelmällisesti valita kokonaisuutena ja käyttöominaisuuksiltaan parhaat koirat ja yhdistää ne vahvoja käyttöominaisuuksia periyttäviin koiriin – useamman sukupolven ajan.

Ei siis ole kyse siitä, ettenkö antaisi uroksiani muille tai jollekin muulle tietylle kasvattajalle/nartulle. Jos minulle esitetään ominaisuuksiltaan kokonaisuutena sovelias narttu, joka sukutaulunsa puolesta periyttää potentiaalisesti edes teoriassa sellaisia koiria, jonka olisin valmis itsekin ottamaan, ja kasvattaja sitoutuu rodun pitkäjänteiseen kehittämiseen, autan erittäin mielelläni. Jos ei, meidän riekonnaurulaisten työ menee hukkaan.

Sikäli ei ole huolta, että esimerkiksi Italiassa on kaikkien käytettävissä hienoja käyttövalioita, joista osa on jopa lonkkakuvattu ja joilla itse kukin voi laajentaa geenipoolia ja parantaa käyttöominaisuuksien tasoa. Siksi minäkin siellä käyn.

Ja edelleen: kiitän lämpimästi koko Riekonnaurun tiimiä avusta, harkitsevaisuudesta ja vastuullisesta suhtautumisesta sekä rotumme populaatioon Suomessa että käyttölinjaisten spinoneiden metsästysominaisuuksien vaalimiseen.

6.8.2019 Pohojois-Pohojammaa

Salla