Riekonnaurun Ipanat syntyivät 2.4.2013. Assia di Cascina Croce x IT KVA Biro del Brenton. Neljä urosta, neljä narttua. Ataksiavapaita (vanhemmat testattu).

Riekonnaurun I-pentueen käyttöominaisuuskeskiarvot

RIEKONNAURUN INTO

Om. Sami Tuohinto

Terveys: perusterve Lonkat A/A, kyynärät 0/0, olkanivelet ei OCD-muutoksia. Mahalaukunkiertymä leikattu 8/21. Ataksiavapaa. Verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen annettu.

KAER: NUO3, AVO2. Näyttely H Junkkarin jalostuskatselmus HYL (luikerteli pois hampaidennäytöstä)

Suurin, ahnein, ketterin. Synnynnäinen johtaja. Saanko esitellä: Benito

11.8.2015 Into on varmatoiminen, nopea ja suoraviivainen noutaja, Sen bravuurina on noutaa kaksi lintua kerralla. Hakee, seisoo ja löytää hyvin.

29.10.2014 Tiedottaa pillikutsusta.

10.8.2014. Into on kunnostautunut innokkaana noutajana kyyhkyspassissa. Tarttuminen lintuun erinomainen, kantaa hyvin ja hyvällä otteella, ei pure. Innokas ja hyvänokkainen.

23.2.2014 Innokas, sitkeä hakija, luontainen hakukuvio, erinomainen linnunlöytäjä ja -käsittelijä. Jarruja odotellessa.

5.10.2013 Hakee hyvin, monta hyvää kiinteää seisontaa takana, pudotuspaikkaa odotellessa. Erinomainen riistankäsittelijä, jonka ei tarvitse riistalla arpoa. Innokas ja tulisieluinen nuorukainen!

14.7.2013 Teeripoikuus merkattu. Ensimmäinen riistakosketus ja heti oltiin asialla!

RIEKONNAURUN ILDA

Om. Salla Finnilä, Markus Jaakola

Terveys: perusterve. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, olkanivelet ei OCD-muutoksia (ortopedin lausunto). Ataksiavapaa, Verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen annettu.

KAER: NUO1, AVO2 Näyttely: ERI, Junkkarin jalostuskatselmus ERI

Ilda Boccassinin mukaan nimetyllä Hildalla on äitinsä tavoin ihana aamu aina kun se on hereillä. Hilda on kolmiviikkoisesta lähtien tiennyt, miksi sillä on Nenä. Erittäin nopea oppimaan, miellyttämishaluinen ja iloinen kaveri, jolle ei tarvi ääntä korottaa.

20.12.2015 Hilda on linnustuksen ohessa kunnustautunut rusakkojahdissa sekä jäljittämällä supeja, kettuja ja haavakkohirviä. Tänään oli haukussa ilvesemo kahden pennun kanssa. Monipuolinen Metsästyskoira. On ainakin sattunut isännällä ja koiralla riistainto kohdilleen.

31.1.2015 Sitkeä, vauhdikas ja iloinen hakija, erinomainen linnunlöytäjä ja riistankäsittelijä.

10.8.2014. Hilda oli ollut kyyhkysaloituksen aamuna kiireinen ja noutanut 47 lintua. Tarttuu hyvin, kantaa hyvällä otteella ja varmasti, pehmeäsuinen ja hyvänokkainen.

19.4.2014 Hilda on käynyt varisjahdissa noutajana, ja sen verran sulaakin on löytynyt, että se on saanut talviturkin heitettyä.

23.2.2014 Innokas, sitkeä hakija, luontainen hakukuvio, erinomainen linnunlöytäjä ja -käsittelijä.

10.11.2013 Fasaani pudotettu seisonnalta.

12.10.2013 Markus ampui sorsan, joka tippui kaislikkoon n. 30 metrin päähän. Hilda oli hakenut uimalla, kunnes lintu oli löytänyt. Onneksi Markus oli kahlannut tukena niin pitkällä, kuin saappaissa riitti varsi. Muutenhan tuo kuullostaisi epäilyttävästi avo-luokan vesityöltä – apurattain tosin ja kylmässä vedessä :) Hilda on kotiutunut hyvin ja tietää, ketä emäntää pitää totella ja keneltä pikkuapureilta kerjätä rapsutuksia.

8.9.2013 Hilda pysähtyi jäniksen perästä pillillä, 50 metriä myöhemmin se oli vielä seissyt kurpan. Ei sillä ainakaan ihan heti keitä yli.

15.7.2013 Teeripoikuus merkattu. Oli iso poikuus!

RIEKONNAURUN IMMA

Om. Salla Finnilä

Terveys: perusterve. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, olkanivelet ei OCD-muutoksia (ortopedin lausunto). Ataksiavapaa. Verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen annettu.

KAER: AVO2, Näyttely ERI, Junkkarin jalostuskatselmus ERI

Lisätietoja kohdassa Lauma > Imma.

RIEKONNAURUN INGRID

Om. Teemu ja Sanna Ronkainen

Terveys: perusterve. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, olkanivelet ei OCD-muutoksia (ortopedin lausunto). Ataksiavapaa. Verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen annettu.

KAER: Palkittu Italiassa Hubertus-metsästyskokeessa Näyttely: EH Junkkarin jalostuskatselmus H

Lempeän ulkokuoren alla Ronjassa piilee erinomaisen ehtivä ja kekseliäs pieni linnunpelätti.

3.4.2018 Osallistuimme astutusreissulla Ronjan kanssa myös Hubertus-kokeeseen. Hubertus-kokeessa arvioidaan koiran lisäksi myös metsästäjän toimintaa, mitä ei Italian kennelliiton kokeissa tehdä. Ronja haki juoksunsa vuoksi kokeessa viimeisenä, joten se joutui odottelemaan vuoroaan kuutisen tuntia autossa. Kun sen vuoro tuli, lämpöä oli jo päälle 20, eikä se ollut juonut, sillä se oli vetänyt sen verran kierroksia, kun muille koirille ammuttiin. Siitä ja edellisen vuorokauden matkustuksesta huolimatta se haki hyvin ja laajasti, kävi itsenäisesti vuoristopeltojen reunat, painui sumeilematta piikkipuskiin ja piti hyvin yhteyttä, vaikka meillä ei tässä vaiheessa yhteistä taivalta ollutkaan vielä kuin rapiat 24 h. Se löysi ja seisoi linnun, luvasta erinomainen avanssi ja linnun siivittäessä rauhallisesti paikoillaan. Pudotin (laina-aseella) linnun, jonka Romppainen sitten roijasi pudotellen minun nurkilleni. Kuusamolaisella oli lieviä vaikeuksia mieltää juuri tarhasta otettu fasaani riistaksi. Tämän jälkeen sillä loppui kuumassa säässä odottelun ja matkustuksen vuoksi veto. Tyylivirheitä tuli, koska minulla ei ollut ihan kaikki Hubertus-kokeen sääntöjen hienoukset hanskassa, mutta saimme kuitenkin kokeesta tuloksen. Kehuja keräsivät Ronjan haku ja metsästyshalu sekä minun säpäkkä laaki-ja-vainaa.

20.10.2015 Erinomainen hakija, linnunlöytäjä ja seisoja. Jarruja vielä testataan.

25.9.2014 Ronja tiedottanut oma-aloitteisesti riekot. Erinomainen hakija ja riistanlöytäjä, joka ”kaivaa linnun vaikka paskakaivosta”

20.8.2014 Ronja oli aloituksessa perannut hyvin kaislikoita, merkannut sorsat ja kurpat ammuttavaksi ja noutanut ammutut vedestä. Lupaava alku syksylle.

16.9.2013 Pikkuunen on alakanut laittamaan jo ukkometsoja ahtaalle 🙂

10.9.2013 Poikateeri pudotettu hyvän haun ja hyvän seisonnan päätteeksi. Ronja on seissyt vakaasti jo jonkin aikaa. Pinna pitää, vaikka linnut olisivat näkösällä.

20.6.2013 Valkoisen käkättävän käry oli käynyt Ronjankin nokkaan, mielenkiintoista syksyä odotellessa…

RIEKONNAURUN IIRO

Om. Pekka Blomberg

Terveys: perusterve. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, olkanivelet ei OCD-muutoksia (ortopedin lausunto). Ataksiavapaa. Verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen annettu.

KAER: – Näyttely: EH

Yksi porukan rohkeimmista ja uteliaimmista, mutta silti kuin ihmisen mieli: erittäin ihmis- ja yhteistyöhakuinen. Tarttuu hanakasti lintuun.

31.1.2014 Erinomainen ja vauhdikas hakija, erinomainen linnunlöytäjä ja riistankäsittelijä.

23.2.2014 Innokas hakija, erinomainen linnunlöytäjä ja -käsittelijä.

28.9.2013 Metsästysreissulla pohojosessa seisonnan päätteeksi alas riekko ja akkateeri.

RIEKONNAURUN ILPO

Om. Jani Huuki

Terveys: perusterve. Lonkat A/B, kyynärät 0/0, olkanivelet ei OCD-muutoksia (ortopedin lausunto). Ataksiavapaa. Verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen annettu.

KAER: NUO1, AVO2, näyttely H, Junkkarin jalostuskatselmus EH

Vauhdikas pikkukaveri. Kun mekkala kovenee pidot paranee – ja keskipisteessä on Ilpo.

31.1.2015 Tulinen ja vauhdikas hakija, seisoo selkeät hajut kiinteästi ja yläpäisesti, erinomainen avanssi, tulee pillikutsusta tiedottamaan.

12.8.2014 Ilpokin on päässyt kyyhkynnoutohommiin. Tarttuu lintuun hyvin, kantaa hyvällä otteella, pehmeäsuinen noutaja.

10/2013 Latoo metsässä reippaasti menemään. Seisonta odottelee aivan nurkan takana rauhallisempia lintuja ja suotuisampia tuulia.

RIEKONNAURUN ISLA

Om. Raimo Väisänen

Terveys: Molemmista olkanivelistä leikattu irtopala oikea ja vasen. Ei jalostukseen. Perusterve. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, lonkkakuvien yhteydessä otettujen olkanivelten uusintakuvien perusteella Isla kestää käytössä olkanivelten puolesta koko loppuikänsä ongelmitta. Ataksiavapaa. Verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen annettu.

Kaer: NUO1 Näyttely EH, Junkkarin jalostuskatselmus ERI

Rohkea, vauhdikas ja temperamenttinen.

6.9.2015 Tiedottaa pillikutsusta. Erinomainen hakija, linnunkäsittelijä ja noutaja. Avanssi lähtee.

31.1.2015 Varmaotteinen ja tehokas jahtikoira, jonka yhteistyötä Raimon kanssa on mukava seurata. Kuulemma ”virkeä” pikkukaveri.

23.2.2014 Innokas, sitkeä hakija, luontainen hakukuvio, erinomainen linnunlöytäjä ja -käsittelijä. Hermo pitää hienosti myös näkösällä juoksevalla linnulla.

11.9.2013 Haku, seisonta, pudotus ja nouto. Siitä se ura urkenee.

12.6.2013 Merkkasi teeret 50 metristä. Nokka pelaa ja on yhteydessä aivoihin.

RIEKONNAURUN IIKKA

Om. Otso Manninen

Terveys: Vasemmassa olkanivelessä OCD-muutos, irtopala poistettu leikkauksella. Kyynärpäät puhtaat. Ei jalostukseen. Perusterve. Lonkat B/B, kyynärät 0/0, lonkkakuvien yhteydessä otettujen olkanivelten uusintakuvien perusteella Iivo kestää käytössä olkanivelten puolesta koko loppuikänsä ongelmitta. Ataksiavapaa. Verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen annettu.

KAER: NUO3, Näyttely: ERI, Junkkarin jalostuskatselmus EH

20.10.2015 Iivo oli käynyt hakemassa vauhtia länsinaapurista. Se oli viimeisenä tunturipäivänä juossut 53 km keskinopeudella 12 km/h.

24.10.2014Otso pudotti Iivolle tiedotuksen ja riistatyön päätteeksi fasaanin. Erinomainen hakija ja riistanlöytäjä.

23.9.2013 Lintuja seistään täälläkin.

Erittäin miellyttävä ja reipas kaveri, joka ei tee turhaa numeroa mistään. Sievä kuin sika pienenä. Iivo painelee metsässä kuin äiteensä, tosin pitää yhteyttä paremmin. Monessa suhteessa äiteensä poika muutenkin. Tarttuu hanakasti lintuun ja kantaa hyvällä otteella. Vauhdikas ja riistaintoinen kaveri.

——————————————————————————————————————————————————————————————-

18.9.2019 Kasvattajaa on taas ilahdutettu kuvilla. Vauhti ja nokka ovat ipanoilla entiset. Iän tuoman kokemuksen myötä Ipanat ovat erittäin tehokkaita jahtikoiria, joilla maisema vaihtuu ja riistaa löytyy.

18.8.2018 Ipanoiden isännät ovat tänäkin vuonna lämmittäneet kasvattajan sydäntä hienoilla riistakuvilla ja erätarinoilla. Kiitos!

25.12.2017 Ipanoilla on pitänyt jahtikautena kiirettä. Saaliskuvia on tullut puhelimeen milloin mistäkin, ja koirien kanssa on kuulemma ”tosi mukava kulkea”. Koerintamalla ykköset ovat olleet lähellä, mutta jääneet vielä saamatta. Kakkosen koiria nämä eivät kuitenkaan ole, joten jospa vielä isäntien kanssa ensi vuonna tsemppaisimme!

27-28.2.2016 Jahtikausi päätettiin Riekonnaurun yhteisjahdilla: paikalla oli neljä ipanaa ja kolme pikku-apinaa. Kiitos isännille aktiivisuudesta ja koiriensa kouluttamisesta sekä järjestelyistä! Kasvattajalla on hyvin pullat uunissa, jos pentupäivien järjestämiseen riittää raahautua makkaroiden ja sinapin kanssa paikalle 🙂 Meillä on hyvä tiimi!

21.11.2015 Ilpo oli taas kolkutellut ykkösen ovia, mutta harmittavan lähelle oli jäänyt. Pudotusta haettaessa lintu oli jäänyt avanssista suuhun, joten tuloksena AVO2. Onnittelut Janille ensimmäisen seisojansa erinomaisesta kouluttamisesta ja aktiivisuudesta koerintamalla! Ilpo ei toistaiseksi ole kokeissa ihan tyhjää reissua käynytkään. Tapansa mukaan Ilpolla oli piisannut vauhtia ja lintujakin oli löytynyt 🙂

2.11.2015 Spinone-SM:issä olivat edustamassa Ilpo (AVO2), Into (AVO2) ja Imma (AVO3). Imma oli ensimmäisenä hakuvuorossa, haki sellaista normaalia laajaa, itsenäistä ja maastopeittävää hakuaan myötätuulessa, löysi linnun, seisoi sen, mutta ei tahtonut edetä. Lopulta sain sen noutokäskyllä etenemään. Lintu räpiköi pari metriä edessä, ennen kuin otti siivilleen, mutta Imma oli pillistä ihan nätisti paikoillaan. Vaikka sen jahti on jäänyt tassuvaurion vuoksi vähäiseksi ja sen kunto on remmilenkkeilytyksen jäljiltä huono, se jaksoi asenteella hakea koko päivän. Se löysi vielä toisen linnun, mutta menin söhimään avanssikäskyä, ennen kuin koira oli paikallistanut linnun, eikä se edennyt. Nouto oli hyvä suoritus. Ensimmäisen erän jälkeen tuomari totesi tykkäävänsä koiran hausta. Totesin siihen, että valitettavasti vain seuraavana hakuvuorossa ovat kaksi velipoikaa, jotka saavat Imman näyttämään kovin likihakuiselta 🙂 Into haki omaa tyypillistä hakuaan, oli ensimmäisen viiden minuutin aikana kahdesti linnulla, joille teki hienot riistatyöt. Kolmannen linnun se seisoi myötätuulihaun aikana, mutta taustajoukko oli niin lähellä, että nuorukaisen pinna petti ja se nosti linnun itse. Sen ykkönen kaatui siihen 🙂 Ilpolla oli kaksi hienoa riistatyötä, joista toiseen pudotus, mutta myös kaksi karkotusta, joista toinen oli ykköseen liikaa. Lisää kilometrejä ja malttia, niin hyvä tulee! Kaikki kolme hakivat hyvin, olivat usein linnuilla, ja löysivät omat lintunsa. Niiden työskentely on helponnäköistä ja tehokasta, sellaista, että sen katselemisesta tulee hyvä mieli. Kiitos Samille ja Janille (joka ensikertalaisena seisojanomistajana voitti SM-tittelin, Sami ja Into olivat toisia) koiriensa eteenpäinviemisestä! Koirien koko kapasiteettia ei ole vielä nähty, joten toivottavasti perästä kuuluu.

6.9.2015 Pentupäivät takana. Kasvattajan mieltä lämmitti nähdä hienoa hakua, sähköisiä riistatöitä ja hienoja tiedotuksia. Kehitystä on tapahtunut sekä koirissa että isännissä. Kiitos, että käytätte koirienne potentiaalin hyvin hyödyksi ja panostatte koiriinne!

31.1.2015 Metsälintujahti on ohi, fasaaneilla jatketaan vielä. Ipanat ovat saaneet kiitettävästi raitista ilmaa. Syksy on valtaosin kulunut jarruja haeskellessa, eivätköhän ne ensi syksyksi löydy. Kiitos Ipanoiden omistajille aktiivisuudesta! Koulutetulla koiralla on mukava ja huoleton metsästää. Koerintamalla Ilpo, Isla ja Hilda kävivät pokkaamassa NUO1:set marraskuussa, onnittelut Janille, Raimolle ja Markukselle. Ronja ja Into kävivät myös näyttämässä, että haku kulkee, lintuja löytyy ja että peräänmeno on riittävän pitkä ja vauhdikas. Ipanat ovat esittäneet vakuuttavia otteita, ja niiden edesottamuksia on mukava katsella. Assin astutusreissulla kävimme etelänpoikien Ilpon ja Iivon kanssa treenailemassa tiedotusta. Molempien poikien haku ja linnunlöytökyky on erinomainen, Ilpo tarvitsee vielä jonkun riistakosketuksen lisää, jotta osaa jarruttaa linnulle. Se seisoo selkeän hajun saatuaan varmasti ja yläpäisesti ja tulee pillikutsusta tiedottamaan. Myös Iivolla on tiedotus pudotuksineen takana, mutta sen tottelevaisuuden kanssa saa olla erittäin tarkkana.

28.9.2014 Alle 24 kk mannermaisten seisojien jalostuskatselmus Junkkari on käyty.  Seitsemästä osallistuneesta kuusi palkittiin, yksi NUO2- ja viisi NUO3-palkinnolla. Yksi koira ei löytänyt neljässä erässä riistaa. Palkittujen joukossa oli kolme ensikertalaista, ja palkinnotta jäänyt koirakin on käynyt jo oma-aloitteisesti tiedottamassa riekot, joten kyllä sieltäkin on linnunpelätti tulossa. Muutama koira ei ollut peltoa nähnytkään kuin pentupäivillä. Vaikka palkinnot lämmittävät mieltä ja ovat omistajille ansaittu tunnustus, palkinnot eivät ole itsetarkoitus. Tärkeämpää on, mistä palkinnot ovat tulleet. Nyt ne tulivat nuorukaisten törttöilyistä huolimatta, ei siksi, ettei kapasiteetti olisi riittänyt pitemmälle. Tottelevaisuutta vielä lisää, niin Ipanoilla on mukava metsästää ja riistaa löytyy! Palkittujen koirien määrä myös osoittaa, että pentue koostuu tasaisen kelpoisista ja lupaavista metsästyskoirista.

Parannettavaa jäi peräänmenon kitkemisessä ja noudossa, jossa kaksi hanakinta lintuuntarttujaa jättivät kokonaan noutamatta, kun oli muuta mielenkiintoisempaa tarjolla. Perustottelevaisuus pitää olla kunnossa, vaikka koira olisi aina ollut kuinka luontainen noutaja! Ulkomuotokatselmuksessa pentue todettiin riittävän rotumääritelmää vastaavaksi ja rakenteeltaan käyttökestäväksi. Into sai arvosanaksi ”hylätty”. Tuomarilla oli koiran suuta avatessa lipsahtanut koiran poski kipeästi hampaan ja peukalon väliin (en huomannut, tuomari kertoi), minkä jälkeen Into tuumasi, että ihan keskenänne vaan. Uskomatonta, miten senkin kokoinen koira onnistui joka kerta luikertelemaan kolmen ihmisen otteesta irti ja olemaan näyttämättä poskihampaitaan. Parannettavaa jäi myös reissun aikataulutukseen: seuraavalla kertaa yritetään ehtiä paistamaan lätyt ja kyyhkyn täkätkin 🙂 Lämmin kiitos Ipanoiden omistajille koiriensa koulutuksesta, aktiivisuudesta ja hyvästä seurasta! Voitte olla ylpeitä itsestänne ja tekemästänne työstä. Minä ainakin olen ylpeä teistä!

8.9.2014 Viikonlopun pentupäivillä Katajakankaalla oli paikalla seitsemän pentua kahdeksasta ja asianmukainen yleisö. Näimme palavaa riistaintoa, hienoa tuuleen peilaavaa hakua, erinomaista riistanlöytökykyä, varmaa riistankäsittelyä, tulisia avansseja – luvasta ja ilman – sekä pitkiä peräänmenoja. Ipanoiden isännät ovat kovakuntoisia, sen verran rivakasti juoksivat pitkin peltoa pillikuurojen koiriensa perässä. No, ne ovat nopeaoppisia (sekä koirat että etenkin isännät), joten ne saadaan ruotuun. Osa toimii jo ihan niin kuin pitääkin. Fyysisesti Ipanat ovat vielä hyvin keskenkasvuisia kloppeja, ja rintakehää ja turkkia saa odotella vielä reilun vuoden. Kuten pitääkin! Koko pentue on luontaisilta metsästysominaisuuksiltaan korkeatasoinen ja ennen kaikkea tasainen. Kiitän italialaisia ystäviäni, jotka yhdistelmää suosittelivat. Sydäntä sykähdytti katsella Ipanoiden toimia! Isännille viikonloppu oli hyvä herätys siitä, että nämä villivarsat ihan oikeasti tarvitsevat johdonmukaisen ja napakan tottelevaisuuskoulutuksen – kuten mikä tahansa muukin riistaviettinen seisoja.

Ilpon reipas tyylinäyte. Kantaa hyvällä varmalla otteella, eikä pureskele.
Ilpon reipas tyylinäyte. Kantaa hyvällä varmalla otteella, eikä pureskele.

Pentupäivät herättivät myös kysymyksen (minun päässäni, omistajat vaikuttavat tyytyväisiltä saadessaan lahjakkaan metsästyskoiran ja personal trainerin samassa paketissa) siitä, olisiko parempi yrittää saada pehmeämpiä ja helpommin mukautuvia koiria, jotka olisi helpompi kouluttaa. Sellaisia enemmän seurakoiria ja vähän vähemmän metsästyskoiria. Siinä vain tuppaavat metsästyshalu ja kyky itsenäiseen työskentelyyn kärsiä. Minulla pennutuksen motiivina on turvata omien Metsästyskoirien saanti jatkossakin, ei tuottaa mukautuvia spinonennäköisiä turreja kaikille halukkaille. Aion siis jatkossakin pyrkiä saamaan riistaintoisia ja luontaisilta metsästysominaisuuksiltaan hyviä metsästyskoiria, jotka ovat myös miellyttäviä perhekoiria, mutta jotka vaativat asianmukaisen metsästyskoiran koulutuksen, ja valita pennunottajat sen mukaan. Haluan, että spinone on ensisijaisesti metsästyskoira ja mukava perhekoira siinä missä muutkin seisojat – ei ensisijaisesti mukava seurakoira, jolla voi jollekin tasolle myös metsästellä.

25.5.2014 Pennut ovat kasvaneet kohinalla, yritän muistaa päivittää kuvat jossain vaiheessa. Osalla fasaanikauden loppuminen on jatkunut varisjahdilla, osa on jo käynyt heittämässä talviturkin tälle vuotta, viimeisimpänä Imma eilen – meressä. Hrr….

28.1.2014 Tupatarkastukset on saatu päätökseen. Aikaa sitten, mutta on jäänyt koneella istuminen vähän vähemmälle. Olen nähnyt kaikki Ipanat, osan useampaan kertaan, ja yhtä lukuun ottamatta kaikki myös riistalla. Koulutuksen suhteen saa olla topakkana kuten minkä tahansa muunkin seisojan kanssa. Luontaisilta metsästysominaisuuksiltaan kaikki ovat lupaavia. Ne ovat kaikki hyvin yhteistyöhaluisia, eikä kukaan ei ole paukapää – edes Imma – mutta riistaintoa on ihan nokko. Assi näyttäisi periyttäneen hyvin säännöllistä ja järkevää hakuaan. Hakukuvio on useammalla pennulla luontainen, eikä vaadi kuin silloin tällöin pientä ohjausta. Useampi pentu on jo nyt riistankäsittelyltään kuin kopio isästään ja äidistään: ne tietävät, mikä on jälki ja mikä riistaa, eikä niiden tarvitse arpoa juupa-eipää. Tästä huolimatta ne eivät ole toistaiseksi juosseet lintujen yli tai ohi seisomatta.

Kahdelta pennulta (Iikka ja Isla) on leikattu olkanivelestä OCD, riski Assin takaa oli tiedossa. Isän puolelta mahdollisesti tulevaa riskiä pitää selvästi selvittää vielä lisää. Sekä Iikka että Isla kuntoutuvat täysipainoiseen metsästyskäyttöön. Muutoin terveys on ollut hyvä ja rakenteet kaikilla käyttökestävät.

19.10.2013 ”Tupatarkastukset” ovat puolivälissä. On ollut erittäin mielenkiintoista nähdä, millaisia luontaisia ominaisuuksia pennut esittävät maastossa puolen vuoden iässä ja millaiset luonteet niillä on. Kaikki tähän mennessä näkemäni Ipanat ovat hakeneet ikäänsä nähden erittäin hyvin kuviolla ja keskittyneesti. Ne ovat olleet riistaintoisia ja juoksuhaluisia, eivät karta vesijänkää eivätkä hankalampaa maastoa, eikä haku häiriinny, vaikka lunta olisi puolisääreen. Ne ovat vaikuttaneet varsin miellyttämishaluisilta; paukapäitä ei ole joukossa ollut kuin Imma, ja sekin johtuu todennäköisemmin retuperällä olevasta koulutuksesta…suutarin lapset jne. Epäilyttävästi näyttää, että Ipanoista saattaa tulla metsästyskoiria 🙂 Täytyy tunnustaa, että olen ollut näkemääni erittäin tyytyväinen. Ja nyt sitten tuon tunnustuksen jälkeen odotellaan, että meteori putoaa päähän…

11.8.2013 Kyyhkysjahti alkanut. Iiro ja Hilda ovat jo käyneet tutustumassa työelämään ja harjoittelemassa rauhassa paikallaan olemista, Imma pääsee seuraavalla kertaa. Assi noutaa rutiinilla ja näyttää mallia. Alla Hildan tyylinäyte.

Hilda tutustumassa työelämään kyyhkysjahdissa.

5.8.2013 Olemme alkaneet valmistautua lauman kanssa tulevaan kauteen. Tytöt kuljettavat sorsaa päästä tai kaulasta, Iiro joko hyvällä otteella rupista tai kaulasta. Kohtahan nuo pääsevät jahtiin mukaan. Harjoittelemaan rauhallisesti paikallaan istumista ja katsomaan lentäviä lintuja ja äiteen noutoja.

Toteutus ei vielä vastaa visiota, mutta yritys on hyvä. Noutovuorossa Iiro.

29.7.2013 Paljon on taas tapahtunut. Pentupäivät nro 1 ja 2 olivat ja menivät, oli mukava nähdä, miten isoja riiviöitä pienistä riiviöistä oli tullut. Hilda onnistui pentupäivillä tekemään alkeistiedotuksen pihakeinun selkänojalle turvaan laittamalleni noutolintuna toimineelle pyylle. Se bongasi pyyn keinusta melkein saman tien, mutta se onkin kolmiviikkoisesta asti tiennyt, miksi sillä on Nenä. Vein Hildan autoon, jotta lintu sai levätä juuri niin rauhassa kuin pakastimsesta sulatetut noutolinnut yleensä lepäävät. Tuskin olin ehtinyt selkäni kääntää, kun Iiro (selvästi insinöörin vikaa) oli kuutioinut tilanteen siten, että se oli kiivennyt keinuun ja sieltä istuimelle. Ehdin juuri nähdä, miten se nappasi linnun selkänojalta ja lähti viilettämään pitkin pihaa. Kiitos Islan Marjolle kunnon kuvista!

Olen käynyt kolmikon kanssa myös uimassa ja juoksemassa meressä veden ollessa matalalla. Pikkuuset juosta porskuttavat vesi roiskuen ja uivat rieppaasti äiteensä perässä, kun heittelenAssille damia. Niiden kiinnostus damiin tosin loppuu sillä sekunnilla, kun ne ovat saaneet sen Assilta pois. Ne eivät nouda sitä maaltakaan. Siipeä ja lintua noutavat. Eli jonkinlaista käsitystä noudosta on, mutta vain sitä mitä huvittaa…no, eihän niillä ole ikääkään kuin 4 kk. koulutusnoudon aika on paljon myöhemmin.

Lenkkeilyä rannalla. Baywatchin vedessäjuoksukohtaukset on muuten täytynyt kuvata pätkissä. Hyvin lyhyissä pätkissä.

20.7.2013 Pysähtymisharjoitukset sujuvat myös hyvin. Hilda ehti seisomaan teeripoikueen, vaikken ole rauhoitusaikaan edes metsässä juoksuttanut. Imma vetää niin nätillä luovilla ja yläpäisesti, että olen pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen, että taidan pitää sen itse ja katsoa, mitä siitä kehkeytyy. Jos tulisielulle sopiva ihminen löytyy, saatan siitä luopua, mutta tällä hetkellä se vaikuttaa aivan liian mielenkiintoiselta tapaukselta. Iiro on edelleen kuin ihmisen mieli ja erittäin miellyttämishaluinen – yhdistettynä kovaan kiinnostukseen lintuja kohtaan. Kun voittaisi lotossa ja voisi alkaa täyspäiväiseksi koirankouluttajaksi…

Hilda kylmäharjoittelemassa tiukkaa seisontaa pihalle eksyneellä siilinpoikasella. Pienen molemminpuolisen ihmettelyn jälkeen yhteiselo sujuu auvoisasti -kunhan Assi vain on sisällä!

8.7.2013 Pinnanpidennysharjoitukset sujuvat hyvin, ja pinna on pidentynyt ainakin emännällä. Onneksi on varaakin. Ollaan käyty metsässä, uimassa, kannettu lintua, autoiltu ja harjoiteltu istumista ja luoksetuloa.

Häiriötekijä kavereineen pinnaa pidentämässä. Vasemmalta lukien Imma, Iiro ja Hilda.

21.6.2013 Kävin Assin kanssa pyöräilemässä reilun puolisen tuntia. Kun tulin kotiin, nassikat (ilmeisesti Imman johdolla, näin myöhemmin miten se tapahtuu, helppo nakki!)  olivat saaneet koirahuoneen portin auki, repineet Assin ruokasäkin ja vetäneet viiteen pekkaan 2 kg aikuisen koiran kuivamuonaa naamariinsa. Ne näyttivät lähinnä räjähtämäisillään olevilta ilmapalloilta. Pakkasin tietysti koko porukan mitä pikimmiten auton takaosastoon, jossa ainakin muutamaa yleensä pelottaa ja ne alkavat voimaan pahoin. Ryhmäpahoinvointia toivoen lähdin ajelemaan reipasta kyytiä metsäteille samalla, kun soitin päivystävälle eläinlääkärille. Siellä mitään pahoinvoitu! Tuijottivat minua verkon takaa kirkkain silmin ja olivat ilmiselvästi erinomaisen tyytyväisiä itseensä. Yö menikin sitten parafiiniöljyä syöttäessä ja tarkkaillessa, aikoiko joku kuolla mahalaukunkiertymään. Lujaa tekoa ne ovat, seuraavana päivänä kaikki olivat ihan kunnossa, joskin edelleen varsin…noh…hyvinruokitun näköisiä. Ja nyt se huonoinkin autoilija juoksee itse autolle ja yrittää hypätä kyytiin. Oli vissiin sitten ollut mukava katsella jokkista aitiopaikalta ja röyhtäillä massu täynnä apetta.

 11.6.2013 Jos ei oma taito riitä, on otettava järeät aseet käyttöön. Kiitos Ijäksen Maijan, uudet (=uudemmat, nyt jo auttamattomasti vanhat) valokuvat ovat vihdoin netissä, kuten yllä näkyy. Isla ja Ronja ovat lähteneet uusiin koteihinsa ja muut lähtevät pikkuhiljaa. Laukauksia ei pelkää kukaan, ei myöskään vettä, ohiajavia autoja, polkupyöriä tms. Autoilu sujuu pääosin hyvin. Imma seuraa ohiajavia autoja kuin Wimbledonissa ikään.

Ruuassa on pysytty hyvin. Tässä päivänä muutamana katsoin ikkunasta, että pennut söivät jotain hyvin epäilyttävän näköistä möykkyä, joka osoittautui entiseksi räksänpoikaseksi. Ihmettelin itsekseni, miten ihmeessä ne ovat onnistuneet saamaan sen kiinni varsinkaan, kun eivät toistaiseksi ole osoittaneet kiinnostusta pikkulintujen perässä juoksenteluun. Olin lähdössä kauppaan, ja pennut olivat tarhassa. Näin ikkunasta, miten Assi ravasi posket pullollaan määrätietoisesti tarhalle päin. Epäilys heräsi heti, koska luut (omat ja pentujen) se syö mahdollisimman kaukana ja mahdollisimman yksin. Selvisi sitten se räksänkin alkuperä. Naapurin pihalla oli yksi oikein lihava ja pörheä pesästä pudonnut petteri, jota Assi kyttäsi silmä kovana pari päivää ja tiedotti minulle kymmeniä kertoja päivässä, kunnes petteri-parka oppi lentämään. Eikä hetkeäkään liian aikaisin!

Leijonaa mä metsästän. Tahdon saada suuren.

6.6.2013 Väliseinä on purettu hyödyttömänä, ja pennut ovat vallanneet kotini. Kenkiä löytyy pihalta säännöllisesti, vaikka kuinka yritän pitää eteisen oven  kiinni. Ehkä kyseessä on poltergeist. Tai pikemminkin kahdeksan pientä ja yksi ovia aukova iso poltergeist. Ei kun seitsemän pientä, Isla lähti jo uuteen kotiinsa, kotiutuminen on sujunut hyvin. Hilda oli statistina mukana ampumaradalla, mikä sujui muuten hyvin paitsi 1) kaulaan ripustettu myllynkivi kutitti niin vietävästi, 2) myllynkivessä roikkuva lieka esti kaikkien ihanien ihmisten pussaamisen ja 3) liean päässä haraava ankkuri ei päästänyt metsäänkään. Ai mitä laukauksia? Jos viikonloppuna vielä pitelee ilmoja, muu laumakin pääsee puolenpäivänpiknikille Hiukkavaaraan. Todennäköisesti kahdessa vuorossa ja eri päivinä, sattuneesta syystä…

30.5.2013 Pennut on sirutettu ja tarkastettu. Täytyy tunnustaa, että eläinlääkärireissu hirvitti melkoisesti, kun nämä ovat varsin…eläväisiä. Aamupäivä leikkiä pihalla liki 30 asteen helteessä ja taitava eläinlääkäri tekivät kuitenkin tehtävänsä, ja kaikki sujui hyvin – tai sitten ne pelkäsivät Oravaa. Yhdellä pennulla painuu toinen alakulmuri ainakin vielä ikeneen, muutoin kaikki oli kunnossa (päivitys: 6 kk iässä alakulmuri normaali). Hellettä ollaan käyty pitelemässä merenrannassa. Pennut kirmaavat mielelään rantavedessä, ja muutama on uskaltautunut aallokkoon uimasilleenkin. Maailma kiinnostaa kovasti, ja lauman kasassa pitäminen Assin avulla on päivä päivältä haastavampaa.

26.5.2013 Pennuista on otettu kunnon kuvat, tai no, kuvat, konnagalleriaan. Toistaiseksi en ole onnistunut humanistilogiikalla saamaan niitä järkevästi nettiin, mutta periksi ei anneta. Olohuoneen väliseinärakennelman poistaminen on suunnitteilla. Kyllä ne muuten voisivat olla  sisälläkin vapaana, mutta kävely tuppaa olemaan hieman haastavaa kahdeksan jaloissa pyörivän/roikkuvan pikkuapurin kanssa. Ovista saa kulkea tosi vikkelästi, jos aikoo yksin päästä.  Ronja on tullut kertaallen korotetusta väliseinästä yli jo viikonpäivät, ja on vain ajan kysymys, koska muutkin hoksaavat.  Ronjalla on oikein ammattimainen pakotaktiikka. Se nostaa etujalat sohvaa vasten, laittaa päänsä linkkuun sohvan ja kirjahyllyn väliin ja painijan lailla niskaansa avuksi käyttäen punnertaa itsensä sohvalle. Sitten se hyppää hetkeäkään epäröimättä itseään kolmekertaa korkeamman sohvan käsinojalta alas keittiön puolelle. Tänään se hoksasi, että sohvaa voi käyttää muuhunkin kuin pakovälineeksi. Äiteensä tyttö. Äitee muuten nukkuukin nykyään lattialla.

Elämän perusasiat opitaan kasvattajan luona.

18.5.2013  Suositussa sarjassamme Fort Knox, takapiha ja  muita murtoturvallisia linnoituksia. Pennut nimittäin keksivät, että maitobaari ei karkaa ja että maailma jatkuu aidan toisella puolella. Vihreämpää. Selvästi. Niinpä ne heti aamulla klo 04.38 ulos päästyään pinkaisivat yksissätuumin letkana suoraan aidalle, suhahtivat ali, ja sitten niitä saikin maanitella pitkin naapurin takapihaa. Voin vakuuttaa, että en ole aamulla klo 04.38 kaikkein maanittelevimmillani.

Nyt siis aita on kuitenkin tukittu kauttaaltaan. Tai pikemminkin niin kauttaaltaan, kuin Assi ”Houdini” Finnilän yrittelijäiden perillisten kohdalla on mahdollista. Pyrkimys ulos oli kyllä kova. Samoin huuto, kun tajusivat maailman rajallisuuden. Elämä on. No, kun ei voi tutkimusmatkailla, pitää leikkiä sisarusten kanssa. On mahtavaa seurata, kuinka pennut juosta viilettävät pitkin pihaa sydämensä kyllyydestä. Ei tarvi juuri televisiota avata. Oliivipuita kuulemma karsitaan, koska niiden täytyy kärsiä kasvaakseen paremmin ja tuottaakseen satoa. Toivottavasti sama pätee nurmikkoon.

10.5.2013 Hullunmyllystä päivää…Parin aurinkoisen päivän aikana pennut ovat päässeet tutustumaan tarhaan. Selvisi, että se on aivan  loistava mylläyspaikka. Vauhtia on jo niin, että heikompia hirvittää. Eli siis emäntää, kun lauma leviää takaovelta kuin jokisen eväät ja pinkoo pienillä jaloillaan täyttä laukkaa korvat tuulessa hulmuten.  Onneksi ne kuitenkin pääosin tunnistavat jo vellikellon (=luoksetulovihellyksen).  Läjiä ei ole tullut sisälle viikkoon, lätäkköjä vielä jonkin  verran, osa osaa vaatia portsaria paikalle tarvittaessa. Huumorintajuakaan ei puutu. Eräänä päivänä ruokailu oli jo lopetettu, ja kupilla  oli enää keskikokoinen tyttö. Pikku-Iiro näki tilaisuutensa tulleen. Se  kyyristyi vaanimisasentoon, keräsi kierroksia ja ampaisi  täysillä päin isomman siskonsa ahteria. Pahaa-aavistamaton sisko  tietenkin sukelsi pää edellä ruokakuppiin pärskimään ja aivastelemaan. Jos koirat osaisivat nauraa…Yleensä  sakinhivutuksen kohteena on Benito, jonka kylkinahassa saattaa  roikkua kaksikin raivokkaasti murisevaa takiaista.

Yöt nukutaan jo. Muutama päivä sitten päiväohjelma alkoi vielä aamulattella  pystybaarissa klo 03.30 ja jatkui reuhauksella/syönnillä/nokkaunilla viimeiseen iltamaitoon klo 23.30. Sen jälkeen jaksoikin hyvin maha täynnä reuhata aamumaitoon asti. Ne hoitivat homman fiksusti vuoroissa, joten kun osa porukkaa nukkui, muutama vastasi aina sirkushuveista äänitehosteineen. Alustavan syynin perusteella pentue näyttäisi olevan tasainen: kaikki ovat reippaita, aktiivisia, leikkisiä ja uteliaita, arkoja tai vetäytyviä ei ole. Siiven perään ne ovat innokkaita, eivätkä pelkää kylmää tai tuulta. Rotutyyppi on kutakuinkin kohdallaan (osin braccomaisuutta). Rakenne vaikuttaa käyttökestävältä, turkkinsa puolesta mitään tuulitukkia tuskin tulee, muutamalla voivat olla parta ja kulmakarvat tiukassa.

Kesä ja kaverit!

2.5.2013 Neljä viikkoa mittarissa. Pentulaatikko on hylätty turhana. Pennut asuttavat puolikasta olohuonetta ja takapihaa. Ne nelistävät jo reippaasti ympäriinsä, vaikka jalkoja onkin välillä vielä ihan liikaa ja ne ovat ihan väärässä paikassa. Koppina on olohuoneen nurkassa lentoboksi, johon entrée tapahtuu yleensä tiikeriloikalla: täyttä vauhtia kohti boksia, jarrutus oviaukolle, tiukka keskittyminen ja ponkaisu. Laskeutuminen yleensä mahalleen kynnyksen päälle. Pikkutyttö yritti hypätä tänään sohvalle. Vajaaksi jäi sekin. Katsojia – pääasiassa naapuruston lapsia – on käynyt väliin kolmessa vuorossa, ja pennut on todettu reippaiksi, sosiaalisiksi ja terävähampaisiksi.

Kalteva torni ja muita italialaisia kansallisaarteita

24.4.2013 Kolme viikkoa tuli täyteen.  Isäni kävi päivällä katsomassa, mitä pennuille laatikkoon kuuluu. Ovella oli vastassa kaksi valkoista kaveria. Hän palautti ne laatikkoon, tukki 25 cm korkean reunan ja huokaisi helpotuksesta, kunnes huomasi, että eihän niitä olekaan kuin seitsemän. Yksi ruskea sankari löytyi etsimisen jälkeen rullakon takaa.

14.4.2013 Kypsässä 12 päivän iässä kaikki kahdeksan ovat kammenneet itsensä huojuville jaloilleen ja toikkaroivat pitkin pentulaatikkoa. Mitään ei kuule eikä näe, mutta eteenpäin pitää päästä. Taitaa ne seisojia olla. Ensimmäisenä jaloillaan pikkupoika, toisena Benito.